Katuvatko tietämänne lapsina/teineinä kiusanneet käytöstään aikuisiällä?

Olen sekä ollut kiusattu että kiusannut. Ymmärrän että kiusaaminen oli väärin, mutta en minä nyt enää sitä vuosikymmeniä myöhemmin aktiivisesti, tunnepohjaisesti kadu. Olen antanut anteeksi ajat sitten sekä minua kiusanneille etttä itselleni. Enkä kiusaa ketään enää, se jäi yläasteelle se semmoinen homma.

Olen samanlainen mulkku edelleen

Kadun että ala-asteen luokilla 1-4 kiusasin välillä, ihan oudolla tavalla joitain lapsia. En yhtään käsitä mitä olen ajatellut ja olisin valtavan pettynyt ja vihainen jos omat lapset tekisi samoin.

En ole kuitenkaan mennyt mitään anteeksipyyntöjä sössöttämään nyt aikuisena niille joita kiusasin, että he ei varmaan tiedä että kadun.

Pääkiusaajat ovat samanlaisia mulkkuja edelleen, ryhmäpaineen vuoksi kiusaamiseen mukaan menneet puolestaan ovat tajunneet toimineensa väärin.

En ole tekemisissä yhdenkään kiusaajan kanssa, joten en tiedä.

Eivät. Yksi kiusaajistani kirjoitti hiljakkoin lehteen kolumnin jossa väitti olleensa kiusattu. Hän ja kaverinsa olivat kiusaajia.

Mistäpä minä sen tietäisin, kun en tunne ketään ihmistä niin hyvin ja syvällisesti.

Vaikea sanoa, kun en ole juuri muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

Kaikki sanovat olevansa kiusattuja mutta kukaan ei tunnusta olevansa kiusaaja, joten ei ole mitään katumistakaan.

Ei aavistustakaan. Eikä kyllä suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaakaan.

Minä kadun ja häpeän.

Näin tämän kiusaamisen kohteen aikuisena kapakassa ja olemus näytti että hänelle viina maistuu useammnkin, pitkään keskusteltiin ja pyysin anteeksikin häneltä, järkytti sekin kun hän sanoi ettei edes muista oikein minun häntä kiusanneen koska muut oli niin paljon pahempia.

Kyllä, lapseni katuu paljon sitä , että tokaluokalla kiusasi luokkakaveriaan. 

Onneksi lapsella oli äiti, joka soitti suoraan minulle ja halusi selvittää tilannetta ja sitä lähdettiin setvimään heti samana iltana ( perhe tuli meille, vaikka lapseni kuinka vinkui ettei kestääää, sanoin, että on kestänyt kiustata joten tilanne selvitetään nyt). Lapsestani tuli jopa kaveri tuon kiusaamansa kanssa. 

Lapseni on nyt aikuisena sanonut, että tuo on yksi asia, minkä itse tahtoo aikuisena hoitaa noin, jos lapsensa koskaan kiusaa . Kotona joutuu istumaan nokikkain kiustatun ja perheensä kanssa. 

Eivät kadu. Ovat jatkaneet kiusaamista työelämässä.

Itse vähän ihmettelen tätä kiusaajat ja kiusatut jakoa. Oman muistin mukaan koulussa ainakin meidän tyttöjen kesken kaikki kiusasi ja suurin osa tuli kiusatuksi. Joitkut vähän häiriintyneet pojat kiusasi sitten oikeastaan kaikkia ja varsinkin heikompiaan. Näistä kiusaajista tiesi kaikki, ettå kotiolot on mitä on. Itse ainakin ymmärsin jo lapsena, että kiusaavat muita omien ongelmiensa vuoksi.