Miksi et saa töitä, vaikka on työvoimapula?

Mt-ongelmia, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, ei stressinsietokykyä, tunteidenhallinnan kanssa ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita syitä, kärkipäässä "55+". Yksi monta työnantajaa säväyttävä tekijä saattaa olla parinkymmenen vuoden tiivis työskentely ammattijärjestöjen piirissä. 

Tuollaista kommaria ei meille palkata, saatana!

Juuri tuollaista äkkipikaista ajattelua olen miettinyt. En nimittäin ole ollut järjestöjen palkkalistoilla tai muutenkaan edunvalvontatehtävissä, mutta se riittää, että niiden kanssa on ollut tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä työvoimapulasta kärsivillä aloillakaan oteta kaikkia töihin. Olen haastatellut tässä nyt jo kolmea ihmistä tällä viikolla ja yksikään ei ole oikein sopiva. Paperilla vaikuttivat ihan hyviltä, mutta haastateltaessa tuli fiilis, että nyt ei oo cultural fit ihan kohdillaan meidän firmaan.

Sinulle haastattelija sanoisin, että niistä on palkattava keitä teille on ylipäätään tulossa tai sitten oltava ilman... teidän oma valinta. Jos kovin kranttuilette, teillä ei pian ole ketään töissä.

Kyllä me palkataankin, koko ajan, mutta vain sopivia. Ei ole mitään järkeä palkata ihmistä joka ei sovi työyhteisön. Siitä kärsii työntekijä, työkaverit ja koko firma.

Mitä tällainen työyhteisöön sopiminen käytännössä tarkoittaa? Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska minulla on aika vähän kokemusta työelämästä. Kuitenkin näistä vähistäkin kokemuksista on jäänyt käsitys, että työn tekeminen on loppujen lopuksi tosi yksinkertaista. Työntekijällä on tietyt työtehtävät, jotka pitää hoitaa tietyllä tavalla ja tietyssä ajassa. Sosiaalisia taitoja tarvitsee sen verran, että ei ajaudu riitoihin kollegojen tai varsinkaan esimiesten kanssa ja osaa kommunikoida työn suorittamisen kannalta välttämättömistä asioista oikeille henkilöille. Minkälaisissa töissä on olennaista, että työyhteisö on tiivis ja kulttuurisesti omaleimainen porukka, jossa kaikki ovat toistensa bestiksiä? Ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä työvoimapulasta kärsivillä aloillakaan oteta kaikkia töihin. Olen haastatellut tässä nyt jo kolmea ihmistä tällä viikolla ja yksikään ei ole oikein sopiva. Paperilla vaikuttivat ihan hyviltä, mutta haastateltaessa tuli fiilis, että nyt ei oo cultural fit ihan kohdillaan meidän firmaan.

Sinulle haastattelija sanoisin, että niistä on palkattava keitä teille on ylipäätään tulossa tai sitten oltava ilman... teidän oma valinta. Jos kovin kranttuilette, teillä ei pian ole ketään töissä.

Kyllä me palkataankin, koko ajan, mutta vain sopivia. Ei ole mitään järkeä palkata ihmistä joka ei sovi työyhteisön. Siitä kärsii työntekijä, työkaverit ja koko firma.

Mitä tällainen työyhteisöön sopiminen käytännössä tarkoittaa? Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska minulla on aika vähän kokemusta työelämästä. Kuitenkin näistä vähistäkin kokemuksista on jäänyt käsitys, että työn tekeminen on loppujen lopuksi tosi yksinkertaista. Työntekijällä on tietyt työtehtävät, jotka pitää hoitaa tietyllä tavalla ja tietyssä ajassa. Sosiaalisia taitoja tarvitsee sen verran, että ei ajaudu riitoihin kollegojen tai varsinkaan esimiesten kanssa ja osaa kommunikoida työn suorittamisen kannalta välttämättömistä asioista oikeille henkilöille. Minkälaisissa töissä on olennaista, että työyhteisö on tiivis ja kulttuurisesti omaleimainen porukka, jossa kaikki ovat toistensa bestiksiä? Ja miksi?

IT-firma. Ei tietenkään tarvitse olla bestiksiä töissä, eikä cultural fit sitä tarkoitakaan. Se tarkoittaa sitä, että työntekijän persoona ja arvomaailma ovat linjassa työpaikan kulttuurin kanssa. Jokaisella organisaatiolla on tapansa tehdä asioita ja yleensä on niin, että ne joiden mielestä tapa on hyvä ja sopii heille, eivät vaihda työpaikkaa. Minä en esimerkiksi viihtyisi hierarkkisessa työpaikassa, jossa pomo kertoisi mitä ja miten pitää tehdä. Joku toinen kokee sen vapauttavana, kun ei tarvitse itse tehdä päätöksiä ja olla itseohjautuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä työvoimapulasta kärsivillä aloillakaan oteta kaikkia töihin. Olen haastatellut tässä nyt jo kolmea ihmistä tällä viikolla ja yksikään ei ole oikein sopiva. Paperilla vaikuttivat ihan hyviltä, mutta haastateltaessa tuli fiilis, että nyt ei oo cultural fit ihan kohdillaan meidän firmaan.

Sinulle haastattelija sanoisin, että niistä on palkattava keitä teille on ylipäätään tulossa tai sitten oltava ilman... teidän oma valinta. Jos kovin kranttuilette, teillä ei pian ole ketään töissä.

Kyllä me palkataankin, koko ajan, mutta vain sopivia. Ei ole mitään järkeä palkata ihmistä joka ei sovi työyhteisön. Siitä kärsii työntekijä, työkaverit ja koko firma.

Mitä tällainen työyhteisöön sopiminen käytännössä tarkoittaa? Kysyn ihan uteliaisuudesta, koska minulla on aika vähän kokemusta työelämästä. Kuitenkin näistä vähistäkin kokemuksista on jäänyt käsitys, että työn tekeminen on loppujen lopuksi tosi yksinkertaista. Työntekijällä on tietyt työtehtävät, jotka pitää hoitaa tietyllä tavalla ja tietyssä ajassa. Sosiaalisia taitoja tarvitsee sen verran, että ei ajaudu riitoihin kollegojen tai varsinkaan esimiesten kanssa ja osaa kommunikoida työn suorittamisen kannalta välttämättömistä asioista oikeille henkilöille. Minkälaisissa töissä on olennaista, että työyhteisö on tiivis ja kulttuurisesti omaleimainen porukka, jossa kaikki ovat toistensa bestiksiä? Ja miksi?

IT-firma. Ei tietenkään tarvitse olla bestiksiä töissä, eikä cultural fit sitä tarkoitakaan. Se tarkoittaa sitä, että työntekijän persoona ja arvomaailma ovat linjassa työpaikan kulttuurin kanssa. Jokaisella organisaatiolla on tapansa tehdä asioita ja yleensä on niin, että ne joiden mielestä tapa on hyvä ja sopii heille, eivät vaihda työpaikkaa. Minä en esimerkiksi viihtyisi hierarkkisessa työpaikassa, jossa pomo kertoisi mitä ja miten pitää tehdä. Joku toinen kokee sen vapauttavana, kun ei tarvitse itse tehdä päätöksiä ja olla itseohjautuva.

Tarkoittaa että mistään työvoimapulasta ei ole tietoakaan vaan päinvastoin. Jos on varaa valkata työntekijöitä sen perusteella että kaikki työntekijät tykkää pokemoneista eikä digimoneista.

Nii

Ei huvita. On parempaakin tekemistä.

En tiedä, mutta epäilen, että siksi, kun en niitä ole hakenutkaan. Ei mulle ole kyllä kukaan soitellutkaan ja pyydellyt töihin... näin saattoi tapahtua vielä 80-luvulla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sotepuolen osaaja enkä it-puolen osaaja. Minua ei näköjään tarvita mihinkään!

Ja varmaan se tärkein, olen viisikymppinen nainen. En ole kovinkaan kilpailukykyinen työmarkkinoilla...

Yli 15 vuotta pitäisi sitten pyöritellä peukaloita ennen eläkeikää

Ongelma on piilotyöpaikat. En pysty hakemaan tietenkään itse pimeiden hakujen työpaikkoja.

Olen kyllä Linkkarissa esillä, mutta rekryammattilaiset eivät ammattitaidottomuutensa takia minua löydä. Ovat varmaan etsineet pokia liian pieneltä alueelta.

Mä en kelpaa. Näin sanoi narsisti työpaikalla, järkkäsi potkut ja - se on nyt mun maine alalla. En kelpaa.

No ei väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan joskus lukeneeni täältä aloituksen, jossa joku työtön kysyi millainen työhakemus pitää tehdä ettei saa työpaikkaa. Joku vastasi, että ihan sama, ei sinne haastatteluun kuitenkaan edes pääse. Nyt kun olen itse ollut työttömänä jonkun kuukauden ja lähettänyt joka hemmetin viikko neljästä kymmeneen pohdittua ja räätälöityä työhakemusta, voin todeta tuon neuvon olleen ihan oikea. Haluan todellakin töihin, olisin luotettava ja tunnollinen työntekijä, mutta en pääse edes haastatteluihin! Hakemuksiini ei vastata yhtään mitään. Ehkä yksi kymmenestä tuottaa vastauksen "valitettavasti et tullut valituksi" ja loput 9 vaan vaikenevat itsensä kuoliaaksi. En ymmärrä miten sinne töihin pääsee?!!! 

En edes havittele mitään ihmeellisiä työpaikkoja, mulle riittäis semmoiset joissa tienaa edes jonkun 2300e/bruttona. Mut ei, ei pääse. 

Tuo oli minun kommentti. Olen parin maksullisen asiantuntinjankin kanssa hionut hakemusta ja CV:tä. Olen yrittänyt erilaisia vaihtoehtoja ja kaiken tietenkin yksilöllisesti räätälöinyt haettuun positioon sopivaksi.

Tiesin mitä puhuin. On täysin samantekevää, millaisen hakemuksen ja CV:n tekee. Todennäköisyys haastatteluun pääsyyn on äärettömän pieni.

Koska koulutukseni ei vastaa palkkaa enkä ilmaseksi töihin mene. Pääsisin, mutta ilmaiseksi pitäs tehdä. Miksi tekisin.

Joskus tuntuu, ettei tällä palstalla aivan tajuta, millaisen koulutuksen ja osaamisen omaavat ihmiset hakevat tänä päivänä töitä.

Aikanaan 90-luvulla pääsin nuorena lukion käyneenä, eli ilman alakohtaista koulutusta, vaatekauppaan myyjäksi, jotain tiedonsiirtoakin tein yrityksen siirtyessä järjestelmästä toiseen.

Ei minulla tietenkään ollut myyjän hommaan mitään asiakaspalvelukoulutusta, mutta ystävällisyydellä, auttavaisuudella ja toisen kuuntelemisella pystyy hommat hoitamaan. Osasin tietenkin laskea rahasta takaisin pitkän matematiikan lukeneena 🤣🤣🤣. Ihan kovin montaa näppäintä ei tarvitse kassakoneesta painaa. Ei ollut ylivoimaista keksiä, kuinka uusi kuittipaperi pitää laittaa, vaikkei sitä koskaan kukaan minulle kertonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo ja hiljainen. Tällaiset perspaskaihmiset eivät kelpaa minnekään.

Jaa, mun mielestä just niitä parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo ja hiljainen. Tällaiset perspaskaihmiset eivät kelpaa minnekään.

Jaa, mun mielestä just niitä parhaita.

Paitsi jos ne on passiivisagressiivisia. Agressiot olisi helpompi käsitellä, jos ne tuodaan julki.

Muuten on ihan OK olla hiljaisempi kuuntelija ja tarkkailija.

Noista on monesti harjaantuneesta silmästä tarkkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo ja hiljainen. Tällaiset perspaskaihmiset eivät kelpaa minnekään.

Jaa, mun mielestä just niitä parhaita.

Paitsi jos ne on passiivisagressiivisia. Agressiot olisi helpompi käsitellä, jos ne tuodaan julki.

Muuten on ihan OK olla hiljaisempi kuuntelija ja tarkkailija.

Noista on monesti harjaantuneesta silmästä tarkkailla.

Sorry. Jäi jotain välistä. Ajatus oli, että tarkkailuun harjaantuneet ihmiset ovat hyviä tarkkailijoita monessa tilanteessa. Ne näkevät pienet vivahteet ja taka-ajatukset hössöttäjiä selvemmin.

Olen kuullut noita hyödynnettävän varsinkin Aasiassa.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan 90-luvulla pääsin nuorena lukion käyneenä, eli ilman alakohtaista koulutusta, vaatekauppaan myyjäksi, jotain tiedonsiirtoakin tein yrityksen siirtyessä järjestelmästä toiseen.

Ei minulla tietenkään ollut myyjän hommaan mitään asiakaspalvelukoulutusta, mutta ystävällisyydellä, auttavaisuudella ja toisen kuuntelemisella pystyy hommat hoitamaan. Osasin tietenkin laskea rahasta takaisin pitkän matematiikan lukeneena 🤣🤣🤣. Ihan kovin montaa näppäintä ei tarvitse kassakoneesta painaa. Ei ollut ylivoimaista keksiä, kuinka uusi kuittipaperi pitää laittaa, vaikkei sitä koskaan kukaan minulle kertonutkaan.

Tuohon kuittipaperiin saattoi auttaa oppi konekirjoituksesta. Osaat tietenkin sekä vanhat, että uudet järjestelmät. Olet tietenkin työelämäsi varrella käyttänyt lukuisia ohjelmia ja järjestelmiä.

Kuvitteleeko joku nyt aidosti, että 50-v, ei osaa. Sehän juuri osaa ja on koko elämänsä oppinut uutta. Nytkö se muka ei yhtäkkiä osaisi?

Suomeen on jumahtaneet käsitteet suurista ikäluokista. Oikeasti nuo on jo eläkkeellä.

Nykyiset 50-60v ovat pelanneet nuoruudessaan Commodoria ymv, ja ovat oppineet järjestyksessään kaiken uuden. Päivitäpä tietosi.

Ei anneta vanhojen sääntöjen elää, joilla ei ole enää mitään merkitystä.