Hylkiikö jotkut hyvän fiiliksen tyyppejä?

Teitä on täällä pilvin pimein. Paljastakaa itsenne.

En varsinaisesti hylji, mutta yleensä koen ettei meillä ole juuri yhteistä, niin en heidän kanssaan päädy enempää tekemisiin. Eivät hekään minun seuraani ole änkeämässä.

No ei se tuosta ole kiinni vaan siitä mikä nää tyypit tekee iloiseksi.

Työkaveri on juuri tuollainen ja ihan täpinöissään koirastaan ja iskelmämusiikista. Ihan mukava ihminen, mutta ei mua kiinnosta kumpikaan enkä jaksa noita juttuja koko ajan kuunnella. Niin ehkä vähän sitten "hyljeksin" häntä vaikken kyllä itse käyttäisi tuota sanaa. Valitsen vaan seurani toisin.

En ihan ymmärrä mistä reippailun energia tulee, koska muilla voi olla energiat hävinneet. Mutta muuten rauhallinen iloisuus on kiva, huumori, välillä neutraali.

Kateus?

Minulla on mielestäni oikein kelpo elämä ja luonteeltani olen ollut aina peruspositiivinen. En pidä mitään meteliä itsestäni, vaan olen lähinnä introvertti tai aavistuksen ambivertti, samoin ystäväni ja perheenjäseneni ovat.

En koe millään tavoin, että minua/meitä kohdeltaisiin nurjasti tai että joku hylkisi. Päinvastoin minusta tuntuu, että kaikkialla on samanlaisia hyväntuulisia ja mukavia ihmisiä. En esimerkiksi edes muista, että olisin saanut joskus huonoa palvelua. Toisaalta en edes ehdi miettiä turhia asioita jälkeenpäin. Jos joku on joskus sanonut jotain hieman tylsää, niin ok, se on pian historiaa ja en jää siihen jumiin. En myöskään etsimällä etsi itselleni jotain asiantynkää, mistä voisin mieleni ehkä pahoittaa. Sellainen ei vain ole kiinnostavaa millään tavoin.