Rakkaasta vaimosta tullut nalkuttava akka
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole Provo. Käytännössä vaimo suuttuu nykyään ihan kaikesta. Ikä 52. Yhdessä 25v.
vaihdevuodet, hormoonilaastaria kylkeen ja vaimos palais entiselleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko ja kuvailisitko tarkemmin, miten ja mistä asiasta vaimosi nalkuttaa?
Ei nalkuttaminen riipu koskaan asioista vaan nalkuttavasta ihmistyypistä. Nalkutuksen kohde vaihtuu tarvittaessa seuraavaan, nalkutus ei tule loppumaan koskaan. Kaikki naiset eivät nalkuta, pitäkää miehet sellaisista kiinni.
Vaikka tämä oli kärjistys niin olet kyllä oikeassa. Nalkuttaminen on yksi (huono) tapa reagoida tiettyihin asioihin ja tunteisiin. Se on siis yksi osa ihmisen persoonatyyppiä ja siksi toisilla paljon yleisempää kuin toisilla. Ihan kuin se että jotkut ovat paljon huolettomampia ja toiset taas alati huolissaan jostain tai yksi on useimmiten iloinen ja toinen helposti murheellinen. Samoin jotkut reagoivat toisen käytökseen helpommin ärsyyntymällä niistä voimakkaammin joka sitten taas helposti johtaa nalkuttamiseen.
Miehen syy!
Kysy mitä vaan, aina sama vastaus.... MAMMOILLA!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole Provo. Käytännössä vaimo suuttuu nykyään ihan kaikesta. Ikä 52. Yhdessä 25v.
Jos mieheni kävisi kirjoittelemassa valituksia av vauvalle, ottaisin eron alta aika yksikön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka se onkaan muuttanut mukavan naisen nalkuttajaksi? Niinpä.
Jos jostakin asiasta pitää loputtomiin sanoa, niin ihan selvä että se sävy ei sitten lopussa ole kovin rakentava ja iloinen. Ja seuraava vaihe on avioero, joka tulee miehelle ihan yllätyksenä.
Miksi nainen yritää sadannen kerran muuttaa asian tavalla joka ei ole toiminut niillä 99 aikeisemmallakaan kerralla? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eikö kannattaisi jo todeta että tämä lähestymistapa asiaan ei toimi joten joko annetaan olla tai sitten vaihdetaan sitä tapaa?
Ainoa oikea tapa on ottaa ero.
Akkas mätistyny lihonu rumaksi, katkeroitunut, purkaa pahan olonsa sinuun.
Juokse! Vielä ei ole liian myöhäistä.
Vaihda nuorempaan...nauti jäljellä olevasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli nalkuttava akka parin vuoden avioliiton jälkeen. Ukko ei siivoa jälkiään missään huoneessa, kaikki asiat jäävät levälleen. Alussa oli hyvinkin siisti.
Ei osallistu kodin hoitoon, alussa siivosikin joskus, ja laittoi pyykitkin, teki ruuan valmiiksi kun tulin töistä.
Olueeseen menee nykyään rahaa enemmän kuin ruokaan, ennen juotiin lasi viiniä silloin tällöin.
Olen näistä asioista huomauttanut, jolloin hän käskee olla nalkuttamatta.
Ja sinun mielestä paras tapa suhtautua asiaan on nalkuttaa?
Minusta paras tapa on näyttää ovea, ei perustella uudestaan ja uudestaan aikuiselle kuin jollekin pikkulapselle, että miksi ne leikkien jäljet (likaiset ja haisevat vaatteet) kuuluu ihan oma-aloitteisesti siivota.
Tässä on takana se yllättävän monilla naisilla alitajuisesti oleva ajattelutapa jossa miehet ihan oikeasti nähdään ikäänkuin lapsina joilta ei lopulta voikaan edes odottaa aikuismaista käytöstä. Vähän kuin tavan mukaan motkotetaan niistä sukista lattialla mutta kuitenkin lopulta ajatellaan että "pojat ovat aina poikia" ja että ei sille oikein voi mitään.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt tällaisten suhteiden dynamiikkaan. Minusta parisuhde on kahden vastuullisen aikuisen suhde ja siinä toisen pitää voida olettaa tajuavan itsekin ihan perusasiat eikä niistä ole syytä huomautella aina uudestaan ja uudestaan.
No ei todellakaan, se aidot Justiinat on harvassa. Mutta paljon on miehiä, jotka jaksaa ekat pari vuotta esittää aikuista, mutta viimeistään jos perheeseen tulee lapsi niin mieskin taattuu siksi mieslapseksi, jotka eivät ole haluttuja.
Mulla oli tämmöinen, hän jaksoi esittää pari vuotta ennenkuin tuli ilmi, että äitiä tässä nyt oikeasti etsittiinkiin. Onneksi ei tehty lapsia, oli suuri helpotus löytää oikeasti aikuinen mies, joka ihan itse tajuaa siivota jälkensä.
Pointtihan on siinä että moni on täälläkin sanonut miten on huomauttanut miehelle tietystä asiasta jo miljoona kertaa. Mutta eihän sellaisessa ole mitään järkeä jos oikeasti odottaa että jotain muutosta oikeasti tapahtuisi. Normaalissa tapauksessa ihminen toteaa muutaman kerran jälkeen että tämä sanominen ei nyt sitten toiminut ja täytyy yrittää jotain muuta keinoa.
Eli juuri se että nalkuttaminen samoista asioista muuttuu pysyväksi toiminnaksi kertoo siitä että sitä muutosta toisessa ei oikeastaan edes odoteta vaan että hyväksytään se että se toinen on se pikkulapsi jolla sanomiset saavatkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Aina puhutaan, että nainen nalkuttaa. Meillä nalkuttaa mies. Ihan sama mitä teen, niin aina teen väärin, mies tulee antamaan neuvoja "ei sitä näin tehdä, vaan näin". No tee sitten itse. Se on mennyt jo niin pahaksi, että vaikka mies ei olisi kotona, kuulen sen naputuksen koko ajan korvissani ja suunnittelen valmiiksi vastaukset ja kun hän tulee kotiin, niin töksäytän ennen kuin hän ehtii sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli nalkuttava akka parin vuoden avioliiton jälkeen. Ukko ei siivoa jälkiään missään huoneessa, kaikki asiat jäävät levälleen. Alussa oli hyvinkin siisti.
Ei osallistu kodin hoitoon, alussa siivosikin joskus, ja laittoi pyykitkin, teki ruuan valmiiksi kun tulin töistä.
Olueeseen menee nykyään rahaa enemmän kuin ruokaan, ennen juotiin lasi viiniä silloin tällöin.
Olen näistä asioista huomauttanut, jolloin hän käskee olla nalkuttamatta.
Ja sinun mielestä paras tapa suhtautua asiaan on nalkuttaa?
Minusta paras tapa on näyttää ovea, ei perustella uudestaan ja uudestaan aikuiselle kuin jollekin pikkulapselle, että miksi ne leikkien jäljet (likaiset ja haisevat vaatteet) kuuluu ihan oma-aloitteisesti siivota.
Mies omistaa talon. Ovea näytetään sulle. Lompakkoloinen.
Survaise iso dildo vaimosi römpsään ja oma parrusi kakkoseen. Kyllä sillä nalkutus muuttuu tyytyväiseksi kurnutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutus on turhautunutta puhetta. Johtuu siitä, että toinen osapuoli on pitkään yrittänyt pyytää sinua tekemään tietyt asiat, etkä ole tehnyt. Nalkuttaminen poistuu, kun teet sen ,mitä toinen pyytää sinua tekemään.
Myös nalkuttajassa vikaa. Luultavasti yhtä huono kuuntelija kuin kohteensa. Ehkä nainen on saanut komentaa vuosikymmeniä ja mies on totellut. Sitten mieskin voimaantuu ja nainen nostaa kierroksia.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt tänne yksityiskohtaisesti, mitä vaimo sanoo, kun hän mielestäsi 'nalkuttaa'. Katsotaan sitten, kummassa vika on. Kirjoita vaimon puheen sisältö näihin ranskalaisiin viivoihin:
-
-
-
-
-
-autoistani (harrastan niitä)
- rahasta (aina riittänyt)
- omista ja yhteisistä laskuista
- jos juon olutta
- jos en juo olutta
- teen asioita (tahallaan) esim. Suljen oven liian kovaa
- yritän saada vuosia kasaantuneet hommat tehtyä ennen kesää että voitaisiin joskus lomailla (taas talvi yllätti)
- suuttuu jos pyydän sitä mukaan vaikka ajelemaan tai käymään jossain
Oletko itse jäkättävä ukko? Joka käyttäytyy kuin keskenkasvuinen teinipoika? Ei korjaa jälkiään? Ei hoida lapsiaan? Ei maksa osuuttaan? Veikkaapa että olet juuri sellainen hyväksikäyttävä loinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole Provo. Käytännössä vaimo suuttuu nykyään ihan kaikesta. Ikä 52. Yhdessä 25v.
Jos mieheni kävisi kirjoittelemassa valituksia av vauvalle, ottaisin eron alta aika yksikön.
Siinä tapauksessa vastustat tasa-arvoa, koska itsekin täällä roikut.
Mutta miehesi ei sitä saisikaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Survaise iso dildo vaimosi römpsään ja oma parrusi kakkoseen. Kyllä sillä nalkutus muuttuu tyytyväiseksi kurnutukseksi.
Tämä. Kannattaa tehdä vaimon nukkuessa niin tulee mukava herätys. Muista kuitenkin rasvata ryppyreikä ensin.
Vaimo voikin sitten tehdä yhtä ihastuttavan herätyksen sinulle joku aamu. Survaisee dildon karvaiseen perseesi ja iskee imurin täysteholla kikuliin ja kuuntelee kun kurnutat tyytyväisesti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli nalkuttava akka parin vuoden avioliiton jälkeen. Ukko ei siivoa jälkiään missään huoneessa, kaikki asiat jäävät levälleen. Alussa oli hyvinkin siisti.
Ei osallistu kodin hoitoon, alussa siivosikin joskus, ja laittoi pyykitkin, teki ruuan valmiiksi kun tulin töistä.
Olueeseen menee nykyään rahaa enemmän kuin ruokaan, ennen juotiin lasi viiniä silloin tällöin.
Olen näistä asioista huomauttanut, jolloin hän käskee olla nalkuttamatta.
Ja sinun mielestä paras tapa suhtautua asiaan on nalkuttaa?
Minusta paras tapa on näyttää ovea, ei perustella uudestaan ja uudestaan aikuiselle kuin jollekin pikkulapselle, että miksi ne leikkien jäljet (likaiset ja haisevat vaatteet) kuuluu ihan oma-aloitteisesti siivota.
Tässä on takana se yllättävän monilla naisilla alitajuisesti oleva ajattelutapa jossa miehet ihan oikeasti nähdään ikäänkuin lapsina joilta ei lopulta voikaan edes odottaa aikuismaista käytöstä. Vähän kuin tavan mukaan motkotetaan niistä sukista lattialla mutta kuitenkin lopulta ajatellaan että "pojat ovat aina poikia" ja että ei sille oikein voi mitään.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt tällaisten suhteiden dynamiikkaan. Minusta parisuhde on kahden vastuullisen aikuisen suhde ja siinä toisen pitää voida olettaa tajuavan itsekin ihan perusasiat eikä niistä ole syytä huomautella aina uudestaan ja uudestaan.
No ei todellakaan, se aidot Justiinat on harvassa. Mutta paljon on miehiä, jotka jaksaa ekat pari vuotta esittää aikuista, mutta viimeistään jos perheeseen tulee lapsi niin mieskin taattuu siksi mieslapseksi, jotka eivät ole haluttuja.
Mulla oli tämmöinen, hän jaksoi esittää pari vuotta ennenkuin tuli ilmi, että äitiä tässä nyt oikeasti etsittiinkiin. Onneksi ei tehty lapsia, oli suuri helpotus löytää oikeasti aikuinen mies, joka ihan itse tajuaa siivota jälkensä.
Pointtihan on siinä että moni on täälläkin sanonut miten on huomauttanut miehelle tietystä asiasta jo miljoona kertaa. Mutta eihän sellaisessa ole mitään järkeä jos oikeasti odottaa että jotain muutosta oikeasti tapahtuisi. Normaalissa tapauksessa ihminen toteaa muutaman kerran jälkeen että tämä sanominen ei nyt sitten toiminut ja täytyy yrittää jotain muuta keinoa.
Eli juuri se että nalkuttaminen samoista asioista muuttuu pysyväksi toiminnaksi kertoo siitä että sitä muutosta toisessa ei oikeastaan edes odoteta vaan että hyväksytään se että se toinen on se pikkulapsi jolla sanomiset saavatkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jos puoliso ei suostu siivoamaan jälkiään, niin toinen ei saa nalkuttaa vaan hänen pitää tilata siivooja kotiin siivoamaan toisen jäljet ja maksattaa lasku sillä laiskurilla. Kyllähän sille hintaa tulee, kun siivooja tulee kerran päivässä keräämään toisen jättämät astiat ja vaatteet tiskikoneeseen ja pyykkikoriin ja pyyhkimään murut työtasolta.
Vierailija kirjoitti:
Survaise iso dildo vaimosi römpsään ja oma parrusi kakkoseen. Kyllä sillä nalkutus muuttuu tyytyväiseksi kurnutukseksi.
Vaimo voikin sitten tehdä yhtä ihastuttavan herätyksen joku aamu. Survaisee dildon ukon karvaiseen perseeseen ja iskee imurin täysteholla kikuliin ja kuuntelee kun mies kurnuttaa tyytyväisesti...
...tämä keskusteluhan sai jännittäviä sävyjä :|
Miehetkin nalkuttaa. Mutta jos huomaa puolison nalkuttavan niin ensimmäinen asia pitäisi olla katsoa peiliin: Miksi puolisoni on tyytymätön minuun? Mitkä on ne asiat joista nalkutusta tulee, voisinkin korjata omaa toimintaansa jotenkin? Seuraava asia on pohtia, onko hän mahdollisesti tyytymätön johonkin muuhun ja voisiko sille asialle tehdä jotain. Tyytyväinen ihminen, joka saa parisuhteessa huomiota ja kokee tulevansa kuulluksi ei nalkuta.
No ei todellakaan, se aidot Justiinat on harvassa. Mutta paljon on miehiä, jotka jaksaa ekat pari vuotta esittää aikuista, mutta viimeistään jos perheeseen tulee lapsi niin mieskin taattuu siksi mieslapseksi, jotka eivät ole haluttuja.
Mulla oli tämmöinen, hän jaksoi esittää pari vuotta ennenkuin tuli ilmi, että äitiä tässä nyt oikeasti etsittiinkiin. Onneksi ei tehty lapsia, oli suuri helpotus löytää oikeasti aikuinen mies, joka ihan itse tajuaa siivota jälkensä.