Miksi esikoulussa ja nyt ekalla luokalla, yli puolet pojista on fyysisiä päälle kävijöitä? Onko tämä normaalia?

Mikko ja Mattejako ne potkijat on?

Olen sanonut, että takaisin saa lyödä ja lyö lujaa. Jos tulee jälki-istuntoa, niin maksan satasen. Ekana ei saa lyödä!

Poika on ujo ja hljainen, helppo uhri, mutta lyönyt kerran takaisin ja tietää, että siihen on vanhempien lupa, vaikka lyöty väitti, että häntä kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Mikko ja Mattejako ne potkijat on?

Kyllä. Tästä on aivan turha tehdä poliittista vääntöä.

Nämä pienet, väkivaltaiset pojat on ihan olivereja, nicoja, rasmuksia ja sen sellaisia.

Kouluihin pitäisi saada enemmän henkilökuntaa hallitsemaan tilannetta. Näitä aggressiiviä ja päällekäyviä poikalapsia tuntuu olevan esikoulussa ja koulussa vain joka vuosi enemmän. Laita poikasi itsepuolustus kursille, se on minun neuvoni.

Up

Minusta on ihmeellistä ettei kouluissa painotetaan väkivallattomuutta. Meilläpäin oli ihan normi että lapset leikkivät vapaapainiotteluita välitunneilla ja sitten ihmeteltiin miksi omakin lapsi oireili ja nämä vapaapainivälkät saivat vain jatkua. Vanhempien pitää puuttua, mutta koulujenkin on syytä korostaa sääntöjä ja mitä seuraa jos rikkoo niitä.

Mulla on todella kiltit lapset. Mies on opettanut niille tuon saman, että lyöt kovempaa takaisin jos joku lyö. Ensimmäisenä ei saa lyödä.

Itse olisin enemmän keskustelevalla linjalla, mutta kerran esikoinen kertoi, että päiväkodissa joku oli töninyt liukumäessä. Sanoi, että tönäisi niin kovaa takaisin, että sen jälkeen sai rauhassa laskea. Teki mieli kommentoida, että ei noin, mutta sitten ehdin tajuta että miksi ihmeessä. Hyvä on että puolensa pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Mikko ja Mattejako ne potkijat on?

No ainakin omassa koulussani aggressiivisista kiusaajista ja ongelmamölleistä löytyy juuri nuo nimet sekä parit aarot, peetut, danielit ja oskarit. Meillä ei ole mmuuttajaoppilaita, aikuisen kipeitä ja rajatta kasvaneita suurperheiden lapsia kyllä, kun pohjois-pohjanmaalaisesta kunnasta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on todella kiltit lapset. Mies on opettanut niille tuon saman, että lyöt kovempaa takaisin jos joku lyö. Ensimmäisenä ei saa lyödä.

Itse olisin enemmän keskustelevalla linjalla, mutta kerran esikoinen kertoi, että päiväkodissa joku oli töninyt liukumäessä. Sanoi, että tönäisi niin kovaa takaisin, että sen jälkeen sai rauhassa laskea. Teki mieli kommentoida, että ei noin, mutta sitten ehdin tajuta että miksi ihmeessä. Hyvä on että puolensa pitävät.

Lisään vielä, että toi töniminen näyttää olevan noilla pojilla myös verissä. Ihan ilman päiväkotiakin lasten keskinäiset leikit ovat tönimistä ja painimista. Vaikea aina itsekään äitinä tietää missä kohti pitäisi puuttua, kun leikin ja tappelun raja on vähän häilyvä. Saati sitten jos olisi opettajana alaluokilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikko ja Mattejako ne potkijat on?

No ainakin omassa koulussani aggressiivisista kiusaajista ja ongelmamölleistä löytyy juuri nuo nimet sekä parit aarot, peetut, danielit ja oskarit. Meillä ei ole mmuuttajaoppilaita, aikuisen kipeitä ja rajatta kasvaneita suurperheiden lapsia kyllä, kun pohjois-pohjanmaalaisesta kunnasta puhutaan.

Aarnet on ollut nyt aika rajattomia.

Eiköhän se ole peliteollisuus, joka nykypojat enimmäkseen kasvattaa, ja siellä sitä aggressiivisuutta riittää. Ja melua ja huutavaa äänenkäyttöä. Onneksi pääsin just eläkkeelle. t.peruskouun ope.

En haluaisi sanoa että normaalia mutta ainakin näköjään kovin yleistä. Eli sama ongelma täällä. Oma lapseni ei ole varsinaisesti arka vaan äänekäs ja reipas, mutta on tarkka reilusta kohtelusta eikä ymmärrä sitä miksi häntä saisi töniä, lyödä, kamppia jne. vaikka hän ei tee näin kenellekään. Omasta lapsesta huomaan myös sen että ekaluokan kiusaamiskokemusten (mm. kahden lapsen voimin painettu naamaa maahan ja heitelty tavaroita metsään) ja uhkailujen jälkeen on niin herkistynyt asialle, että tulkitsee vahinkokosketukset potentiaalisesti pahantahtoisina minkä vuoksi lopetti esim. joukkuepelit kokonaan välitunnilla ja ahtaan käytävän vahinkohipaisutkin pistää puolustuskannalle. Kun joku on ensin tahallaan hakannut sääriin mailalla toistuvasti tai tuupannut naamalleen kun olet kumartunut solmimaan kengännauhoja, on vaikea luottaa että seuraavat osumat on vahinkoja.

Onneksi lapsella on todella hyvä ja asiaan tarttuva ope. Harmi vain ettei hänkään joka paikkaan ehdi ja viesti tuntuu menemään tietyille tontuille varsin hitaasti perille vaikka kuinka puhutetaan.

Tällaista ongelmaa ei ollut tyttölapsen koulun alkutaipaleella.

Merkittävä osa poikien fyysisen kontaktin ottamisesta on ainakin alun alkaen neutraalia, mutta jos toinen ei osaa siihen vastata, se voi muuttua kiusaamiseksi. Pojat testaavat näin toisiaan. Voimme pitää sitä tyhmänä ja vääränä, mutta se on fakta.

Oma poikani aloitti toisen asteen opinnot 16-vuotiaana. Kysyin, onko hän jo tutustunut johonkuhun. Oli kuulemma. Satuin kysymään, miten he olivat päätyneet puheisiin. Toinen poika oli kuulemma heittänyt tyynyllä päähän ja siitä oli alkanut tutustuminen. Että näin vielä täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Tätä poikien maailmaa voi olla aikuisten naisten todella vaikea ymmärtää. Ja toki se on epäreilu herkälle pojalle, joka karttaa ja pelkää fyysistä kontaktia. Hänelle kuitenkin olisi eduksi rohkaistua. Muut pojat eivät ole mihinkään muuttumassa. Ehkäpä jokin urheiluharrastus toisi lisää kanttia?

Vierailija kirjoitti:

Merkittävä osa poikien fyysisen kontaktin ottamisesta on ainakin alun alkaen neutraalia, mutta jos toinen ei osaa siihen vastata, se voi muuttua kiusaamiseksi. Pojat testaavat näin toisiaan. Voimme pitää sitä tyhmänä ja vääränä, mutta se on fakta.

Oma poikani aloitti toisen asteen opinnot 16-vuotiaana. Kysyin, onko hän jo tutustunut johonkuhun. Oli kuulemma. Satuin kysymään, miten he olivat päätyneet puheisiin. Toinen poika oli kuulemma heittänyt tyynyllä päähän ja siitä oli alkanut tutustuminen. Että näin vielä täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Tätä poikien maailmaa voi olla aikuisten naisten todella vaikea ymmärtää. Ja toki se on epäreilu herkälle pojalle, joka karttaa ja pelkää fyysistä kontaktia. Hänelle kuitenkin olisi eduksi rohkaistua. Muut pojat eivät ole mihinkään muuttumassa. Ehkäpä jokin urheiluharrastus toisi lisää kanttia?

Villi ehdotus - entä jos _muutettaisiin_ se fakta että miehet turvautuvat väkivaltaan ellei heidän kömpelöihin, aggressiivisiin aloitteisiinsa vastata niin kuin he toivovat? Sen sijaan että ehdotetaan kiusatuille pojille rohkaistumista ja ahdistelluille naisille pidempiä helmoja ja "huumorintajua".

Tuo on vakava asia. Ei normaalia. Kyllä opettajien pitää ehtiä puuttua, heillä on omaopettaja yleensä myös ja välituntivalvonta, käytävävalvonta. Töniminen oli ennen ehkä leikillään yleisempää pojilla (vuorenvalloitusleikki tms), sekään ei jatkuvana hyvä, muttei mikään kiusaamistöniminen tai lyöminen kuulunut asiaan. Opettajalta puuttuu auktoriteetti, leikin ohjaaminen oikeaan suuntaan tai ilmeisesti ei tee tarpeeksi asioille. Lapsia pitää kasvattaa, ei vain se että työntää kirjan eteen ja horisee luokan edessä transsissa. Pitääkö vanhempien mennä sinne vahtimaan asioita, ei varmaan saa lupaa. 

Jos lasten tekemisiä ei vahdi kukaan käytävällä ja ulkona, siellä on varmaan ongelmia. Voi olla että lapsen pitää antaa takaisin aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkittävä osa poikien fyysisen kontaktin ottamisesta on ainakin alun alkaen neutraalia, mutta jos toinen ei osaa siihen vastata, se voi muuttua kiusaamiseksi. Pojat testaavat näin toisiaan. Voimme pitää sitä tyhmänä ja vääränä, mutta se on fakta.

Oma poikani aloitti toisen asteen opinnot 16-vuotiaana. Kysyin, onko hän jo tutustunut johonkuhun. Oli kuulemma. Satuin kysymään, miten he olivat päätyneet puheisiin. Toinen poika oli kuulemma heittänyt tyynyllä päähän ja siitä oli alkanut tutustuminen. Että näin vielä täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Tätä poikien maailmaa voi olla aikuisten naisten todella vaikea ymmärtää. Ja toki se on epäreilu herkälle pojalle, joka karttaa ja pelkää fyysistä kontaktia. Hänelle kuitenkin olisi eduksi rohkaistua. Muut pojat eivät ole mihinkään muuttumassa. Ehkäpä jokin urheiluharrastus toisi lisää kanttia?

Villi ehdotus - entä jos _muutettaisiin_ se fakta että miehet turvautuvat väkivaltaan ellei heidän kömpelöihin, aggressiivisiin aloitteisiinsa vastata niin kuin he toivovat? Sen sijaan että ehdotetaan kiusatuille pojille rohkaistumista ja ahdistelluille naisille pidempiä helmoja ja "huumorintajua".

Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Katsopa joskus joku luontodokumentti. Vaikka ketuista. Katso, mitä ne poikaset tekevät pesän luona. Villi veikkaus: painivat.

Ette voi kuvitella, että nyt vain suit sait muutatte lasten lajityypillisen käytöksen kokonaan toiseksi. Mutta, yrittäkää toki. Ap:n pojan tilannetta se ei auta.

Me sallimme amerikkalaisen peliteollisuuden tuhota nuoret miehemme, ja amerikkkalaisen some-teollisuuden tuhota tyttäremme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkittävä osa poikien fyysisen kontaktin ottamisesta on ainakin alun alkaen neutraalia, mutta jos toinen ei osaa siihen vastata, se voi muuttua kiusaamiseksi. Pojat testaavat näin toisiaan. Voimme pitää sitä tyhmänä ja vääränä, mutta se on fakta.

Oma poikani aloitti toisen asteen opinnot 16-vuotiaana. Kysyin, onko hän jo tutustunut johonkuhun. Oli kuulemma. Satuin kysymään, miten he olivat päätyneet puheisiin. Toinen poika oli kuulemma heittänyt tyynyllä päähän ja siitä oli alkanut tutustuminen. Että näin vielä täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Tätä poikien maailmaa voi olla aikuisten naisten todella vaikea ymmärtää. Ja toki se on epäreilu herkälle pojalle, joka karttaa ja pelkää fyysistä kontaktia. Hänelle kuitenkin olisi eduksi rohkaistua. Muut pojat eivät ole mihinkään muuttumassa. Ehkäpä jokin urheiluharrastus toisi lisää kanttia?

Villi ehdotus - entä jos _muutettaisiin_ se fakta että miehet turvautuvat väkivaltaan ellei heidän kömpelöihin, aggressiivisiin aloitteisiinsa vastata niin kuin he toivovat? Sen sijaan että ehdotetaan kiusatuille pojille rohkaistumista ja ahdistelluille naisille pidempiä helmoja ja "huumorintajua".

Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Katsopa joskus joku luontodokumentti. Vaikka ketuista. Katso, mitä ne poikaset tekevät pesän luona. Villi veikkaus: painivat.

Ette voi kuvitella, että nyt vain suit sait muutatte lasten lajityypillisen käytöksen kokonaan toiseksi. Mutta, yrittäkää toki. Ap:n pojan tilannetta se ei auta.

Tämä.

Kaltaiseni pesunkestävän feministin on ollut äitinä hämmentävää tajuta se, että nykyajan kasvatusmetodit ovat yksinkertaisesti epäreiluja suurinta osaa poikalapsia kohtaan. Kuilu ns. virallisten kasvatussääntöjen ja todellisen maailman välillä on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkittävä osa poikien fyysisen kontaktin ottamisesta on ainakin alun alkaen neutraalia, mutta jos toinen ei osaa siihen vastata, se voi muuttua kiusaamiseksi. Pojat testaavat näin toisiaan. Voimme pitää sitä tyhmänä ja vääränä, mutta se on fakta.

Oma poikani aloitti toisen asteen opinnot 16-vuotiaana. Kysyin, onko hän jo tutustunut johonkuhun. Oli kuulemma. Satuin kysymään, miten he olivat päätyneet puheisiin. Toinen poika oli kuulemma heittänyt tyynyllä päähän ja siitä oli alkanut tutustuminen. Että näin vielä täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.

Tätä poikien maailmaa voi olla aikuisten naisten todella vaikea ymmärtää. Ja toki se on epäreilu herkälle pojalle, joka karttaa ja pelkää fyysistä kontaktia. Hänelle kuitenkin olisi eduksi rohkaistua. Muut pojat eivät ole mihinkään muuttumassa. Ehkäpä jokin urheiluharrastus toisi lisää kanttia?

Villi ehdotus - entä jos _muutettaisiin_ se fakta että miehet turvautuvat väkivaltaan ellei heidän kömpelöihin, aggressiivisiin aloitteisiinsa vastata niin kuin he toivovat? Sen sijaan että ehdotetaan kiusatuille pojille rohkaistumista ja ahdistelluille naisille pidempiä helmoja ja "huumorintajua".

Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Katsopa joskus joku luontodokumentti. Vaikka ketuista. Katso, mitä ne poikaset tekevät pesän luona. Villi veikkaus: painivat.

Ette voi kuvitella, että nyt vain suit sait muutatte lasten lajityypillisen käytöksen kokonaan toiseksi. Mutta, yrittäkää toki. Ap:n pojan tilannetta se ei auta.

Odotan lapsiltani vähän enemmän sosiaalisten käytössääntöjen noudattamista kuin villieläimiltä ja toivon samaa muilta. Ja painimista/nujuamista vastaan minulla ei ole yhtään mitään! Mutta se että väistäminen/vetäytyminen johtaisi vain suurempaan aggressioon ja ehkä lauman tuen hankkimiseen - tätä en kyllä muista nähneeni luontodokumenteissakaan.