Te joita ei ahdista sota, miten ajattelette asiasta?

tästä syystä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule mitään sotaa. Suomi olis liian kova vastus.

Mies54v

Se kova vastus koostuu loputtomasta ankeasta suomaisemasta. Se tekee alakuloiseksi.

Ei täällä ole mitään sellaista tavoiteltavaa joka tekisi tänne hyökkäämisestä vaivan arvoista, ei, vaikka täällä ei olisi yhtään muuta asetta kuin yksi venttiilikumiritsa. Eihän täällä ole mitään muuta kuin suota ja korpea, ei ole teollisuutta, ei luonnovaroja, ei tiestöä (kynnöspeltoja ei lasketa teiksi), ei mitään! Eihän täällä ole edes kansaa, jonka voisi alistaa, on vain muutama hassu tollukka siellä täällä.

Ei Ukrainassakaan ole mitään tavoiteltavaa, Venäjällä on elintilaa ihan tarpeeksi muutenkin. Silti Putin hyökkäsi sinne.

En ajattele sitä. En lue mediaa koko ajan.

Lisäksi mulla on niin paljon omia murheita, etten jouda pohtimaan ylimääräisiä.

Sota ahdistaa vain jos sitä ajattelee. Joten en ajattele sitä tai siitä mitään.

Kyllä mä sitä vähän murehdin, mutta loppupeleissä aika vähän. On yksinkertaisesti niin kiire omassa arjessa, etten ehdi miettiä kuin omia asioitani.

Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä.

Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.

Matteus 24/6

Osaako joku sanoa kuinka monta rauhan vuotta maailmassa on vaikkapa vuodesta 1900? Siis sellaista, jolloin joku maa ei ole jossain sotinut.

Oletteko ahdistuneita niistäkin?

Onneksi Ukrainan sotaa koskeva viestiketju poistettiin lopulta. Siellä jotkut pitivät ohjat käsissään, kontrolloivat, eivät antaneet muiden päästä sanallakaan ääneen ja haukkuivat päänsä pihalle. Olen iloinen, että ketju lopulta poistettiin. Tulevaisuudessa tulemme kaikki poistamaan  sellaisen tyypin postauksen, joka poistaa muiden ihmisten viestejä, kuten Ukraina-ketjussa.

Ei ahdista. Lähinnä mietin etteipä tarvis mennä töihin jos iskis sota.

Keskityn helpommin lähestyttäviin ongelmiin. Muistisairaaksi epäilemäni äitini ongelmiin. Omaan alkoholinkäyttööni. Lähipiirin ongelmiin ylipäänsä. Terveyshuolia. Taloushuolia. Yksinäisyyttä. Jne. 

Homman nimi on ajatella muita asioita. Uutisia sodasta luetaan vain luotettavista lähteistä ja lähinnä otsikkotasolla.

Ajattelen sen niin, että jos sotatoimet tapahtuvat Suomen maaperällä  tuhot ovat niin nopeat ja totaaliset, että sitä ei ehdi edes tajuta  kun on lentänyt monena kappaleena kuusen latvaan ja loput seinille. Ei ehdi kitumaan joten se siitä. Jos taas käy niin, että Suomi säästyy alueelisilta sotatoimilta, mutta nääntyy veden, ravinnon ja energian puutteesta, niin siitä sitten joko selviää tai sitten ei, ihan tuurista kiinni. Ei sille mitään mahda. Ei tavallinen pulliainen maailman mahtipäättäjien päätä käännä, jos siellä naksahtaa, joten turha stressata.

Maailmassa on ja tulee aina olemaan sotia, valitettavasti.