Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän motivaatio pitää yhteyttä? Ei oo erosta yli?
28.09.2022 |
Mä oon seurustellut mun miehen kanssa nyt joitakin kuukausia. Ei asuta yhdessä, molemmilla oma asunto. Myös lapsia kuvioissa minulla sekä hänellä, mutta he kaikki ovat jo lähes aikuisia eli jos/kun muutamme myöhemmin yhteen, todennäköisesti lapset eivät enää asu kanssamme tai asuvat vain hetken.
Miehen ex kuitenkin pitää paljon yhteyttä lähes aikuisten lasten asioilla. Mikä ihme tähän on motivaatio? Jaksaa jankata ja jauhaa ihan olemattomista tikusta asiaa-jutuilla. Isot lähes aikuiset lapset saavat suunsa auki varmasti tarpeen mukaan itsekin.
Niin.. Olen mustasukkainen. Siinä mun valituksen aihe. Ärsyttää, että ex tunkee elämäämme olemattomilla jutuillaan. On myös ollut sitä mieltä, että kaikki toimi kunnes tulin kuvioihin. Kun miehellä ei vielä ollut ketään. Vaikka mikään ei ole muuttunut. Mies on yhä isä, yhä huolehtii lapsistaan tarpeen mukaan. Mies toki vastaa exälleen asiallisesti ja jättää provosoivat viestit vähemmälle huomiolle. Siinä mulla ei oo mitään valittamista.. Kuitenkin mulle tulee tunne, että minä haluan olla se tärkeä, se ykkönen.. ex ei sitä enää ole, hänen täytyy se hyväksyä. Että mies ei mene ja auta häntä, hoitakoon itse tai hankkikoon oman miehen. Heidän elämänsä oli, nyt on minä. En minäkään pidä exiini yhteyttä, että tulkaa esim. vaihtamaan autoon renkaat tai huoltakaa mun auto. Tein tämän myös meihelle selväksi, että tämmöinen ei sitten käy.. ei vaikka onkin yhteisiä lapsia.. ja mies oli samaa mieltä. Ex on ex syystä. Tuntuu, että exän on tätä vaan kovin vaikea ymmärtää. Minä olen se hankala asia nyt tässä. Este. Ongelma?
Miten tästä pääsee eteenpäin? MIten itse voin suhtautua? Asettaa rajoja itselleni, muille?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Ap kuitenkin sanoo, että pitää yhteyttä paljon, käyttää termejä pommittaa ja kontrolloi (siis kai jatkuvasti kyselee, että missä lähes aikuinen lapsi on milläkin hetkellä isänsä luona ollessaan). Ei kuulosta ollenkaan normaalilta yhteydenpidolta. Itse kirjoitat, että toisinaan puhun lasten toisen vanhemman kanssa. Se nyt on tietysti asiallista, mutta varmaan aika erilainen tilanne kuin ap:n miehellä.
Ja ap:lle, on tosiaan häiriintynyttä, jos päivittäin pommittaa exäänsä, jonka kanssa on lähes täysi-ikäisiä lapsia. Jos on tuollaista kontrollointitaipumusta, niin olisikohan se jo alunperinkin ollut esim. syynä miehesi ja tuon naisen eroon? Ehkä miehesi on myös vuosien varrella tottunut tuohon exän pommitukseen niin, ettei edes älyä asettaa rajoja.
Jep. Odottaa vastausta, viestittelee lasten olinpaikasta.. mitä sitten? eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii kerrallaan? Jos on ongelmia, niistäkin voi sopia, että niistä ollaan yhteydessä vaikka silloin kun vastuu lapsesta vaihtuu jos ei nyt oikeasti ole tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa kuten sairaalakeikka. Ne pienet päivittäiset asiat pitää kunkin vuorollaan hoitaa yksin. Minun mielestäni.
Ja edelleen, en ole kieltämässä yhteydenpitoa. Asia on kunnossa jos joskus kysellään vaikka niitä kuulumisiakin muuten vaan, mutta kuten kirjoitan.. harvoin.. ei päivittäin eikä edes viikottain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän ja miehen välinen yhteydenpito on exän ja miehen välinen asia. Jos mies kaipaa sun tukea rajojen vetämiseen, voit auttaa sanottamaan viesteissä tai puheluissa miehen toivetta maltillisempaan yhteydenpitoon. Jos miehelle tilanne on ok, niin sun pitää vain hyväksyä se.
Kuulostaa muutenkin aika omistushaluiselta, että muutaman kk seurustelun jälkeen otat tollaista roolia miehen elämässä, kun ex on kuitenkin ollut kuvioissa oletettavasti vuosia.
Juuri tämän takia onkin parempi elellä vapaasti yksikseen ja harrastaa vain yhden illan panoja.
Kun ihminen on eron jälkeen aloittanut uuden suhteen niin se tarkoittaa sitä, että siitä exästä luovutaan. Ex ei voi kuulua elämään. Ap nyt on aika sanoa, että noin ei voi jatkua, jos kerran on uuden naisen elämäänsä ottanut.
No ei ole mitään syytä olla jatkuvasti tekemisissä exän kanssa yhteisistä (jo aikuisista) lapsista huolimatta! Onko lapset jotenkin uusavuttomia ja eivätkö pärjää jo omillaan vai tekeekö exä tikusta asiaa? Joku mainitsi mustasukkaisuuden.. minun mielestä nimenomaan exä on tässe se mustis kun alkaa pommittaa exmiestä viesteillään..
Exät voi olla väleissä ihan lasten takia muttei siihen vaadita jatkuvia yhteydenottoja. Miksi muuten nykyään vielä aikuisia lapsia paapotaan? Jossain on mennyt kasvatus pieleen jos aikuinen lapsi tarvitsee koko ajan vanhempien apua ja hoivaa. Rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään kyllä oikein ymmärrä, että lähes aikuisten lasten asioissa pitää olla jatkuvasti yhteyksissä saati että exän pitäisi olla jotain renkaita vaihtamassa. Meidän uusperheessä lapsi oli vasta 3-vuotias kun minä tulin kuvioihin ja tuolloin miehelläni sekä lapsen äidillä oli enemmän yhteydenpitoa lapsen asioissa. Tuolloinkaan lapsen äiti ei kuitenkaan pyydellyt miestäni mihinkään renkaiden vaihtoon tai vastaavaan. Jonkun satunnaisen autokyydin on joskus saattanut pyytää ja olen minäkin häntä tarvittaessa kuskannut. Nykyään kun lapsi on jo teini-ikäinen, niin ovat yhteyksissä enää harvemmin. Ja olemme siis kaikki ihan hyvissä väleissä keskenämme, ettei sinänsä edes haittaisi vaikka pitäisivätkin enemmän yhteyttä. Kumpikin on kuitenkin omassa elämässään mennyt jo eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen miehen täytyy ne rajat exänsä suhteen pitää, jos kerran hän on itsekin samaa mieltä kuin sinä että nykyinen meno ei käy.
Itse en kyllä tätä ihan ymmärrä kun olen exäni kanssa parhaat kaverit ja myös miehen 2 eksää kuuluvat kaveriporukkaamme... Mutta jos sinua kerran haittaa miehen ja eksän kaveruus ja mies itse on kuten sanot sitä mieltä että olet oikeassa niin hänen täytyy sitten vaan rajata enemmän sitä yhteydenpitoa.
Mutta jos ex ei tätä hyväksy? Jos mies jättää vastaamatta, ex pommittaa viestein "lasten asioilla" ja lapsiin vedoten vaikka oikeasti ei ole mitään hätää heihin liittyen. Syyllistää miestä viestein, että hän on huono isä kun ei kommentoi tms.. Ja toinen sitten lopulta kommentoi, koska syyllistyy.
ap
Pitäisi oppia vaan olemaan syyllistymättä ja olemaan reagoimatta turhiin viesteihin, tai vastaamalla niihin vaan lyhyesti eikä ryhtymällä mitään ainakaan tekemään käytännössä.
Mutta kyllä se osin niinkin on että kun heillä on yhdessä alaikäisiä lapsia, niin ei sitä niiden äitiä millään kokonaan pois kuvioista saa, ja se olisi outoakin jos ihmisen jonka kanssa on lisääntynyt pitäisi noin vain kadota kuin ei olisi ollutkaan kun uusi tulee kuvioihin. Kyllä heillä on jonkin tasoinen yhteys todennäköisesti aina, koska he tuntevat toisensa ihmisinä niin hyvin ja on ne lapsetkin.
Tiedän tämän. Ja tämä on aivan täysin hyvä. Ei tietenkään se menneisyys katoa. Ei katoa minunkaan menneisyyteni. Kaikki kulkee mukana. Mutta toivoisin exältä myös vähän järkeä tähän touhuun. Minä en ole tullut miehen elämään hankaloittaakseni sitä vaan rakastaakseni häntä. Ex ei ole minulle mikään vihan kohde, minun on vain vaikea ymmärtää häntä. Pakko minunkin on kertoa miehelle tunteistani, että mitä toivon ja haluan. Ex on mukana koska lapset, mutta turha roikkuminen saa loppua. Tosiaan, minäkään en exälläni soittele päivittäin kuulumisia milloin milläkin verukkeella. En ole myöskään vihaväleissä. Asialliset välit kuuluu ja saa olla. Voidaan niitä kuulumisiakin vaihtaa yleisellä tasolla, mutta ilman vaatimuksia palveluksista ja syyllistämättä toista.. muistelematta miten hyvä meillä joskus oli. Ne ovat muistoja. Ne jäävät, mutta nyt on nyt.
ap
Sinun toiveesi ja halusi ovat tietysti sinun ja voit niistä miehelle kertoa. Miehellä on kuitenkin omat halunsa ja toiveensa. Niihin saattaa kuulua exän auttaminen, sillä ex on hänen lastensa äiti.
Toki. Minun on minun ja miehen on miehen. Exän auttaminen isojen lasten varjolla ei ole kuitenkaan enää ok. Välit on ja saa pysyä, mutta en minäkään exiäni auttele.. en vaikka mulla on eksäni kanssa lapsia.
Tämä on ok, että välit on. Menneisyys on, mutta exän auttelu milloin missäkin on liikaa. Vielä näitä tilanteita ei ole juurikaan ollut, mutta on hän esim. vienyt vielä juuri ennen seurusteluamme exän auton huoltoon. Nyt ne saa luvan loppua. Exän pitää pärjätä omillaan. Hän ei ole osa enää minun parisuhdettani.
ap
Miehesi on valitettavasti hypännyt yhden pirttihirmun kelkasta toisen samanlaisen kelkkaan. Sääliksi käy mies, mutta vätylä mikä vätylä. Kun te eroatte, se juoksee sinuakin auttamassa, jos vaan hoksaat vaatia.
Minä sanoisin tuommoiselle miehelle, heipat ja etsisin oikean miehen.
Miksi sinä vaahtoat miehen tekemisistä ennen teidän suhdetta. Vastaan, koska olet pirttihirmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on eron jälkeen aloittanut uuden suhteen niin se tarkoittaa sitä, että siitä exästä luovutaan. Ex ei voi kuulua elämään. Ap nyt on aika sanoa, että noin ei voi jatkua, jos kerran on uuden naisen elämäänsä ottanut.
Höpö, höpö.
Kyllä me eksäni kanssa kuulumme toistemme elämään ja uudet kumppanit myös. Ei mitään ongelmia, mutta me olemmekin aikuisia ihmisiä.
Yleensä minulla riittää ymmärrystä hankalien exien uhreille, mutta tämä kuulostaa ihan omalta ongelmaltasi. Miksi sinua haittaa miehen exän yhteydenotot, etenkin jos miehesi suhtautuminen niihin on välinpitämätön tai torjuva? Eikö tärkeintä ole miehesi suhtautuminen eikä se kuka yrittää olla yhteydessä ja millä asialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että tuossa pitäisi jonkun verran käyttää harkintaa. Jos lapsella kaikki hyvin ja elämä vakaata, niin tuskin ihan hirveän paljoa tarvitsee olla exään yhteydessä (asiallisesti toki joskus keskustella, jos tulee oikeata asiaa tai törmää jossakin tilanteessa, vaikka lapsen pelissä/esityksessä tms.).
Jos lapsella on haasteita tai ongelmia, niin silloin voi olla tarpeen olla paljonkin tekemisissä, ihan vaan, että saa molempien paukut asian hoitamiseen ja yhdenmukaisen linjan asiaan. Tällaisia haasteita voisi olla vaikka lapsen terveydelliset asiat (joissakin tilanteissa myös vanhemman terveydelliset asiat, siis että vaikuttaa aika paljon lapseenkin, jos äiti alkaa juosta syöpähoidoissa tms. ja silloin lapsen toisen vanhemman on otettava enemmän roolia lapsen asioissa), kiusatuksi tuleminen, heikko koulumenestys/oppimisvaikeudet, päihteiden käyttö jne.
Entä, jos ei ole toisella puolella kykyä esittää asiat oikein? Mielestäni toiselle osapuolelle kuuluvat asiat rajoittuu aina lapseen. Voi olla ettei toinen kykene edes itsenäisesti huolehtimaan lapsesta. Silloin voi vain kertoa välttämättömät asiat ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Exän ja miehen välinen yhteydenpito on exän ja miehen välinen asia. Jos mies kaipaa sun tukea rajojen vetämiseen, voit auttaa sanottamaan viesteissä tai puheluissa miehen toivetta maltillisempaan yhteydenpitoon. Jos miehelle tilanne on ok, niin sun pitää vain hyväksyä se.
Kuulostaa muutenkin aika omistushaluiselta, että muutaman kk seurustelun jälkeen otat tollaista roolia miehen elämässä, kun ex on kuitenkin ollut kuvioissa oletettavasti vuosia.
Ei. Jos miehelle tilanne on ok, minulle sen ei tarvitse sitä olla. Koska mä voin sanoittaa omat rajani. En vaadi tässä nyt mitään ihmeellistä. En vaadi ettei saa olla yhteydessä lainkaan. Jos homma jatkuu näin, aion sanoa miehelle, että nyt on liian raskasta minulle. Parisuhteeseen ei kuulu enää ex niin vahvassa roolissa. Siitä on kysymys.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että tuossa pitäisi jonkun verran käyttää harkintaa. Jos lapsella kaikki hyvin ja elämä vakaata, niin tuskin ihan hirveän paljoa tarvitsee olla exään yhteydessä (asiallisesti toki joskus keskustella, jos tulee oikeata asiaa tai törmää jossakin tilanteessa, vaikka lapsen pelissä/esityksessä tms.).
Jos lapsella on haasteita tai ongelmia, niin silloin voi olla tarpeen olla paljonkin tekemisissä, ihan vaan, että saa molempien paukut asian hoitamiseen ja yhdenmukaisen linjan asiaan. Tällaisia haasteita voisi olla vaikka lapsen terveydelliset asiat (joissakin tilanteissa myös vanhemman terveydelliset asiat, siis että vaikuttaa aika paljon lapseenkin, jos äiti alkaa juosta syöpähoidoissa tms. ja silloin lapsen toisen vanhemman on otettava enemmän roolia lapsen asioissa), kiusatuksi tuleminen, heikko koulumenestys/oppimisvaikeudet, päihteiden käyttö jne.
Entä, jos ei ole toisella puolella kykyä esittää asiat oikein? Mielestäni toiselle osapuolelle kuuluvat asiat rajoittuu aina lapseen. Voi olla ettei toinen kykene edes itsenäisesti huolehtimaan lapsesta. Silloin voi vain kertoa välttämättömät asiat ei muuta.
Nuo eivät olleet listaa asioista, joista on pakko pitää yhteyttä, mutta ovat esimerkkejä tilanteista, joissa ymmärtäisin, että yhteydenpitoa tulee enemmän. Kun meidän poika oli saanut koulussa turpaan, niin kyllä siitä exän kanssa paljonkin puitiin, ja molemmat halusivat osallistua asian selvittämiseen. Ei mitään väliä silloin, että kumman luona lapsi oli, kun asia tapahtui. Voisin myös itse kuvitella, että jos sairastuisin vakavasti, kyllä varmasti pyytäisin exääni hoitelemaan lapsen asioita myös minun hoitovuorollani.
En tietenkään tarkoittanut, että olisi pakko olla yhteydessä yhtään missään asiassa. Kaiken voi hoitaa lastenvalvojan kautta, jos haluaa. Mutta ihan vaan miehen uudelle puolisolle ajatuksia, että milloin tiiviimpi yhteydenpito olisi mielestäni normaalia (ja milloin ei).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Ap kuitenkin sanoo, että pitää yhteyttä paljon, käyttää termejä pommittaa ja kontrolloi (siis kai jatkuvasti kyselee, että missä lähes aikuinen lapsi on milläkin hetkellä isänsä luona ollessaan). Ei kuulosta ollenkaan normaalilta yhteydenpidolta. Itse kirjoitat, että toisinaan puhun lasten toisen vanhemman kanssa. Se nyt on tietysti asiallista, mutta varmaan aika erilainen tilanne kuin ap:n miehellä.
Ja ap:lle, on tosiaan häiriintynyttä, jos päivittäin pommittaa exäänsä, jonka kanssa on lähes täysi-ikäisiä lapsia. Jos on tuollaista kontrollointitaipumusta, niin olisikohan se jo alunperinkin ollut esim. syynä miehesi ja tuon naisen eroon? Ehkä miehesi on myös vuosien varrella tottunut tuohon exän pommitukseen niin, ettei edes älyä asettaa rajoja.
Jep. Odottaa vastausta, viestittelee lasten olinpaikasta.. mitä sitten? eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii kerrallaan? Jos on ongelmia, niistäkin voi sopia, että niistä ollaan yhteydessä vaikka silloin kun vastuu lapsesta vaihtuu jos ei nyt oikeasti ole tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa kuten sairaalakeikka. Ne pienet päivittäiset asiat pitää kunkin vuorollaan hoitaa yksin. Minun mielestäni.
Ja edelleen, en ole kieltämässä yhteydenpitoa. Asia on kunnossa jos joskus kysellään vaikka niitä kuulumisiakin muuten vaan, mutta kuten kirjoitan.. harvoin.. ei päivittäin eikä edes viikottain.
ap
Mikä sinä olet sanelemaan miten ja millaisella frekvenssillä toinen ihminen saa pitää tuntemiinsa ihmisiin yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän ja miehen välinen yhteydenpito on exän ja miehen välinen asia. Jos mies kaipaa sun tukea rajojen vetämiseen, voit auttaa sanottamaan viesteissä tai puheluissa miehen toivetta maltillisempaan yhteydenpitoon. Jos miehelle tilanne on ok, niin sun pitää vain hyväksyä se.
Kuulostaa muutenkin aika omistushaluiselta, että muutaman kk seurustelun jälkeen otat tollaista roolia miehen elämässä, kun ex on kuitenkin ollut kuvioissa oletettavasti vuosia.
Ei. Jos miehelle tilanne on ok, minulle sen ei tarvitse sitä olla. Koska mä voin sanoittaa omat rajani. En vaadi tässä nyt mitään ihmeellistä. En vaadi ettei saa olla yhteydessä lainkaan. Jos homma jatkuu näin, aion sanoa miehelle, että nyt on liian raskasta minulle. Parisuhteeseen ei kuulu enää ex niin vahvassa roolissa. Siitä on kysymys.
ap
Toki sanelet rajasi. Kuitenkaan yleisellä tasolla ei ole mitään väärää olla exään yhteydessä niin paljon kuin lystää, eli jos mies haluaa ja jatkaa yhteydenpitoa niin hän jatkaa ja sinun vaihtoehtosi on joko sopeutua tai erota.
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Mutta jos vaatimus on että ex vastaa sulle aina ja heti ja puuttuu asioihin jotka ei hänelle edes kuulu. Tai halutaan mies juurikin vaihtamaan auton renkaita syksyllä tai korjaamaan jokin lamppu kun on mennyt rikki. Ei käy. Minun ex yritti noita kun löysin uuden kumppanin. Onneksi on itsellä älliä päässä enkä lähtenyt tuohon mukaan. Soittakoon remontti firmalle tai vieköön autonsa sellaiselle firmalle joka vaihtaa renkaat. Olin kuulemma joustamaton ja hankala ja huono isä. En kyllä tänä päivänäkään ymmärrä miten hänen auton renkaat vaikuttavat minun isyyteeni. Aina olen lapsia auttanut ja hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Ap kuitenkin sanoo, että pitää yhteyttä paljon, käyttää termejä pommittaa ja kontrolloi (siis kai jatkuvasti kyselee, että missä lähes aikuinen lapsi on milläkin hetkellä isänsä luona ollessaan). Ei kuulosta ollenkaan normaalilta yhteydenpidolta. Itse kirjoitat, että toisinaan puhun lasten toisen vanhemman kanssa. Se nyt on tietysti asiallista, mutta varmaan aika erilainen tilanne kuin ap:n miehellä.
Ja ap:lle, on tosiaan häiriintynyttä, jos päivittäin pommittaa exäänsä, jonka kanssa on lähes täysi-ikäisiä lapsia. Jos on tuollaista kontrollointitaipumusta, niin olisikohan se jo alunperinkin ollut esim. syynä miehesi ja tuon naisen eroon? Ehkä miehesi on myös vuosien varrella tottunut tuohon exän pommitukseen niin, ettei edes älyä asettaa rajoja.
Jep. Odottaa vastausta, viestittelee lasten olinpaikasta.. mitä sitten? eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii kerrallaan? Jos on ongelmia, niistäkin voi sopia, että niistä ollaan yhteydessä vaikka silloin kun vastuu lapsesta vaihtuu jos ei nyt oikeasti ole tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa kuten sairaalakeikka. Ne pienet päivittäiset asiat pitää kunkin vuorollaan hoitaa yksin. Minun mielestäni.
Ja edelleen, en ole kieltämässä yhteydenpitoa. Asia on kunnossa jos joskus kysellään vaikka niitä kuulumisiakin muuten vaan, mutta kuten kirjoitan.. harvoin.. ei päivittäin eikä edes viikottain.
ap
Mikä sinä olet sanelemaan miten ja millaisella frekvenssillä toinen ihminen saa pitää tuntemiinsa ihmisiin yhteyttä?
Tuskinpa ap sitä olisi sille miehelle exälle sanelemassakaan. Miettinee varmaankin, että miten itse suhtautuu mieheen, joka on jatkuvasti tekemisissä exänsä kanssa ja kyselee, että onko tuollainen normaalia heidän tilanteessaan. Vastaan, että ei ole, jos lapsella on kaikki hyvin, eli ettei ole mitään todellista syytä jatkuvasti viestitellä. Ap voi sitten lopettaa suhteen mieheen, joka ei ole päässyt yli exästään, tai voi sanoa asiasta miehelle, ja mies päättää lapsen elämän kannalta turhan viestittelyn (ja pitää suhteen ap:n kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Ap kuitenkin sanoo, että pitää yhteyttä paljon, käyttää termejä pommittaa ja kontrolloi (siis kai jatkuvasti kyselee, että missä lähes aikuinen lapsi on milläkin hetkellä isänsä luona ollessaan). Ei kuulosta ollenkaan normaalilta yhteydenpidolta. Itse kirjoitat, että toisinaan puhun lasten toisen vanhemman kanssa. Se nyt on tietysti asiallista, mutta varmaan aika erilainen tilanne kuin ap:n miehellä.
Ja ap:lle, on tosiaan häiriintynyttä, jos päivittäin pommittaa exäänsä, jonka kanssa on lähes täysi-ikäisiä lapsia. Jos on tuollaista kontrollointitaipumusta, niin olisikohan se jo alunperinkin ollut esim. syynä miehesi ja tuon naisen eroon? Ehkä miehesi on myös vuosien varrella tottunut tuohon exän pommitukseen niin, ettei edes älyä asettaa rajoja.
Jep. Odottaa vastausta, viestittelee lasten olinpaikasta.. mitä sitten? eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii kerrallaan? Jos on ongelmia, niistäkin voi sopia, että niistä ollaan yhteydessä vaikka silloin kun vastuu lapsesta vaihtuu jos ei nyt oikeasti ole tapahtunut jotain suurta ja mullistavaa kuten sairaalakeikka. Ne pienet päivittäiset asiat pitää kunkin vuorollaan hoitaa yksin. Minun mielestäni.
Ja edelleen, en ole kieltämässä yhteydenpitoa. Asia on kunnossa jos joskus kysellään vaikka niitä kuulumisiakin muuten vaan, mutta kuten kirjoitan.. harvoin.. ei päivittäin eikä edes viikottain.
ap
Mikä sinä olet sanelemaan miten ja millaisella frekvenssillä toinen ihminen saa pitää tuntemiinsa ihmisiin yhteyttä?
Kuten joku jo aiemmin totesikin, ap on pirttihirmu ja haluaa miehen tekevän kuten hän haluaa.
Ehkä ex ei luota omaan lapseensa. Teini sanoo, että on kotona, mutta todellisuudessa on kaverin luona ryyppäämässä. Eli noissa kasvatusasioissa yhteydenpito on kyllä tärkeää. Auton viemisestä huoltoon mies osaa varmaan kieltäytyä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvakaa aikuiseksi, kaikilla on menneisyys ja jos on yhteisiä lapsia se yhteys toiseen vanhempaan myös pysyy. Mustasukkaisuus on nyt vain tunne ja sitä tuntevan kontrolloitavissa.
Minullakin on aikuisia lapsia ja toisinaan puhun heidän toisen vanhempansa kanssa lasten asioista, esim. opinnoissa jaksamisesta ja miten tuetaan ym. Tämä nyt on osa elämää. Olisi aika hullua, että lapsen tullessa aikuiseksi ei vanhemmat enää hänestä huolehtisi.
Mutta jos vaatimus on että ex vastaa sulle aina ja heti ja puuttuu asioihin jotka ei hänelle edes kuulu. Tai halutaan mies juurikin vaihtamaan auton renkaita syksyllä tai korjaamaan jokin lamppu kun on mennyt rikki. Ei käy. Minun ex yritti noita kun löysin uuden kumppanin. Onneksi on itsellä älliä päässä enkä lähtenyt tuohon mukaan. Soittakoon remontti firmalle tai vieköön autonsa sellaiselle firmalle joka vaihtaa renkaat. Olin kuulemma joustamaton ja hankala ja huono isä. En kyllä tänä päivänäkään ymmärrä miten hänen auton renkaat vaikuttavat minun isyyteeni. Aina olen lapsia auttanut ja hoitanut.
Nämäkään ei ole niin mustavalkoisia. Olen itse aika vähän exäni kanssa tekemisissä (erosta on vasta 2v), vaikka lapset on pieniä. Meidän välit kiristyy helposti edelleen (kumpikaan ei halua suhdetta jatkaa, mutta me vain ärsytämme toisiamme varmaan tottumuksesta), joten on helpompi olla vain pakolliset tekemisissä (sitäkin tulee aika paljon, lasten tavaroista, harrastusaikatauluista, viemisistä, poikkeuspäivistä, kuten juhlapyhät, vasukeskustelun ajankohdan sopimisista jne.). Ei kuitenkaan mitenkään päivittäin olla yhteydessä. Joskus voi mennä jopa viikko, ettei olla oltu ollenkaan tekemisissä (harvemmin menee niin kauan).
Kyllä joskus olen pyytänyt jotain pikkuhommaa, kun exä on vaikka tuonut lapset tähän, eikä hän nyt siitä mitenkään pahoillaan kai ole ollut. Siis tyyliin, etten saanut lapsen turvaistuinta paikalleen, niin exä sitten siinä ohimennessään laittaa sen (vaatii vähän voimaa mun autossa, että se isofix napsahtaa paikalleen :D ). Ihan itse vien auton kuitenkin huoltoon ja renkaanvaihtoon. Kai minäkin häntä joskus auttelen, esim. hain hänet (ja lapsen) auton huollosta (kun hän siis jätti autonsa sinne) ja vein hänet kotiin, jossa hän hoiti etätyöpäivänään sairaan lapsen. Että yhteishuoltajuus kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen sitä mieltä, että tuossa pitäisi jonkun verran käyttää harkintaa. Jos lapsella kaikki hyvin ja elämä vakaata, niin tuskin ihan hirveän paljoa tarvitsee olla exään yhteydessä (asiallisesti toki joskus keskustella, jos tulee oikeata asiaa tai törmää jossakin tilanteessa, vaikka lapsen pelissä/esityksessä tms.).
Jos lapsella on haasteita tai ongelmia, niin silloin voi olla tarpeen olla paljonkin tekemisissä, ihan vaan, että saa molempien paukut asian hoitamiseen ja yhdenmukaisen linjan asiaan. Tällaisia haasteita voisi olla vaikka lapsen terveydelliset asiat (joissakin tilanteissa myös vanhemman terveydelliset asiat, siis että vaikuttaa aika paljon lapseenkin, jos äiti alkaa juosta syöpähoidoissa tms. ja silloin lapsen toisen vanhemman on otettava enemmän roolia lapsen asioissa), kiusatuksi tuleminen, heikko koulumenestys/oppimisvaikeudet, päihteiden käyttö jne.