Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit vastarakastunut ja elämä olisi mallillaan muutenkin, kokisitko tarvetta
27.09.2022 |
kiusata ketään? Tai että pariskuntana yhdessä kiusaisitte jotakuta, suunnittelisitte kaikenlaista toisen päänmenoksi ja nauttisitte yheessä kiusaamisesta.
Mietin, kun itse oli rakastunut, tosin todella kauan sitten, mutta kuitenkin, ei silloin omaan maailmaan hädin tuskin muuta mahtunut kuin rakastumisen kohde.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan umpirakastuneena rakastaa samalla kaikkia ja koko maailmaa. Rakastuminen on eräänlainen mielenhäiriö, (hypo)maniaa.
Itse olen onnellinen että en enää vanhemmiten ole pystynyt rakastumaan noin. Joo, oli se ihanaa, mutta mulla meni niin pahasti yli että laiminlöin pahasti esim. omaa koiraani, koska MILLÄÄN muulla ei ollut rakastuneena väliä kuin että saan olla sen rakkaani kanssa. Eli jos rakas halusi vaikka sunnuntaiautoilulla, että jäädäänkiin hotelliin yöksi, niin minähän halusin jäädä, vaikka koira oli siellä yksin kotona ja tiesin että se ahdistuu ja joutuu kakkaamaan ja pissaamaan sisälle. "Kyllä se pärjää", ajattelin vaan ja nautin miehen seurasta. Muutenkin olin ihan holtiton joka asiassa rakastuneena, kun olin ylioptimistinen.
Ehkei siitä koirastakaan kannata tehdä itselleen koko elämää. Minusta on normaalia haluta hyvää itselle. Koira tuskin niin paljon kärsi, kuin itse kuvittelet ja lisäksi kärsimyksen kokonaismäärähän olisi kasvanut, jos SÄ puolestasi olisit kärsinyt viemällä koiuraa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuneena en tunne mitään tarvetta olla ilkeä. Silloin on niin onnellinen kuin olla voi.
Löysit mitä ajoin takaa. Sitä leijuu pilvenhattarassa ja toivoo muillekin samaa onnea. Kiusaaminen ja ilkeys on kauimmainen ajatus, kiusaaminen missään elämäntilanteessa mutta ei ainakaan vastarakastuneena. Ap
Kyllä jos pariskunta kokee yhteisen vihollisen, niin osa ihanaa elämää on aiheuttaa sille satuttajalle samaa, mitä tämä teki.
Ehkä on vihollinen vain omassa mielessä. Mitähän voisi olla niin kamalaa että oikein yhteisen vihollisen olisivat saaneet?
Mies kääntää lapset äitiään vastaan ja vaatii saada pitää heidät yksin. Nainen oli lähtijä joo. Teki sen virheen, että AJATTELI LAPSIA, ettei ota heitä kesken kevätlukukauden pois koulusta uuteen kouluun, kun itse lähti. Sillä aikaa mies sitten puhui äidistä myrkyllisiä asioita lapsille ja sai heidät haluamaan jäädä luokseen. Eikä asua äidin kanssa uuden miehen luona.
Mainitsemasi pariskunta ei rakasta toisiaan eikä itseäänkään. Ovat vain hynttyyt yhteen lyöneet 2 narsistia. Suhteen aikana syövät toisensa jos jäävät kahdestaan eivätkä löydä ketään johon projisoida omia ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuneena en tunne mitään tarvetta olla ilkeä. Silloin on niin onnellinen kuin olla voi.
Löysit mitä ajoin takaa. Sitä leijuu pilvenhattarassa ja toivoo muillekin samaa onnea. Kiusaaminen ja ilkeys on kauimmainen ajatus, kiusaaminen missään elämäntilanteessa mutta ei ainakaan vastarakastuneena. Ap
Kyllä jos pariskunta kokee yhteisen vihollisen, niin osa ihanaa elämää on aiheuttaa sille satuttajalle samaa, mitä tämä teki.
Ehkä on vihollinen vain omassa mielessä. Mitähän voisi olla niin kamalaa että oikein yhteisen vihollisen olisivat saaneet?
Mies kääntää lapset äitiään vastaan ja vaatii saada pitää heidät yksin. Nainen oli lähtijä joo. Teki sen virheen, että AJATTELI LAPSIA, ettei ota heitä kesken kevätlukukauden pois koulusta uuteen kouluun, kun itse lähti. Sillä aikaa mies sitten puhui äidistä myrkyllisiä asioita lapsille ja sai heidät haluamaan jäädä luokseen. Eikä asua äidin kanssa uuden miehen luona.
Sinänsä itse voin sanoa isäni tyttärenä, että minulle se oli onni, että se nainen menetti lasten huoltajuuden, eivätkä he asuneet isäni kanssa, sen myöhemmät tapahtumat osoittivat minun onnekseni. Nainen alkoi määräillä isäänikin jne.
Outo kysymys. Lähtökohta on ettei ketään kiusata missään olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys.
Miten tämä kiusaaminen tapahtuu?Vastarakastuneena on yleensä sokea kaikelle ja kaikille muille, eikä huomioi muita ihmisiä. Se voi näyttäytyä tahallisena ja töykeänä, mutta he vain ovat omassa kuplassa, eivätkä edes ajattele muita ihmisiä.
Systemaattista kiusaamista. Ap
Onko tässä joku erotilanne, että exä kiusaa uuden puolisonsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys.
Miten tämä kiusaaminen tapahtuu?Vastarakastuneena on yleensä sokea kaikelle ja kaikille muille, eikä huomioi muita ihmisiä. Se voi näyttäytyä tahallisena ja töykeänä, mutta he vain ovat omassa kuplassa, eivätkä edes ajattele muita ihmisiä.
Systemaattista kiusaamista. Ap
Kerro jotain esimerkkejä? Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi (tai meitä yhdistäisi) rakkaani kanssa _yhteinen vihollinen_, joka yritti tehdä meille pahaa, niin silloin varmaan kyllä. Muuten tietenkään ei.
Tämä on juuri se ajatusmaailma mitä kaksi narskua syöttää toisilleen. Suhde on niin haperolla pohjalla, että mikä tahansa ulkopuolinen koetaan uhaksi sen sijaan että pariskunta keskittyisi toisiinsa ja suhteeseensa. Aletaan taistella suhteen ulkopuolia keksittyjä vaaroja vastaan yhteistuumin. Tämä myös tarjoaa heille tilaisuuden olla uhri ja sankari yhtä aikaa mikä on se tila mitä narsistit aina tavoittelet suhteessa muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys - miten tämä kiusaaminen ilmenee? En ole koskaan kiusannut ketään, en rakastuneena tai muutenkaan.
Mun isäni kiusasi uuden kumppaninsa kanssa sen kumppanin exää, nauhoittivat sen puheluita salaa ja koittivat vaikeuttaa hänen elämäänsä kaikin tavoin. Mies käänsi erossa 8- ja 12-vuotiaat lapset äitiä vastaan, ja vaati saada pitää lapset.
No ei sekään ihan tervettä ole, että erotilanteessa lapsia käytetään koston välineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemasi pariskunta ei rakasta toisiaan eikä itseäänkään. Ovat vain hynttyyt yhteen lyöneet 2 narsistia. Suhteen aikana syövät toisensa jos jäävät kahdestaan eivätkä löydä ketään johon projisoida omia ongelmiaan.
Totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi (tai meitä yhdistäisi) rakkaani kanssa _yhteinen vihollinen_, joka yritti tehdä meille pahaa, niin silloin varmaan kyllä. Muuten tietenkään ei.
Tämä on juuri se ajatusmaailma mitä kaksi narskua syöttää toisilleen. Suhde on niin haperolla pohjalla, että mikä tahansa ulkopuolinen koetaan uhaksi sen sijaan että pariskunta keskittyisi toisiinsa ja suhteeseensa. Aletaan taistella suhteen ulkopuolia keksittyjä vaaroja vastaan yhteistuumin. Tämä myös tarjoaa heille tilaisuuden olla uhri ja sankari yhtä aikaa mikä on se tila mitä narsistit aina tavoittelet suhteessa muihin.
Osuit naulan kantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan umpirakastuneena rakastaa samalla kaikkia ja koko maailmaa. Rakastuminen on eräänlainen mielenhäiriö, (hypo)maniaa.
Itse olen onnellinen että en enää vanhemmiten ole pystynyt rakastumaan noin. Joo, oli se ihanaa, mutta mulla meni niin pahasti yli että laiminlöin pahasti esim. omaa koiraani, koska MILLÄÄN muulla ei ollut rakastuneena väliä kuin että saan olla sen rakkaani kanssa. Eli jos rakas halusi vaikka sunnuntaiautoilulla, että jäädäänkiin hotelliin yöksi, niin minähän halusin jäädä, vaikka koira oli siellä yksin kotona ja tiesin että se ahdistuu ja joutuu kakkaamaan ja pissaamaan sisälle. "Kyllä se pärjää", ajattelin vaan ja nautin miehen seurasta. Muutenkin olin ihan holtiton joka asiassa rakastuneena, kun olin ylioptimistinen.
Voi kamala.. miten olet edes pystynyt tuohon?! Oletko ihan ok mielenterveydeltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys.
Miten tämä kiusaaminen tapahtuu?Vastarakastuneena on yleensä sokea kaikelle ja kaikille muille, eikä huomioi muita ihmisiä. Se voi näyttäytyä tahallisena ja töykeänä, mutta he vain ovat omassa kuplassa, eivätkä edes ajattele muita ihmisiä.
Systemaattista kiusaamista. Ap
Onko tässä joku erotilanne, että exä kiusaa uuden puolisonsa kanssa?
Voin sanoa, että jos näin on, sille exälle on tehty jotain pahaa tai hänen ongelmiaan ei olla haluttu nähdä ja auttaa tai hänen ongelmistaan ei olla haluttu piitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi (tai meitä yhdistäisi) rakkaani kanssa _yhteinen vihollinen_, joka yritti tehdä meille pahaa, niin silloin varmaan kyllä. Muuten tietenkään ei.
Tämä on juuri se ajatusmaailma mitä kaksi narskua syöttää toisilleen. Suhde on niin haperolla pohjalla, että mikä tahansa ulkopuolinen koetaan uhaksi sen sijaan että pariskunta keskittyisi toisiinsa ja suhteeseensa. Aletaan taistella suhteen ulkopuolia keksittyjä vaaroja vastaan yhteistuumin. Tämä myös tarjoaa heille tilaisuuden olla uhri ja sankari yhtä aikaa mikä on se tila mitä narsistit aina tavoittelet suhteessa muihin.
Ei, kyllä minun tietämässäni tapauksessa se uhka oli todella paha ja raadollinen. eli lapset pois äidiltään vievä mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys - miten tämä kiusaaminen ilmenee? En ole koskaan kiusannut ketään, en rakastuneena tai muutenkaan.
Mun isäni kiusasi uuden kumppaninsa kanssa sen kumppanin exää, nauhoittivat sen puheluita salaa ja koittivat vaikeuttaa hänen elämäänsä kaikin tavoin. Mies käänsi erossa 8- ja 12-vuotiaat lapset äitiä vastaan, ja vaati saada pitää lapset.
No ei sekään ihan tervettä ole, että erotilanteessa lapsia käytetään koston välineenä.
No ei, se ex käytti. Sen takia isäni ja vaimonsa sitä miestä yhdessä kiusasivatkin (siis puheluiden äänitystä salaa yms) ja yläfemmat jos saivat nauhalle jotain "sopivaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuneena en tunne mitään tarvetta olla ilkeä. Silloin on niin onnellinen kuin olla voi.
Löysit mitä ajoin takaa. Sitä leijuu pilvenhattarassa ja toivoo muillekin samaa onnea. Kiusaaminen ja ilkeys on kauimmainen ajatus, kiusaaminen missään elämäntilanteessa mutta ei ainakaan vastarakastuneena. Ap
Minuun ihastunut mies alkoi seurustella kaverini kanssa. Molemmat olivat aivan helvetin ilkeitä.
Kyllä. Yhteinen vihollinen yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys - miten tämä kiusaaminen ilmenee? En ole koskaan kiusannut ketään, en rakastuneena tai muutenkaan.
Mun isäni kiusasi uuden kumppaninsa kanssa sen kumppanin exää, nauhoittivat sen puheluita salaa ja koittivat vaikeuttaa hänen elämäänsä kaikin tavoin. Mies käänsi erossa 8- ja 12-vuotiaat lapset äitiä vastaan, ja vaati saada pitää lapset.
No ei sekään ihan tervettä ole, että erotilanteessa lapsia käytetään koston välineenä.
No ei, se ex käytti. Sen takia isäni ja vaimonsa sitä miestä yhdessä kiusasivatkin (siis puheluiden äänitystä salaa yms) ja yläfemmat jos saivat nauhalle jotain "sopivaa".
Kuulostat narsistin aivopesemältä mahdollistajalta. Jokaisen vanhemman vastuulla on taata lasten hyvät ja turvalliset suhteet kumpaankin vanhempaansa.
Kiitos vastauksistanne. Eli sain vahvistuksen omille ajatuksilleni, että eivät oikeasti osaa rakastaa ja on jonkin sortin luonnehäiriö molemmilla. Kun on itse rakastunut ja onnellinen haluaa vain jakaa sitä hyvää muillekin. Näin normaaleilla ihmisillä.
Ap
Juuri näin.