Miksi sun parisuhde loppui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös pitkä avioliitto ja kärsin samasta asiasta. Hän on suoraan sanonut minulle, että häntä ärsyttää ihan kaikki minussa. Olen kysynyt suoraan, miksi hän sitten on edelleen naimisissa kanssani. Ei vastaa mitään. Sanoin myös tuon kommentin jälkeen, että tästä avioliitista pääsee pois ihan vaikka jo tänään.

Sanon vain sen, että henkinen väkivalta on suhteelle pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Jos vain Sinulla on pikkasenkaan voimia lähteä pois tuosta suhteesta, niin lähde.

Minä kerään parhaillaan voimia että jaksan lähteä. Tämä avioliitto on niin nähty. Onneksi lapset ovat jo isoja ja omillaan.

Tsemppiä !

Samanlaista meilläkin. Mies oli masentunut, burn-outissa ja sitä mieltä että mä oon pilannut hänen elämänsä ja kaikilla muilla on asiat paremmin kuin hänellä. Ei kuitenkaan saanut tätä sanottua minulle, harrasti mykkäkoulua, piikittelyä, äksyilyä, kontrollointia ja osoitti mulle moneen kertaan sitä miten suorastaan halveksii ja häpeää minua.

Luulen että me molemmat mentiin alunperin väärän ihmisen kanssa naimisiin, etsittiin sellaista joka haluaa naimisiin ja perustaa perheen. Suurinpiirtein sovittiin yhteen ja seksikin oli ihan mukavaa. Mutta luultavasti sitä rakkautta ei sitten ollut vaan oltiin yhdessä enemmän tavan ja tottumuksen vuoksi. Eihän se sitten pidemmän päälle toiminut vaikka 21v oltiinkin yhdessä. Ero helpotti asioita tosi paljon ja nykyään ollaan ihan hyvissä väleissä ja kunnioitetaan toisiamme vanhempina hyvin paljon.

Kiva kuulla, ehkä meilläkin on toivoa.

Miehellä on asiat huonosti juuri nyt. Vaikka olen se jätetty, minulla menee paljon paremmin pelkästään mielenterveyden kanssa.

Kaksi suhdetta, toinen 4v ja toinen 2v päättyi molemmat siihen kun minua alettiin pitää itsestäänselvyytenä. Ei kiitoksia, ei huomionosoituksia, ei mitään vaivannäköä parisuhteen eteen. Kun seksi, siivous- ja ruokahuolto pelasi, ei nähty mitään ongelmaa.

Puhuin ja itkin asiasta moneen kertaan, kunnes lopulta lähdin. Siinä kohtaa mies tajusi että on tosi kyseessä. Ei auttanut katumus tai anelut. Silloin oli jo myöhäistä. Toinen eksä myönsi virheensä ja on pyytänyt anteeksi, toinen on katkera ja on haukkunut minut kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan omalta osaltani ap:n miehen tilanteen. Elän itse naisen kanssa, joka on muutoin kiltti ja hyvä, mutta aina joskus ymmärtää väärin jonkun heittoni ja pahoittaa mielensä itku kurkussa. Itse en edes käsitä, että miten kyseisen asian saattoi ymmärtää sillä tavalla. Sitten pitäisi olla anteeksi pyytämässä ja ikään kuin siten myöntää, että tarkoitin asian juuri niin pahalla kuin miten nainen sen omassa päässään jollain käsittämättömällä tavalla muotoili. Todella raskasta pyydellä anteeksi sitä, että joku on sinut ymmärtänyt väärin. Siihen vain kyllästyy ja tulee fiilis, että mitä voit tässä suhteessa enää sanoa ilman, että tulet väärinymmärretyksi.

Eilen täysin puskista tullut heitto että hänen kuuluisi muuttaa mielipiteensä omaani ei ollut vitsi.

Hän sanoi sen juuri niinku sanoi.

En itse vaadi hänen muuttavan mielipiteitään ja oon tosi salliva että on monenlaisia mielipiteitä. Sen takia tuo tuntuu erikoiselta ja pahalta.

Sen lisäksi toki tuntuu oudolta ettei miestä haittaa että voin kurjasti.

Mun lapset on vaistonneet riidan. Mies käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut, siis lapsille koska minulle ei ole mitään sanottavaa.

Mä en enää oikein luota tässä enää kuin itseeni. Se sanoi ilkeästi ja jätti tilanteen tähän.

Mä tiedän itse että mä oon salliva toisten mielipiteille enkä aio sekoittaa mun todellisuutta tuosta.

Itse pyytäisin anteeksi jos loukkaan, vaikka vaan väärinymmärrystä. Tosin mä en oo koskaan saanut ketään niin reagoimaan vaikka huonoja vitsejä oon kertonut.

Jos joku loukkaantuu ja sanot siihe vaan vitsi, vitsi niin ehkä sun kannattaa miettiä minkälainen se sun vitsi on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan omalta osaltani ap:n miehen tilanteen. Elän itse naisen kanssa, joka on muutoin kiltti ja hyvä, mutta aina joskus ymmärtää väärin jonkun heittoni ja pahoittaa mielensä itku kurkussa. Itse en edes käsitä, että miten kyseisen asian saattoi ymmärtää sillä tavalla. Sitten pitäisi olla anteeksi pyytämässä ja ikään kuin siten myöntää, että tarkoitin asian juuri niin pahalla kuin miten nainen sen omassa päässään jollain käsittämättömällä tavalla muotoili. Todella raskasta pyydellä anteeksi sitä, että joku on sinut ymmärtänyt väärin. Siihen vain kyllästyy ja tulee fiilis, että mitä voit tässä suhteessa enää sanoa ilman, että tulet väärinymmärretyksi.

Eilen täysin puskista tullut heitto että hänen kuuluisi muuttaa mielipiteensä omaani ei ollut vitsi.

Hän sanoi sen juuri niinku sanoi.

En itse vaadi hänen muuttavan mielipiteitään ja oon tosi salliva että on monenlaisia mielipiteitä. Sen takia tuo tuntuu erikoiselta ja pahalta.

Sen lisäksi toki tuntuu oudolta ettei miestä haittaa että voin kurjasti.

Mun lapset on vaistonneet riidan. Mies käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut, siis lapsille koska minulle ei ole mitään sanottavaa.

Mä en enää oikein luota tässä enää kuin itseeni. Se sanoi ilkeästi ja jätti tilanteen tähän.

Mä tiedän itse että mä oon salliva toisten mielipiteille enkä aio sekoittaa mun todellisuutta tuosta.

Itse pyytäisin anteeksi jos loukkaan, vaikka vaan väärinymmärrystä. Tosin mä en oo koskaan saanut ketään niin reagoimaan vaikka huonoja vitsejä oon kertonut.

Jos joku loukkaantuu ja sanot siihe vaan vitsi, vitsi niin ehkä sun kannattaa miettiä minkälainen se sun vitsi on?

Ap

Ymmärrän täysin ilman vitsiä, kun miehesi sanoo, että pitäisi vaihtaa mielipide sinun mielipiteeseesi. Se on asioihin turhautuneen miehen kommentti, kun ei voi olla aidosti omaa mieltä, vaan aina pitäisi varoa sanomisiaan, koska saa pelätä, milloin toinen rupeaa vollottamaan ja mitä ihmeellisimmästä syystä. Se on aivan helvetin kuluttavaa. Naisilla on vielä se kummallinen tapa, että jos he ovat vaikkapa ymmärtäneet väärin miehen sanomiset, niin he eivät usko sitä kun mies vakuuttaa ettei tämä ollut asian pointti. Naiset vain murjottavat murjottamistaan ja ikään kuin odottavat, että mies myöntää tarkoittaneensa sitä naisen kehittämää negatiivista skenaariota, oli totuus sitten todellisuudessa mikä tahansa.

Oltiin yhdessä 20 vuotta. Viimeiset vuodet mies hädin tuskin puhui minulle. Nukkui sohvalla eikä suostunut mihinkään yhteiseen tekemiseen. Missään asiassa ei tullut vastaan. Olin aina yksin. Hoidin asiat ja huolsin lapset yksin. Riitoja ei ollut. Yksin välillä itkin. Ei ex välittänyt kuin itsestään.

Ihastuin toiseen mieheen. Avioliittoon jääminen ei enää tullut kyseeseen. Elämä alkoi uudestaan.

-uskottomuus

-exän työttömyys

-aggressiivisuus

-valehtelu

AP toteaa: "Ja kun tahdon selvittää, mies vaan sanoo että nyt tässä riidellään koko ilta aiheesta tai että hänen pitää nyt muuttaa oma mielipide minun versioon".

Tahdotko oikeasti selvittää niin, että asia on käsitelty parin minuutin sisään, vai haluatko vängätä asiaa pitkään? Sekö jankkaaminen on sitä sinun selvittämistäsi? Näin voisin veikata. Tällaisiin naisiin on tullut nimittäin todellakin törmättyä.

Vierailija kirjoitti:

-uskottomuus

-exän työttömyys

-aggressiivisuus

-valehtelu

Onneksi pääsit huonosta naisesta eroon.

Nainen oli tyhmä.  Teki some skeidaa selän takana. Ei jaksa sellainen oman elämän levittäminen.  Sen lisäks nainen oli roska yliopisto nainen.  Ei mitään osaamista mistään. Ei ruokaa pöytään, ei rahaa tilille.

Eikö ole helpompi erota kuin täällä uikuttaa?

Ero tuli, kun vuosien masennuksen takia en jaksanut hoitaa kotitöitä vaikka olin kotona. Lisäksi työkyvyttömyyteni johti taloudelliseen ahdinkoon, mistä kärsi koko perhe. Riideltiin paljon, mutta rakastin häntä myös. Erossa lapset jäi mulle, ja mies löysi uuden naisen jo parissa kuukaudessa. Tästä on jo useampi vuosi. Lapset lentäneet pesästä ja yksin asustelen.