Lue keskustelun säännöt.
Te joita ei ahdista sota, miten ajattelette asiasta?
Kommentit (92)
Ei tule mitään sotaa. Suomi olis liian kova vastus.
Mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se hyvin surullista ukrainassa, kuinka miljoonien kodit on tuhottu ja kaikilla on vaikeaa.
Sama voi tulla meillekkin säälimätön vihollinen.En niinkään ole itsestäni huolissa vaan pojastani ja hänen pikku lapsestaan sekä puolisostaan. Onhan se ahdistavaa ajatella asioita.
Minä taas olen lopettanut Venäjän pelkäämisen, vaikka se pelko istutettiin minulle evakon lapsena jo äidinmaidossa. Minulla on kaksi aikuista poikaa ja olen onnellinen, ettei heidän aikanaan Venäjästä enää ole sotimaan Naton kanssa.
Ja tällä paltalka varsinkin on töissä tuo vihan lietsoja joka jankuttaa että jokainen venäläinen on syyllinen tähän.
Olen yrittänyt kysyä häneltä että miksi juuri tämä sota on hänelle niin tärkeä mutta ei vastaa...
Ja jo se on näköjään täälläkin kirjoittamassa....
Jos sodan vuoksi pitäisi ahdistua, saisi olla ahdistunut koko elämänsä ajan.
Usa on sotinut jossain päin maailmaa 200 vuotta olemassaolonsa ajasta ja ta ppanut sodissaan miljoonia ihmisiä.
Maa on itse asiassa ollut sotimassa jossain päin koko elinikäni ajan, joten turha sitä sotaa on sen enempää miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue iltapäivälehtiä.
Joka päivä jossain päin maailmaa on sota.
Ei tämä ahdista sen enempää kuin Irakin sota tai Persianlahdensota aikoinaan.
Suomella on suht hyvä suhde Venäjään, joten ei ne tänne ole heti tulossa. Turha pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa stressata. Ei kiinnosta sota, eikä korona. Jos loppu tulee, niin se tulee, ei se siitä murehtimalla parane. Omassa henkilökohtaisessa elämässäni on tarpeeksi murhetta jo muutenkin.
Mielenkiintoista on ollut lukea vastauksianne ja saada erilaisia näkökulmia, kiitoksia!
Tykkäsin erityisesti tästä allakirjoittaneen kommentista, itselläni meni niin, että aiemmin stressasin koronasta, mutta nyt korona onkin se vanha ja turvallinen, rentouttava puheenaihe. :D Ja yritän myös ohjata huomiota noihin kotivaroihin ja muihin, johonkin konkreettiseen. Ja tietysti ihan vaan arkeen. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Olemme kaikki samassa veneessä. Se lohduttaa ja koronan jälkeen on jotain kansaa yhdistävää. Ennen helmikuuta sai pelätä rokottamattomana, pääseekö enää edes töihin, kun puhuttiin rokotepassista. Kahtia jako oli niin jyrkkä, että tunsin olevani yhteiskunnan hylkiö ja pohjasakkaa. Valmistauduin oikeasti siihen, että pitää lopettaa työt eikä rahaa saa mistään. Stressi lieveni heti, kun uutiset täytti sota (niin typerältä kuin se kuulostaakin).
Nyt voidaan vetää yhtä köyttä. Ehkä olen myös asennoitunut kuolemaan niin, että tulee jos tullakseen. Tilanne myös inspiroi keräämään kotivaraa ja opettelemaan uusia taitoja. Positiivisen uteliaana googlaan ja tutkin, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon sodan tai jopa "maailmanlopun" tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ajattelen, että on hyvä asia, että sota ei ahdista. Jos ahdistaa, se kuluttaa voimavaroja ja estää järkevää ajattelua.
Siis toki ajattelen sotaa ja tunnen myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, joita se koskettaa sekä esim. raivoa niitä kohtaan, jotka sen aloittivat. Mutta ahdistusta... olen toki hetkittäisesti tuntenut sitäkin, mutta olen sitä mieltä, että asioita on turha murehtia koko ajan. Se ei auta mitään. Mulla on silti konkreettinen elämä, jota koko ajan elän, siitä huolimatta, mitä ympärillä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konservatiiviset, uskolliset, oikealla olevat reagoivat enemmän pelon kautta.
Olen nelonen.
Minä olen oikealla, kosnervatiivinen ja uskollinen,..
Olen saanut alapeukkuja. Olisi kiva tietää miksi?
No, itse en osaa olla ihan noin optimistinen... Putinin jälkeen voi tulla joku vielä hullumpi. Kyllä se meitäkin koskettaa jos joku ydinsota alkaa.
Ajattelen niin, että elämä on mennyt muutenkin niin vihkoon että samapa tuo. Jos sota syttyy niin taidan kävellä junan alle samoin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään urheiden ukrainalaisten puolesta jotka saavat alueita takaisin. Pelkään joku aamu lukevani uutisista venäjän käyttäneen heihin ydinasetta.
Koska sota on siellä, ei täällä. Olen hyvin surullinen sodan keskellä olevien ihmisten puolesta, mutta ahdistun vasta, kun näen pommikoneen yläpuolellani.
Ja todellakin. Maailmassa soditaan ja kuollaan koko ajan. Nyt se tuli vain Eurooppaan.
En näe mitään syytä ahdistua. Tuen Ukrainaa taloudellisesti ja he potkivat päivittäin ryssykkää perseelle ja heittävät heidät pois omasta maastaan.
Jos Putin haluaa tuhota maailman ydinaseilla niin sille ei kukaan voi yhtään mitään joten turha ottaa päänsärkyä turhista asioista.
"Se on, mikä tulee", eli mitä en voi muuttaa (presidentti Putinin aivoitukset), sitä en murehdi.
Vierailija kirjoitti:
Ei me sille mitään mahdeta. Tulee jos tulee. Turha etukäteen on surra asiaa. Ja jos sitä sodan tiimellyksessä kuolee, niin sitten niin käy. Joskus me kaikki kuollaan kuitenkin. Miksei sit vaikka sodassa. Who cares
Tällä lailla tavallinen venäläinenkin oikeuttaa itselleen sotaan lähtemisen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään urheiden ukrainalaisten puolesta jotka saavat alueita takaisin. Pelkään joku aamu lukevani uutisista venäjän käyttäneen heihin ydinasetta.
Älä pelkää. Petraeus lupasi, että venäläiset tuhotaan viimeiseen mieheen Ukrainassa tavanomaisin asein jos sormi hakeutuu ydinaseille.
Koska maailmassa on koko ajan ollut sota jossain ja se ei ole lainkaan ahdistanut.
Mutta nyt, juuri tämä sota tuodaan kaikkien silmien eteen jostain syystä...
Lehdet täynnä järkyttäviä tarinoita kuinka äiti ja lapsi räjähtivät kappaleiksi....
Oikein tunteisiin vetoavaa uutisointia...
Niitä ihmisiä on kuollut koko ajan muissa maissa mutta niitä ei jostain syystä ole meillä uutisoitu.
Miksi ei?
Miksi tämä uutisoidaan?
Miksi koko ajan vedotaan tunteisiin?
Siksi koska kun ihminen toimii tunteella niin järki katoaa...