Odottelen raskaaksi tulemista liiankin tosissaan

esikoista kans yritetään. Sitä niin toivoo. Pekkuja!

Vähän samanlaisia juttuja pyörii päässä, pienehköä malttamattomuutta.. Ehkäisy jätettiin pois vasta syyskuussa. Välillä olen hämmästyneen innostunut tästä uudesta elämänvaiheesta, välillä en jaksa odottaa että maha alkais kasvaa. Aiemmin mietin paljon raskaaksi tulemisen ja työssäkäymisen ristiriitoja, nyt sellaiset asiajutut on siirtyneet sivuun ja odotan vaan pää sumussa! Oon koittanut unohtaa asian välillä keskittymällä urkkaharrastuksiin ja terveellisen sapuskan nauttimiseen. Mies oli vakuuttunut, että heti ekasta yrityksestä nappaa, kun taas minä suhtaudun varauksellisesti että tässä saa jonkun aikaa puhkua. Silti toivon että olisin jo raskaana! Tsemppiä!

Ymmärrän hyvin, että sinusta tuntuu ikävältä kun asiat nyt mene toivotulla tavalla ja luontoäiti antaa odottaa. Uskon kyllä, että positiivinen ajatus kantaa pitkälle ja auttaa tässäkin asiassa.



Kärsivällisyyttä ja plussatuulia :).

Kärsivällisyyttä tarvitaan:) Minulla ei aikaisemmin ole ollut sellaista suhdetta, että olisi voinut harkitakaan perheenlisäystä. Nyt kun kohdalle on osunut oikea ihminen ja suhde on turvallinen ja vakaa, odotusaika tuntuu välillä pitkältä, vaikkei asia niin olisikaan. Nuorena sanoin jo, että pikkuveli tulee saamaan ensimmäisenä lapsen. Kun asia konkretisoitui, tunsin hienoista katkeruutta. Eihän tässä mikään hätä ole, mutta kiitos kannustavasta ja positiivisesta palautteesta. Päivä kerrallaan. Ja iloa tuottaa tietenkin myös se, että olenhan nyt täti pienelle nyytille, joka niin kovasti jo muistuttaa veljeäni.

oli ppakko vastata, kun jotenkin tuntui kuin omalta...vaikka meillä onkin jo kaksi ihanaa poikaa ja nyt kuumeilemme kolmatta. Ystäväpiirissä on ny tmenossa ensimmäinen tai toinen raskautumiskierros. Ja minusta tuntuu, että kaikki " napsahtavat" heti ensimmäisestä tai toisesta yrityskierrosta...Itse olemme tehneet esikoista vuoden kuopusta 6kk ja nyt tätä kolmatta 5kiertoa...Olen todella onnellinen, että muutkin saavat vauvoja ja ovat varmasti ihania vanhempia, mutta tuntuu niin väärältä, että toisille se tapahtuu niin helpolla... No, maltti on valttia. Elikkäs yritän mennä vaan eteenpäin ja ajatella, että tässä kierrossa on sitten meidän vuoro. Välillä kyllä masentaa, mutta taaas hetkessä onkin ihan hyvä fiilis ja kyllähän nää kaksi ovat jo tosiaan aarteita. Mutta ymmärrän siis hyvin tunteesi!!! Tsemppiä yritykseen ja tärppionnea!!!!!!



MR

..vastata!tuntuu niiiiin tutulta tuo sun tarinas.meillä vaan ystäväpari saa kohta vauva,2kk yrityksellä!meillä tuli puoli vuotta täyteen,ja voih,kuinka tuskasta onkaan välillä ollut!!mutta aina sitä jaksaa yrittää ja tsempata..

vaikka ei sille tunteelle mitään voi,että miksi kaikki muut saavat iloita vanhemmuudesta ja me emme,vaikka olemme kunnon ihmisiä.mutta eipä tuo itsesäälissä rypeminen auta!



positiivista ajattelua kehiin vaan:) ..ja kaikellehan on tarkoitus!;)

jos haluat vaihtaa ajatuksia mailitse, niin tässä osoitteeni; miia.kurko@jippii.fi. Myös muut " kohtalotoverit" , mailatkaa:)

Täällä myös kuumeillaan, esikoinen toiveissa. Vaikka tässä kierrossa vasta aloitettu yritys, niin ei saa antaa sen hämätä.. Kaksi vuotta jo oltu " varmat päivät" -systeemillä, vähän on ollut turhankin varmaa. Huolestuttaa himpun verran, kun toiset tuntuu tulevan raskaaksi suunnilleen miesten pyörällä ajamisesta..