Lue keskustelun säännöt.
Miksi sun parisuhde loppui?
02.10.2022 |
Meillä on takana pitkä suhde, on lapsia ja asuntolaina.
Muutama vuosi on riidelty tosi paljon, käyty terapiassa ja asiat on vaan mennyt huonosti.
Välillä mies sanoo nykyään jotain todella pientä ja pahaa yllättäen. Minulle tulee niistä paha mieli ja itken. Mies ei reagoi mitään. Ja kun tahdon selvittää, mies vaan sanoo että nyt tässä riidellään koko ilta aiheesta tai että hänen pitää nyt muuttaa oma mielipide minun versioon.
Olen mielestäni kiltti enkä enää tiedä miksi tämä tapahtuu. Erosta on puhuttu.
Mies sanoo helposti pahaa minusta, ei kehu eikä edes pyytämällä voi sanoa.
Mies voi olla hiljaa tai puhuu vain lapsille.
Kommentit (31)
Mies rupesi tuntumaan enemmän veljeltä kuin rakastajalta. Meillä ei ollut lapsia joten ei mitään syytä kituuttaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen tippa oli, kun ex-poikaystäväni käytti seksuaallisesti hyväksi eikä kokenut tekevänsä mitään väärää. Ennen tätä oli jatkuvaa alistamista ja nuhtelua kavereiden seurassa. Hän huoritteli ja vertaili minua esim. TV ohjelmien naispuolisiin.
Olimme about 2 vuotta yhdessä.
Minulla myös pitkä avioliitto ja kärsin samasta asiasta. Hän on suoraan sanonut minulle, että häntä ärsyttää ihan kaikki minussa. Olen kysynyt suoraan, miksi hän sitten on edelleen naimisissa kanssani. Ei vastaa mitään. Sanoin myös tuon kommentin jälkeen, että tästä avioliitista pääsee pois ihan vaikka jo tänään.
Sanon vain sen, että henkinen väkivalta on suhteelle pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Jos vain Sinulla on pikkasenkaan voimia lähteä pois tuosta suhteesta, niin lähde.
Minä kerään parhaillaan voimia että jaksan lähteä. Tämä avioliitto on niin nähty. Onneksi lapset ovat jo isoja ja omillaan.
Tsemppiä !
Mieheni kuoli syöpään kolme vuotta sitten.
Huono rahan käyttäjä, alkoi pienet valheet, laiskistui koti hommissa, ei enää osallistunut ruuan ostoon ja laittamiseen. Hänen pyykit jäi minun pestäväksi ym. Tulin siihen tulokseen, että en ole hänen ilmainen äiti. Erosin. Nyt henki kulkee vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne kuin teillä ja nyt kun seksi loppui niin olen aikalailla valmis eroamaan. Kaikki menee riidaksi enkä saa enää mistään mitään mielihyvää.
Ihmettelen sitä suuresti, että miksi sitten on niin kova halu parisuhteeseen jos se on tällaista jaskaa? Pysykää sinkkuna, paljon mukavempaa, ei ole ketään alistamassa, haukkumassa, alistamassa, vattuilemessa, ruinaamassa seksiä ja mikä parasta kukaan ei petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös pitkä avioliitto ja kärsin samasta asiasta. Hän on suoraan sanonut minulle, että häntä ärsyttää ihan kaikki minussa. Olen kysynyt suoraan, miksi hän sitten on edelleen naimisissa kanssani. Ei vastaa mitään. Sanoin myös tuon kommentin jälkeen, että tästä avioliitista pääsee pois ihan vaikka jo tänään.
Sanon vain sen, että henkinen väkivalta on suhteelle pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Jos vain Sinulla on pikkasenkaan voimia lähteä pois tuosta suhteesta, niin lähde.
Minä kerään parhaillaan voimia että jaksan lähteä. Tämä avioliitto on niin nähty. Onneksi lapset ovat jo isoja ja omillaan.
Tsemppiä !
Jotenkin kamalinta on miten kylmä mies on.
Mies ei kuulemma näe minussa muutoksia, jos leikkaan tai värjään hiukset. Tarkoitan, ettei koskaan sano et sä näytät nyt kivalta! Kuulemma kun näkee päivittäin niin se ei huomaa mitään.
Toisaalta on puhunut miten joku nainen töissä käyttää minihametta ja pitkiä kenkiä. Hääpäivänä totesi mun minihameeseen, varo ettei vilauta. Oltiin kivassa ruokaravintolassa ja selvinpäin. Osaan käyttää minihametta ettei kyse ole tuo.
Miksi suoraan sanottuna pyyntö kehua ei mene toteutukseen?
Pari kertaa kaupassa on ollut tosi outo tilanne, jossa mies ignooraa. Se kulkee kuin ilman minua. Ei minkäänlaista katsetta eikä puhetta. Kävelee vaunuineen jossain pitkällä edellä. Viimeksi lähdin kotiin kävellen. Mies jatkoi matkaansa kuulemma sinne parkkihalliin, odotti siellä minua kun soitin. Mitenkään ei puhuttu asiaa.
Mä voin itkeä oloani. Niinkuin tänään ja mies puki päälleen ja sanoi menevänsä kauppaan. Meneekin. Varmasti tulee kotiin ostosten kanssa, eikä me puhuta mitään tästä. Illalla mun paha olo kasvaa eikä vaan puhuta.
Välillä mies sanoo että joku asia ei mennyt niinkuin sanon. Näitä tulee aika usein, se saa mut miettimään että miten se tilanne voisi olla kuin mies sanoo? Juon tosi harvoin ja vähän. Ja tilanteet jatkuu. Edes molempien kokemukset eivät saisi asiaa muuttumaan kuten mies väittää. Tuntuu kuin se koko hetki muuttuu valheeksi tai ettei se oma todellisuus olisi aito. Kuin se mitä on tapahtunut väitetään valheeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä suuresti, että miksi sitten on niin kova halu parisuhteeseen jos se on tällaista jaskaa? Pysykää sinkkuna, paljon mukavempaa, ei ole ketään alistamassa, haukkumassa, alistamassa, vattuilemessa, ruinaamassa seksiä ja mikä parasta kukaan ei petä.
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka. On lapsia ja talous pelaa molempien tuloilla. Jos erotaan niin en tiedä miten maksan vaikka lasten harrastuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kuoli syöpään kolme vuotta sitten.
Otan osaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä suuresti, että miksi sitten on niin kova halu parisuhteeseen jos se on tällaista jaskaa? Pysykää sinkkuna, paljon mukavempaa, ei ole ketään alistamassa, haukkumassa, alistamassa, vattuilemessa, ruinaamassa seksiä ja mikä parasta kukaan ei petä.
Meillä ainakin ongelmat alkoivat aivan yhtäkkiä muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. Kaiholla kaipaan edelleen suhteen ensimmäisiä vuosia. Ikinä ei olisi arvannut mitä helvettiä oma elämä tulisi saman ihmisen kanssa vielä olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lakkasi rakastamasta minua kun alkoholisoiduin. Vaikka raitistuin, rakkaus oli loppu, ja hän halusi erota. Ymmärsin häntä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös pitkä avioliitto ja kärsin samasta asiasta. Hän on suoraan sanonut minulle, että häntä ärsyttää ihan kaikki minussa. Olen kysynyt suoraan, miksi hän sitten on edelleen naimisissa kanssani. Ei vastaa mitään. Sanoin myös tuon kommentin jälkeen, että tästä avioliitista pääsee pois ihan vaikka jo tänään.
Sanon vain sen, että henkinen väkivalta on suhteelle pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Jos vain Sinulla on pikkasenkaan voimia lähteä pois tuosta suhteesta, niin lähde.
Minä kerään parhaillaan voimia että jaksan lähteä. Tämä avioliitto on niin nähty. Onneksi lapset ovat jo isoja ja omillaan.
Tsemppiä !
Samanlaista meilläkin. Mies oli masentunut, burn-outissa ja sitä mieltä että mä oon pilannut hänen elämänsä ja kaikilla muilla on asiat paremmin kuin hänellä. Ei kuitenkaan saanut tätä sanottua minulle, harrasti mykkäkoulua, piikittelyä, äksyilyä, kontrollointia ja osoitti mulle moneen kertaan sitä miten suorastaan halveksii ja häpeää minua.
Luulen että me molemmat mentiin alunperin väärän ihmisen kanssa naimisiin, etsittiin sellaista joka haluaa naimisiin ja perustaa perheen. Suurinpiirtein sovittiin yhteen ja seksikin oli ihan mukavaa. Mutta luultavasti sitä rakkautta ei sitten ollut vaan oltiin yhdessä enemmän tavan ja tottumuksen vuoksi. Eihän se sitten pidemmän päälle toiminut vaikka 21v oltiinkin yhdessä. Ero helpotti asioita tosi paljon ja nykyään ollaan ihan hyvissä väleissä ja kunnioitetaan toisiamme vanhempina hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä suuresti, että miksi sitten on niin kova halu parisuhteeseen jos se on tällaista jaskaa? Pysykää sinkkuna, paljon mukavempaa, ei ole ketään alistamassa, haukkumassa, alistamassa, vattuilemessa, ruinaamassa seksiä ja mikä parasta kukaan ei petä.
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka. On lapsia ja talous pelaa molempien tuloilla. Jos erotaan niin en tiedä miten maksan vaikka lasten harrastuksia.
Ap
Jos pystyy sopimaan lasten asioista yhdessä, kaikki onnistuu. Meillä lapset asuu 50-50, eikä me makseta elareita vaan yhteiselle tilille laitetaan 10% nettotuloistamme sekä yksinhuoltajakorotettu lapsilisä. Näistä varoista maksetaan lasten harrastusmaksut, vakuutukset, vaatteet, lääkkeet ym lapsiin liittyvät kulut. Ja molemmat maksaa sitten omista varoista oman asumisensa sekä ruuan lapsille silloin kun on lapsiviikko. Mut esim kouluretken eväät voi maksaa sieltä yhteiseltä tililtä. Toimii ihan loistavasti mutta edellyttää luottamusta ja hyviä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös pitkä avioliitto ja kärsin samasta asiasta. Hän on suoraan sanonut minulle, että häntä ärsyttää ihan kaikki minussa. Olen kysynyt suoraan, miksi hän sitten on edelleen naimisissa kanssani. Ei vastaa mitään. Sanoin myös tuon kommentin jälkeen, että tästä avioliitista pääsee pois ihan vaikka jo tänään.
Sanon vain sen, että henkinen väkivalta on suhteelle pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Jos vain Sinulla on pikkasenkaan voimia lähteä pois tuosta suhteesta, niin lähde.
Minä kerään parhaillaan voimia että jaksan lähteä. Tämä avioliitto on niin nähty. Onneksi lapset ovat jo isoja ja omillaan.
Tsemppiä !
Jotenkin kamalinta on miten kylmä mies on.
Mies ei kuulemma näe minussa muutoksia, jos leikkaan tai värjään hiukset. Tarkoitan, ettei koskaan sano et sä näytät nyt kivalta! Kuulemma kun näkee päivittäin niin se ei huomaa mitään.
Toisaalta on puhunut miten joku nainen töissä käyttää minihametta ja pitkiä kenkiä. Hääpäivänä totesi mun minihameeseen, varo ettei vilauta. Oltiin kivassa ruokaravintolassa ja selvinpäin. Osaan käyttää minihametta ettei kyse ole tuo.
Miksi suoraan sanottuna pyyntö kehua ei mene toteutukseen?Pari kertaa kaupassa on ollut tosi outo tilanne, jossa mies ignooraa. Se kulkee kuin ilman minua. Ei minkäänlaista katsetta eikä puhetta. Kävelee vaunuineen jossain pitkällä edellä. Viimeksi lähdin kotiin kävellen. Mies jatkoi matkaansa kuulemma sinne parkkihalliin, odotti siellä minua kun soitin. Mitenkään ei puhuttu asiaa.
Mä voin itkeä oloani. Niinkuin tänään ja mies puki päälleen ja sanoi menevänsä kauppaan. Meneekin. Varmasti tulee kotiin ostosten kanssa, eikä me puhuta mitään tästä. Illalla mun paha olo kasvaa eikä vaan puhuta.
Välillä mies sanoo että joku asia ei mennyt niinkuin sanon. Näitä tulee aika usein, se saa mut miettimään että miten se tilanne voisi olla kuin mies sanoo? Juon tosi harvoin ja vähän. Ja tilanteet jatkuu. Edes molempien kokemukset eivät saisi asiaa muuttumaan kuten mies väittää. Tuntuu kuin se koko hetki muuttuu valheeksi tai ettei se oma todellisuus olisi aito. Kuin se mitä on tapahtunut väitetään valheeksi.
Ap
Tuo kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Tutustu ilmiöön nimeltä gaslightning
Ex-vaimo ei halunnut enää seksiä. Kävimme jopa terapiassa keskustelemassa asiasta, mutta ei vaikutusta. Lopulta olimme enemmän kämppiksiä kuin pariskunta. En enään jaksanut esittää perhettä ja kerroin siitä exälle. Lopulta erosimme ja muutimme erilleen. Nyt vuosia myöhemmin molemmat uusissa suhteissa ja todella onnellisia
3,5 vuotta olin eksän kourissa. Suhteehta olisin pitänyt lähteä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Oma elämäni alkoi lähteä miehen kontrolloinnin takia raiteiltaan ja eristäydyin. Ensin oli niin ihana, huomioi ja lahjoi ym. Muutimme yhteen ja samana kesänä hän petti minua ensimmäisen kerran. Tässä kohtaa hän oli kieltänyt minua olemasta ystävieni kanssa, kaikki piirini vain lopulta oli todella pienet,hyvä, että edes omaa perhettä sain enää nähdä.
Ihan hulluksi meni lopulta koko touhu. Aloin rikkoa "rajoja" ja aloin käymään salaa baareissa ym. Kumpikin kävi vieraissa. Purin pahaa oloa muihin miehiin, jopa yhden yön jutut kohteli paremmin.
Lopulta eksä alkoi myös varastaa rahaa minulta ja kaiken lisäksi hänen palkka oli ihan hyvä, mutta rahat oli aina loppu. En tiedä mitä hän teki, mutta hämärää oli. Olisi vielä muutakin kerrottavaa, mutta en jaksa avata vanhoja haavoja enempää.
Jos lähdin tapaamaan äitiäni hän saattoi seurata bussipysäkille , että hyppään varmasti oikeaan bussiin. Ihan hullu ukko... Muutto tavaroita kun aloin hakemaan yhteisestä kodista, kerran ei meinannut päästää mua pois . Yritti tivata joko mulla on uusi mies ym. Virallisena muuttopäivänä veljeni tuli muuttamaan kanssani tavarat, eipä ukko uskaltanut puhua mitään.
Tunnistan omalta osaltani ap:n miehen tilanteen. Elän itse naisen kanssa, joka on muutoin kiltti ja hyvä, mutta aina joskus ymmärtää väärin jonkun heittoni ja pahoittaa mielensä itku kurkussa. Itse en edes käsitä, että miten kyseisen asian saattoi ymmärtää sillä tavalla. Sitten pitäisi olla anteeksi pyytämässä ja ikään kuin siten myöntää, että tarkoitin asian juuri niin pahalla kuin miten nainen sen omassa päässään jollain käsittämättömällä tavalla muotoili. Todella raskasta pyydellä anteeksi sitä, että joku on sinut ymmärtänyt väärin. Siihen vain kyllästyy ja tulee fiilis, että mitä voit tässä suhteessa enää sanoa ilman, että tulet väärinymmärretyksi.
Aviomieheni menehtyi sydämen vajaatoimintaan kesällä 2021.
Rakkaus ja intohimo loppui, huomasin eläväni kaverin kanssa. Ero oli silloin paras ratkaisu. Nyt olen vuoden elänyt yksin, enkä edes kaipaa ketään saman katon alle asumaan. Treffeillä olen käynyt mutta vielä ei ole kukaan kolahtanut, ehkä sitten joskus ..