Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syy sille, miksi jotkut eivät onnistu säästämään, on
01.10.2022 |
yksinkertaisesti siinä, että he eivät erota mitä on se, että ostaa mielitekoon, vrt. mitä on kun ostaa oikeasti *vain ehdottomaan tarpeeseen*.
Moni selittää mestarillisesti itselleen, että "tarvitsee ehdottomasti" kampaajakäyntejä, lehtitilauksia, viikonlopun kaljat, uudet verhot, baari-illan, paremman puhelimen, päivitetyn mallin urheilukellosta, kauppareissulta karkkipussin, uuden puseron...
Ja syitähän löytyy. On "ansainnut" jotain uutta, "tarvitsee" palkita itseään ja piristääkseen mieltään, ja "johan nyt elämä on ankeaa jos ei voi ostaa jotain materiaa". (🤦🏼)
Lisäksi "täytyyhän" nyt joka juhliin ostaa uusi mekko, ja eihän nyt "millään" voi tehdä ruoaksi vaan perunoita kastikkeella ja porkkanaraasteella, "täytyyhän" nyt saada lohta ja kallista valmissalaattia.
Puhumattakaan isommista ostoksista: pitäähän nyt tietenkin olla omakotitalo, remontoidut pinnat, trendikäs sisustus, pihaakin pitää laittaa, ehdottomasti täytyy olla palju jne. "Kyllä on elämä ankeaa, jos pitäisi asua jossain kerrostalossa!"
Juu, ei ole pakko asua kerrostalossa eikä olla ostelematta. Mutta turha sitten valittaa, miksi ei mitään jää säästöön.
Kommentit (79)
Mulla menee noin 2000e palkasta säästöön joka kk 1000e. Toinen 1000e on kuukausibudjetti, joka kattaa kaiken. Joskus palkka on vain 1900e ja joskus liki 3000e, mutta joka kerta menee se 1000e säästöön.
Siitä tonnista, joka on joka kk käytettävää, siirrän ylijäämän jemmatilille, eli joka kk ilta ennen tilipäivää, siirrän jäljellä olevat varat jemmaan.
Jemmatili on sitten sitä puskuria, jolla ostetaan pyykkikoneita, talvikenkiä, autonromu hajonneen autonromun tilalle, täydennetään kotivaraa jne.
On oikeasti hyvin oleellista, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä on mieliteko. Onko aivan pakko ostella verhoja, sisustustyynyjä, kymmeniä laukkuja, monta erilaista kivaa vaatetta joita ei käytä? Sitten niitä ostoksia konmaritetaan ja tapellaan netissä miten konmaritetaan oikein. Ja kohta hankitaan uudet kamat ja kohta taas konmaritetaan... tämäkö on sitä elämistä?
Turhan tavaran ostaminen ja pois heittäminen on ihan yhtä tyhmää kuin rahan heittäminen roskiin.
Toki teen minäkin ostoksia, mutta ne ostokset on tarkkaan harkittuja.
Elämä on muutakin kuin kuluttamista. Elämyksiä ja kokemuksia on ihan mahdollista saada ilmaiseksi tai pienelläkin budjetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät ole rahanpalvojia siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole rahanpalvojia siinä syy.
Kannattais olla, edes jonkin verran. Ei olis ongelmaa inflaation ja sotatilan nostamien hintojen kanssa. Mutta jos se materian palvonta on sitten jotenkin parempaa palvontaa, niin ei kannata sitten itkeä, kun mitään ei jää säästöön.
Joillain ihmisillä on hahmotus häiriö, jonka vuoksi he eivät pysty hoitamaan raha asioitaan.
Sellaisille ihmisille löytyy apua tekniikasta.
Palkasta voi siirtää kaikkia pakollisia laskuja varten tarvittavan summan omalle kulutilille, josta kaikki laskut menevät suoraveloituksena. Korttia ei tähän tiliin oteta. Loput rahat voi käyttää elämiseen.
Pieni summa pitää siirtää kulutilille ylimääräistä, hinnan nousujen ja yllätysten varalle. On ainakin osa kustannuksista jo säästetty.
Autoilijat joutuvat säästämään huoltoihin, renkaisiin ja remontteihin tarvitsemansa summan kuukaudessa. Jos tietää, että vuoden päästä pitää vaihtaa renkaat, niin 1/12 osa etukäteen säästöön.
Vaikeimmille tapauksille saattaa auttaa, jos palkka tulee osissa, eikä kerta suorituksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelet. Joillakin ihmisillä jää kuussa rahaa vain muutama satanen maksujen jälkeen. Kai ihminen tarvitseekin jotain, esim. kengät tai takin, jos vanha kuluu.
Niin, niiden kuuluisten maksujen jälkeen. Aloittajan pointti oli, että esim. 3000 euron tuloista joku onnistuu hyvinkin säästämään muutaman satasen kuussa, kun jollain menee kaikki mitä tulee, eikä hän voi kuvitellakaan, mistä voisi vielä nipistää.
Minkä ihmeen kuuluisten maksujen jälkeen?
On aivan eri asemassa säästämisen suhteen, jos melkein kaikki palkka menee jo pakollisiin kuluihin sen sijaan että saisi 3000 palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä on hahmotus häiriö, jonka vuoksi he eivät pysty hoitamaan raha asioitaan.
Sellaisille ihmisille löytyy apua tekniikasta.Palkasta voi siirtää kaikkia pakollisia laskuja varten tarvittavan summan omalle kulutilille, josta kaikki laskut menevät suoraveloituksena. Korttia ei tähän tiliin oteta. Loput rahat voi käyttää elämiseen.
Pieni summa pitää siirtää kulutilille ylimääräistä, hinnan nousujen ja yllätysten varalle. On ainakin osa kustannuksista jo säästetty.
Autoilijat joutuvat säästämään huoltoihin, renkaisiin ja remontteihin tarvitsemansa summan kuukaudessa. Jos tietää, että vuoden päästä pitää vaihtaa renkaat, niin 1/12 osa etukäteen säästöön.
Vaikeimmille tapauksille saattaa auttaa, jos palkka tulee osissa, eikä kerta suorituksena.
Kyllä se on jokaisen ihan itse opeteltava se rahankäyttönsä. Eikä todellakaan ole työnantajan tai palkanlaskijan tehtävä alkaa höösätä ketään alkamalla pelleilemään useampien palkkaerien kanssa.
Allekirjoitan tämän aloituksen itseni kokemana. Tuloissani ei ole tapahtunut muutosta parempaan kolmen viimeisen vuoden aikana, mutta asenteessa on. Kymmallisesti ennen tarvitsi yhtä jos toista, mitä nykyään ei. Olen erittäin onnellinen, että kykenin muuttamaan asennettani kuluttamisen suhteen ja sen ansiosta saanut hieman kerrytettyä säästöjä.
Olen kokenut toimeentulotuella elämisen (noin vuoden verran), silloin etenkin tarvitsi kaiken maailman tavaraa, mitä nykyään ei. Raha meni "laskuihin" eli osamaksujen yms. lyhentämiseen. Tuota kierrettä oli vaikea katkaista ja tajuta, että tulojen nousu ei pelasta, jos aina vaan kuluttaa enemmän. Toki tuosta toimeentulotuen varassa elämisestä on useampi vuosi jo aikaa. Nykyään elämiseen kuluu vähemmän rahaa, kuin toimeentulotukiaan ja säästöjä jää kuukaudessa noin 1000e.
Olisin provosoitunut tästä aloituksesta vielä alkuvuonna 2019, kun kulutustottumukseni olivat hyvin erilaiset. Silloin olin "köyhä", eli tili oli viimeistään pari päivää ennen palkaa nollilla. Koen myös, että on hyväksyttävää valittaa rahatilanteesta ja omasta "huono-osaisuudestaan", vaikka se onkin itseaiheutettua. Ymmärrän myös, että omaa asennetta on vaikea muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haista sinä ap paska. Suomessa on paljon pienipalkkaisia ja eläminen on kallista, aika vaikea on säästää kun ei ole mistä säästää.
Nuo mainitsemasi esimerkit koskee hyvätuloisia. Ei pienitukoisilla ole varaa hetjen mielijohteesta ostella jotain uusia verhoja ja urheilukelloja.
porvari maksaa duunareille niin huonoa palkkaa, ettei siitä säästetä. harva suomessa tienaa enemmän kuin hoitajat vaativat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelet. Joillakin ihmisillä jää kuussa rahaa vain muutama satanen maksujen jälkeen. Kai ihminen tarvitseekin jotain, esim. kengät tai takin, jos vanha kuluu.
Maksujen jälkeen? Niin, eli kun on maksettu välttämättömyydet JA nämä kaikki hömppäostokset?
Ja et näköjään sinäkään ymmärrä/ymmärtänyt mikä ero on ostaa *tarpeeseen* ja mikä *mielitekoon*, kun sanoit että "kai ihminen tarvitsee esim kengät tai takin, jos vanha kuluu"
Mietipäs nyt hetki vielä uudestaan, mistä nimenomaan aloituksessani puhuin.
Ap
Harva ihminen on perusluonteeltaan niin askeettinen, ettei koskaan kaipaa mitään ylimääräistä piristystä tai ns. extraa elämäänsä. Tietysti, jos sitä kaipaa ihan koko ajan eikä aina edes kovin pientä tai edullista, niin voisihan sitä kyseenalaistaa, että riittäisikö harvemmin ja kävisikö jokin halvempi tai jopa edullinen juttu välillä.
Mutta kyllä useimpien mielenterveys on koetuksella, jos elämässä ei koskaan ole mitään kivaa ja elämänlaatua kohottavaa. Ja se on ihan ns. normaalia.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tämän aloituksen itseni kokemana. Tuloissani ei ole tapahtunut muutosta parempaan kolmen viimeisen vuoden aikana, mutta asenteessa on. Kymmallisesti ennen tarvitsi yhtä jos toista, mitä nykyään ei. Olen erittäin onnellinen, että kykenin muuttamaan asennettani kuluttamisen suhteen ja sen ansiosta saanut hieman kerrytettyä säästöjä.
Olen kokenut toimeentulotuella elämisen (noin vuoden verran), silloin etenkin tarvitsi kaiken maailman tavaraa, mitä nykyään ei. Raha meni "laskuihin" eli osamaksujen yms. lyhentämiseen. Tuota kierrettä oli vaikea katkaista ja tajuta, että tulojen nousu ei pelasta, jos aina vaan kuluttaa enemmän. Toki tuosta toimeentulotuen varassa elämisestä on useampi vuosi jo aikaa. Nykyään elämiseen kuluu vähemmän rahaa, kuin toimeentulotukiaan ja säästöjä jää kuukaudessa noin 1000e.
Olisin provosoitunut tästä aloituksesta vielä alkuvuonna 2019, kun kulutustottumukseni olivat hyvin erilaiset. Silloin olin "köyhä", eli tili oli viimeistään pari päivää ennen palkaa nollilla. Koen myös, että on hyväksyttävää valittaa rahatilanteesta ja omasta "huono-osaisuudestaan", vaikka se onkin itseaiheutettua. Ymmärrän myös, että omaa asennetta on vaikea muuttaa.
Helppohan se onkin laittaa säästöön rahaa, jos sitä tulee joka kk 1000 e "ylimääräistä". Pienituloisilla se vaan on vaikeampaa ja jos jonkin summan saat säästettyä, niin kohta se saattaa jo johonkin yllättävään pakolliseen menoon kulua ja sitten on taas täysin ilman säästöjä. Ei kaikki pienituloiset tai ttt:lla elävät shoppaile turhuuksia ja tee osamaksusopimuksia tai kalliita luottosopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee noin 2000e palkasta säästöön joka kk 1000e. Toinen 1000e on kuukausibudjetti, joka kattaa kaiken. Joskus palkka on vain 1900e ja joskus liki 3000e, mutta joka kerta menee se 1000e säästöön.
Siitä tonnista, joka on joka kk käytettävää, siirrän ylijäämän jemmatilille, eli joka kk ilta ennen tilipäivää, siirrän jäljellä olevat varat jemmaan.
Jemmatili on sitten sitä puskuria, jolla ostetaan pyykkikoneita, talvikenkiä, autonromu hajonneen autonromun tilalle, täydennetään kotivaraa jne.
On oikeasti hyvin oleellista, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä on mieliteko. Onko aivan pakko ostella verhoja, sisustustyynyjä, kymmeniä laukkuja, monta erilaista kivaa vaatetta joita ei käytä? Sitten niitä ostoksia konmaritetaan ja tapellaan netissä miten konmaritetaan oikein. Ja kohta hankitaan uudet kamat ja kohta taas konmaritetaan... tämäkö on sitä elämistä?
Turhan tavaran ostaminen ja pois heittäminen on ihan yhtä tyhmää kuin rahan heittäminen roskiin.
Toki teen minäkin ostoksia, mutta ne ostokset on tarkkaan harkittuja.
Elämä on muutakin kuin kuluttamista. Elämyksiä ja kokemuksia on ihan mahdollista saada ilmaiseksi tai pienelläkin budjetilla.
Mulla oli iso herääminen siihen, että vaikka kuinka konmarittaa, niin tavara ei vähene kun sitä ostaa aina lisää. Olin tosi ahdistunut, kun muutettiin pienempään asuntoon ja tavarat ei mahtunut. Meni vuosi herätessä siihen, että minä itse aiheutan sen ongelman ostamalla jatkuvasti lisää muka tarpeeseen. Toki voin tähän onnellisena todeta, että tilanne on nyt huomattavasti parempi.
Viestisi oli tosi osuva oman ajattelutapani kanssa yksiin. Lapsenikin on paljon onnellisempi kun vietän hänen kanssaan aikaa (esimerkiksi lähtemällä pyöräilemään), kuin että ostan hänelle tavaraa/vaatetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole rahanpalvojia siinä syy.
Kannattais olla, edes jonkin verran. Ei olis ongelmaa inflaation ja sotatilan nostamien hintojen kanssa. Mutta jos se materian palvonta on sitten jotenkin parempaa palvontaa, niin ei kannata sitten itkeä, kun mitään ei jää säästöön.
oli tai ei inflaatio tai sotatila niin ei työttömien n.500e kk mitään JÄÄ säästöön,kaikki menee ihan tarpeeseen eikä riitäkkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minulla ei jää mitään säästöön, koska elän työttömyysetuudella ja muilla etuuksilla. Mielenterveyteni tykkää huonoa jatkuvasta säästökuurista, joten ne vähäiset ylimääräiset euroni käytän piristääkseni itseäni vaikkapa erikoiskahvilla tai jollain muulla turhakkeella. Käyn kuukausittain myös ulkona lounaalla. Toki voisin nämä tapani muuttaa ja syödä kotona perunaa porkkanaraasteella, mutta kun elämässä on niin vähän iloja muutenkaan, niin enpä ole viitsinyt.
Juu, vahvistit kommentillasi juuri sitä mitä aloituksessa kerroinkin. Mikäs siinä, jokainen on vapaa käyttämään rahansa miten tykkää. Mutta mikäli ihmettelet, mikset saa mitään säästöön, lue aloitukseni ja oma vastauksesi tarkasti uudelleen.
Ap
Se vaan tuntuu pienituloisena aika turhalta säästää vaikka viisi euroa kuukaudessa, kun vuodessa saa säästettyä 60 euroa. Onhan se 60 euroa enemmän kuin 0 euroa, mutta aika marginaalisesti.
-eri
No ei se 60 euroa paljon hyödytä, jos pesukone vaikka hajoaa. Ja siinä on vasta yksi meno yhdelle vuodelle.
En ymmärrä tätä ikuista pesukone menee rikki, ja uusi maksaa ziljoona euroa. Torilta saa pesukoneita 50 eurolla. Olen vuosien saadossa ostanut useita pesukoneita, ja ne ovat käytössä ja toimivat hyvin!
Torin pesukoneissa ei ole muuta takuuta kuin perävalotakuu. Hyvällä tuurilla voi saada ihan toimivan laitteen, huonolla tuurilla laite hajoaa muutaman käytön jälkeen. Ostajalle ei jää muuta kuin rahanmeno ja ostamisen vaiva!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tämän aloituksen itseni kokemana. Tuloissani ei ole tapahtunut muutosta parempaan kolmen viimeisen vuoden aikana, mutta asenteessa on. Kymmallisesti ennen tarvitsi yhtä jos toista, mitä nykyään ei. Olen erittäin onnellinen, että kykenin muuttamaan asennettani kuluttamisen suhteen ja sen ansiosta saanut hieman kerrytettyä säästöjä.
Olen kokenut toimeentulotuella elämisen (noin vuoden verran), silloin etenkin tarvitsi kaiken maailman tavaraa, mitä nykyään ei. Raha meni "laskuihin" eli osamaksujen yms. lyhentämiseen. Tuota kierrettä oli vaikea katkaista ja tajuta, että tulojen nousu ei pelasta, jos aina vaan kuluttaa enemmän. Toki tuosta toimeentulotuen varassa elämisestä on useampi vuosi jo aikaa. Nykyään elämiseen kuluu vähemmän rahaa, kuin toimeentulotukiaan ja säästöjä jää kuukaudessa noin 1000e.
Olisin provosoitunut tästä aloituksesta vielä alkuvuonna 2019, kun kulutustottumukseni olivat hyvin erilaiset. Silloin olin "köyhä", eli tili oli viimeistään pari päivää ennen palkaa nollilla. Koen myös, että on hyväksyttävää valittaa rahatilanteesta ja omasta "huono-osaisuudestaan", vaikka se onkin itseaiheutettua. Ymmärrän myös, että omaa asennetta on vaikea muuttaa.
Helppohan se onkin laittaa säästöön rahaa, jos sitä tulee joka kk 1000 e "ylimääräistä". Pienituloisilla se vaan on vaikeampaa ja jos jonkin summan saat säästettyä, niin kohta se saattaa jo johonkin yllättävään pakolliseen menoon kulua ja sitten on taas täysin ilman säästöjä. Ei kaikki pienituloiset tai ttt:lla elävät shoppaile turhuuksia ja tee osamaksusopimuksia tai kalliita luottosopimuksia.
Se 1000e säästö on samoista tuloista, joista ennen ei jäänyt yhtään. Kirjoitin myös, että nykyään elämiseen kuluu vähemmän rahaa, kuin toimeentulotuen budjetissa on määritelty. Olen pienituloinen (opiskelen ja osa-aikatyöllistetty).
Aloittaja on oikeassa. Minä olen vielä alkuvuodesta ollut tuollainen tarveshoppailija. Oli mitä ihmeellidimpiä tarpeita ja oikeutuksia itselleni: sokerointi (brassi ja jalat), uusia vaatteita kuukausittain (käytin keväällä yksistään 1000€ vaatteisiin. Osa käyttöön, osa ei), ruokakaupassa tuoreet yrtit, uudet kegät. Nyt on tarpeena uusi läppäri opiskeluihin. Edellinen läppäri on vuoden vanha, käynyt korjauksessa kaksi kertaa, mutta suht toimiva. En tulisi uutta läppäriä tarvitsemaan kuin muutaman kuukauden, koska alkan parin kuukauden päästä kirjoittamaan gradua ja sen jälkeen valmistun. Kyselin jo käytetyistä macbookeista tarjouksia ja uusien hintoja olen seuraillut. Silti en ole tehnyt ostopäätöstä, koska jatkuvasti muistutan itseäni etten sitä tarvitse. Mulla on henkilökohtainen kone ja jos tiukka paikka tulee niin työläppäri. Myös uusi puhelin olisi tarve. Mulla on lähes käyttämätön Android tuolla lipastossa, ostettu viime vuonna. Käytän nyt työsuhdepuhelinta henkilökohtaisessa ja työkäytössä. Ja kun palaan puolen vuoden päästä töihin niin hankitaan uusi puhelin ja läppäri. Mutta näitä tarpeita on ihan valtavasti ja aikaisemmin olen ollut täysin niiden vietävissä. Minulla on sana kuin joku kirjoitti yllä miehensä kulutustottumuksesra, että uusi harrastus ja uusi ja kallis väline. Olen täysin samanlainen. Kaiken muun lisäksi. Adhd diagnoosilla vielä niin harrastukset vaihtuvat tyyliin 8 viikon välein. Nyt olen ihan tyystin unohtanut kaikki vähänkään sitovamman harrastukset, koska en niissä pysy kuitenkaan. Juoksen kun juoksen ja kävelen kun kävelen. Pyörä varastettiin vuosi sitten ja uutta en suostu ostamaan.
Kenkien saumojen liimaaja: millaista liimaa käytät? Haluaisin ottaa vinkkisi käyttöön!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole rahanpalvojia siinä syy.
Kannattais olla, edes jonkin verran. Ei olis ongelmaa inflaation ja sotatilan nostamien hintojen kanssa. Mutta jos se materian palvonta on sitten jotenkin parempaa palvontaa, niin ei kannata sitten itkeä, kun mitään ei jää säästöön.
oli tai ei inflaatio tai sotatila niin ei työttömien n.500e kk mitään JÄÄ säästöön,kaikki menee ihan tarpeeseen eikä riitäkkään.
En mielestäni puhunut mitään työttömän 500e:sta! Kommentoin vain ja ainoastaan tuohon, että "kaikki eivät ole rahanpalvojia"! Työtön, joka saa 500e, tuskin on rahanpalvoja ensinkään! Jotain tolkkua tuohon loukkaantumiseen nyt!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee noin 2000e palkasta säästöön joka kk 1000e. Toinen 1000e on kuukausibudjetti, joka kattaa kaiken. Joskus palkka on vain 1900e ja joskus liki 3000e, mutta joka kerta menee se 1000e säästöön.
Siitä tonnista, joka on joka kk käytettävää, siirrän ylijäämän jemmatilille, eli joka kk ilta ennen tilipäivää, siirrän jäljellä olevat varat jemmaan.
Jemmatili on sitten sitä puskuria, jolla ostetaan pyykkikoneita, talvikenkiä, autonromu hajonneen autonromun tilalle, täydennetään kotivaraa jne.
On oikeasti hyvin oleellista, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä on mieliteko. Onko aivan pakko ostella verhoja, sisustustyynyjä, kymmeniä laukkuja, monta erilaista kivaa vaatetta joita ei käytä? Sitten niitä ostoksia konmaritetaan ja tapellaan netissä miten konmaritetaan oikein. Ja kohta hankitaan uudet kamat ja kohta taas konmaritetaan... tämäkö on sitä elämistä?
Turhan tavaran ostaminen ja pois heittäminen on ihan yhtä tyhmää kuin rahan heittäminen roskiin.
Toki teen minäkin ostoksia, mutta ne ostokset on tarkkaan harkittuja.
Elämä on muutakin kuin kuluttamista. Elämyksiä ja kokemuksia on ihan mahdollista saada ilmaiseksi tai pienelläkin budjetilla.Mulla oli iso herääminen siihen, että vaikka kuinka konmarittaa, niin tavara ei vähene kun sitä ostaa aina lisää. Olin tosi ahdistunut, kun muutettiin pienempään asuntoon ja tavarat ei mahtunut. Meni vuosi herätessä siihen, että minä itse aiheutan sen ongelman ostamalla jatkuvasti lisää muka tarpeeseen. Toki voin tähän onnellisena todeta, että tilanne on nyt huomattavasti parempi.
Viestisi oli tosi osuva oman ajattelutapani kanssa yksiin. Lapsenikin on paljon onnellisempi kun vietän hänen kanssaan aikaa (esimerkiksi lähtemällä pyöräilemään), kuin että ostan hänelle tavaraa/vaatetta.
Vuosi meni tajutessa, että ei ne tavarat itsestään sinne asuntoon ilmesty? :D
Alue: Aihe vapaa
Ihan asiaa.
Meillä näkee kotona tämän konkreettisesti, minä olen osa-aikatyössä, tienaan noin 1300 €/kk käteen. Mies kokoaikatyössä, tienaa 2500 €/kk käteen.
Maksamme asumiskulut puoliksi (yhtiövastike, vesi, sähkö), ja kotivakuutuksen puoliksi (molemmat maksaa sitten oman autonsa vakuutukset +muut kulut itse) ja ruoat maksetaan puoliksi. Näistä tulee molemmille pakollisia menoja n. 800 €/kk.
Eli miehelle jää 1700 €/kk ja mulle 500 €/kk omiin juttuihin.
Miehelle ei jää säästöön mitään, mulla jää joka kuukausi, tililleni on puskuria kertynyt tällä hetkellä jo 5-numeroinen luku.
Mies osti esim juuri uuden älykellon, vaikka vanhakin oli hyvä eikä sekään ollut ehtinyt olla hänellä kuin pari vuotta. Halusi vaan nimenomaan uuden mallin. (ja nyt se oli sitten kuitenkin kuulemma hutiostos, ei tykkääkään). Hänellä jo neljäs kello vaikka hurahti näihin vasta 4 vuotta sitten. Itselläni on älykello ollut ranteessa 7 vuotta, ja nyt menossa vasta toinen, jonka senkin ostin käytettynä.
Molemmat innostuimme myös pyöräilystä pari vuotta sitten. Minä pyöräilen lenkkini edelleen vanhalla hybridipyörälläni, jonka ostin liki 10 vuotta sitten käytettynä hintaan 225 €.
Mies on ostanut jo kaksi erilaista pyörää, toinen on ihan viimeisen päälle maantiepyörä joka maksoi liki 3000 €, ja se toinenkin maksoi tonnin. Minusta hän ei olisi tarvinut todellakaan 3 tonnin pyörää, sillä olemme kuitenkin ns. sunnuntaipyöräilijöitä, mies pyöräilee esim. farkut jalassa ja lippis päässä, joka kieltämättä huvittaa minua... mutta kukin tyylillään :D
Mies kun siis hurahtaa johonkin, ostaa heti kalliilla viimeisen päälle vermeet ja vielä useampia kappaleita jne.
Lisäksi hänellä kuluu rahaa tupakkaan (aski päivässä).
Hän ei vaan kykene säästämiseen. Uudet hienot tavarat kiehtovat enemmän ja kaikki mieliteot toteutettava HETI, ilman että miettisi hetken, tarvitseeko oikeasti.