Kun lähes mikään ruoka ei kelpaa lapselle!

meillä ollut aina tuollaista. Mikään ruoka ei mene alas. Poika on nyt 2,5 v. painaa 12 kg. Eli miinuksilla mennään. Mikään ruoka ei ole lempparia. Olenkin jo luopunut kaikista periaatteista, esim. telkkarin ääressä ei syödä, välipaloja ei tipu ym. Pääasia on nykyään, että söisi edes jotain. Pakkaan ahkerasti eväitä mukaan joka paikkaan, poika tykkää syödä esim. ulkona, uimahallin pukuhuoneessa jne. Yritän tehdä näistä eväistä suhteellisen tuhteja, siten huomaamatta. Jos tyrkytän ruokaa, ei varmasti syö. Eväät ovat siis hänen mielestään mukavia, ne kelpaavat. Kylmiä nakkeja syö ja pitsaa söisi varmaan joka pv, jos annettaisiin.

Vaikuttaa tosiaankin siltä, että tyttösi kokeilee missä menee raja. Tottakai jotain pitäisi aina syödä, mutta kokeileppa seuraavaa: Kun hän ilmoittaa, ettei jostain tykkää, ilmoita kylmästi, että tykkäsit tai et, tätä on ruuaksi, piste!. Jos ei syö, niin ei syö. Pois pöydästä ja ruoka jääkaappiin. Lämmitä sama ateria seuvaavalla ruualla. Ei välillä herkkuja tai muuta mieleistä. Kyllä lapsi nälkäänsä syö enemmin tai myöhemmin ja onhan pientenkin opittava, ettei ruoka aina voi olla mieleistä. Parin aterian väliin jääminen ei todellakaan haittaa. Meillä tämä on ainakin tehonnut, eikä ole paria kertaa enempää tarvinnut kokeillä. Eilen viimeksi uhmis ilmoitti ettei tykkää ko pöperöstä. Ilmoitin vain ohimennen, että tätä nyt on ruuaksi ja hyvällä mielellä söi. Eli ole aikuinen, joka päättää mitä syödään, eläkä edes yritä keksiä erikoisuuksia. Allergiat on tietysti erikseen ja kasvisten kohdalla niitä voi ollakin piilevänäkin.



Koitahan jaksaa!

Heippa,



saman ikäisen uhmailut kokeneena sanoisin samaa kuin meme, eli kyllä lapsi lopulta syö, kun huomaa ettei ruualla pelailla. Meilläkin miinuskäyrillä kulkeva nälkäkurki kokeili tuota samaa peliä, muttei se kestänyt viikkoakaan, kun homma hellitti huomattavasti. Aina edelleen (nyt 4v) kokeilee josko voisi pelailla ruokansa kanssa, mutta siihen ei kannata mennä mukaan. Uskon siihen, että terve lapsi syö ennemmin kuin kuolee nälkään 8)

aluksi olin menettää järkeni koska lääkärit toitottivat koko ajan syötä enemmän syötä enemmän. poika oli pahasti käyriltä tippunut alas päin ja paino oli vähäinen.



aikani taistelin ja päätin että nyt riittää.

meillä syödään sitä mitä tarjotaan, jos ei kelpaa, ei tule muutakaan.



tämä linja pitää edelleenkin.



jos lapsi selkeästi ei pidä jostain ruoasta, kuten meillä ei juustosta niin en edes tarjoa sellaista.

Meillä poika 2v 9kk on kanssa tosi huono syömään juuri nyt. Yritin tuota muiden ehdottamaa konstia että ruoka pois jos ei kelpaa mutta meillä se ei toimi. Meinas mennä koko perheeltä hermot kun poika kiukutteli ja rähisi vain päivät pitkät (melkein viikko kokeiltiin). Meillä jos pojalta jää ateria väliin niin pojasta tulee tosi pahantuulinen eikä seuraavalla aterialla syödä senkään vertaa. Ja tämä kierre ei katkea ennenkuin pakkosyötetään jotain ja sen jälkeen alkaa syödä taas edes jotakin.



Nyt on löytynyt ainakin mansikka-allergia joka aiheuttaa pojalle oksentelua. Eli eipä ihme että ei ruoka aina oikein maistunut kun syötettiin esim. mansikkajugurttia niin tuli huono olo. Tietäisikin että onko tämä meidän ruokakiukuttelu nykyään pelkkää uhmaa vai onko ruokavaliossa vielä jotain muitakin pahiksia jotka aiheuttavat pahaa oloa tai suun kirvelyä tai jotain vastaavaa.



Meillä ulkoilu näyttää kyllä ainakin parantavan ruokahalua. Myös se että annetaan joka lusikalliselle oma nimi (auton merkki tai vaikka ihmisten nimi) tai joku muu vastaavaa hauska positiivinen konsti. Aina ei vain pinna kestäisi houkutella syömään. Olisi mukavaa jos ruoka menisi reippaasti muutenkin.



Tsemppiä kaikille nirsoilijoiden kanssa taisteleville...

Meidänkin nälkäkurki 3v on kokeillut tuota peliä, että mikään ei muka kelpaisi. Piste sille touhulle. Pariin päivään ei syönyt, sitten alkoi ruoka kelvata, kun huomas, että joutuu oikeasti olemaan nälissänsä jos ei syö, ja jos ei syö itse.

Kolmivuotiaan uhmikseen kuuluu että syöminen on ollut hurja sessio viime aikoina. Puuroa on syöty pahimmilleen 2 tuntia, välillä lämmitetty uudelleen. Muttä päätös oli, että ennen ei pöydästä nousta kuin lautasen pohja näkyy.

Kaikenlaisia houkuttimia on ollut meilläkin syöntiin, jokaisen lusikallisen jälkeen näytetään puhelimesta kuva, lusikalliset lasketaan ym. Mutta tuppaa mennä mahottomuuksiin nuo kannustusyritykset.

Tiukkana kannattaa olla, meilläkin paha tuuli yltyy, jos ruokailu jätetään väliin. Joten meillä parempi vaihtoehto on ollut, että istutaan vain tiukasti pöydän ääressä, kunnes on syöty. Viime aikoina on jopa alkanut tehoamaan.

Mutta ehkä teillä tyylistä kuulostaen tuntuisi osa olevan uhmaa ja valtataistoa.



Jokaisen lapsen kanssa on meillä eri keinot ja tavat syömiseen.



Esikoinen oli näitä käyriltä tippuvia lapsia ja lääkärinkin mielestä liian laiha. Joka tutkimus juostiin ja mitään ei löytynyt. Ruoista ei mikään oikein ollut lempparuoka ja suurimmasta osasta ei tykännyt. Söi huonosti ja vähän. Ruokia ei voitu jättää väliin ja sanoa että syö sitten seuraavalla kerralla (kuten täällä jollain toisellakin), koska ei seuraavalla kerralla syönyt senkään vertaa ja sitä nälkäisen lapsen kiukkuista käytöstä ei jaksanut erkkikään! Uusien makujen kanssa on kestänyt iäisyyden totutella ja suurimmaksi osaksi ruoka meni perusmuodossa, eli jokainen ainesosa omanaan- ei sekoitettuna edes laatikoina yms. Ei kiljunut, eikä uhmaillyt pöydässä, ei vaan saanut syötyä, joten yleensä sai ruoka-aikoina jotain mitä sai syötyä (edes joku osa ruoasta). Ikä auttoi ja nyt koululaisena pikkuhiljaa syö lähes normaaleja perusruokia, kun on tottunut. Yleisimmin hänelle olen sanonut että " ruokaa syödään että jaksetaan, ei siitä tarvitsekaan tykätä" . Muutenkin tuntuu että lapsella on outo maku, kun ei ole pahemmin tykännyt herkuistakaan (esim. jäätelö, kakku, suurin osa karkeista jne.). Lapsi syö nykyään mielestäni ihan hyvin, vaikkei esim. vihannekset ja herkut oikein vieläkään uppoa. Painokäyrä kyllä menee tasaisesti tuolla -15paikkeilla, eli on laiha.



Kakkonen on sitten ollut erilainen. Tosin tippui hänkin aikoinaan painokäyriltä ja ei ollut kovin kaksinen syömään. Mutta kakkosella oli enemmän tätä periaatteessa " etten syö" , " yök pahaa" jne. Haluaa herkkuja, mutta ruoka ei maistuisi. Makutottumuksiltaan on ihan erilainen kuin esikoinen (ei syö pahemmin lihaa kun esikoinen olisi vaan syönyt lihaa, tykkää kasviksista, maidosta yms.). Rasittavinta on ollut se että kun toinen syö ja tykkää, niin toinen ei. Tämä kakkonen on hoikahko, mutta painokäyrä pian 5v:na menee vain hitusen miinuksella ja ruokien väliin jättäminen ei tuota vaikeutta. Lisäksi on selkeästi pieniruokaisempi kuin esikoinen, vaikka painaa enemmän (on lyhyempi ja ei rauhallisena kuluta niin paljon kuin ikiliikkuja ensimmäinen). Tälle lapselle voikin tylysti todeta että olet sitten syömättä. Mutta mitään huutokohtauksia ei tämäkään ole pöydässä saanut, vaan harrastaa sitten passiivista täysin periksiantamatonta vastarintaa. Mutta luulen ettei vaan tarvitse paljon mitään ruokaa, elää vähemmälläkin. Itse asiassa tämä kakkonen syö vähemmän kuin reilu 1,5v pikkusiskonsa!



Kolmas lapsi sitten syö meistä parhaiten, mutta olikin 1,5v:na laihin. Tippui myöskin painokäyriltä- sen kyllä jo arvasikin. Menee nyt jo -15 alle. Makutottumuksiltaan muistuttaa enemmän esikoista, mutta onneksi tykkää myös noista mistä kakkonenkin. Syö mielestämme hyvin, mutta painossa sitä ei näy. Ruoka-aikoja voi venyttää, mutta ei pahemmin jättää väliin. Uhma on vasta orastamassa, mutta haluaa kokeilla omaa tahtoa. Parhaiten syömättömyyteen vielä ainakin auttaa se että saa syömään jotain ja siten tavallaan " putken päälle" ja syömään lisää.



Eli jokaisen lapsen kohdalla tuntuu menevän eri lailla ja se mikä tuntuu sopivan toiselle, ei sovi toiselle. Jokaisen kanssa tuntuu olevan opettelua ja kokeilua. Jotain yhteistä sentään myös löytyy, ainakin tuo painokäyriltä tippuminen.

Meillä oli ihan samanlaista 3 vuotiaana, itse tein niin, että tarjosin ruokaa ja jos ei kelvannut poika pois pöydästä ja kerroin, että seuraava ruoka on lounas, eikä välipaloja välissä. Minusta tuo oli aivan selkeää uhmaa, joka isovanhempia kohtaan jatkuu vieläkin, vaikka poika on jo 5v. Kotona syö ihan ok, mutta minun vanhemmillani alkaa se en tykkää, en syö jne. Vanhempani ovat aina houkutelleet syömään ja siitä on tullut kunnollinen show. Terve lapsi ei itseään nälkään tapa ja noita vaiheita kun ruoka ei maistu tulee ja menee. Tsemppiä

Mä en ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, poika on terve, hoikka mutta sopusuhtanen, kasvu ei ole pysähtynyt, poika on ilonen ja pirteä. JEi myöskään tykkää melkeen mistään, nyt tuntuu että ollaan menossa vähän parempaan päin, eli rupee taas syömään. Kun poika sanoi että ei syö niin sitten sanottuaan kiitos sai poistua pöydästä. Jos ei syönyt ei saanut jälkiruokaa, sikäli kun sellaista oli. Poika hyväksyi tämän. Vanhempani jaksavat kauhistella ja vatvoa asiaa kerta toisensa jälkeen, mikä ärsyttää suunnattomasti. Mä olen tehnyt selväksi pojalle, että nirsoilulla hän ei saavuta mitään, ei edes kielteistä huomiota. Pikkuhiljaa kun hän on huomannut, että äiti ja isä ja siskot syövät, eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen syökö hän vai ei niin hänkin on ruvennut syömään. On poika aika nirso edelleen, mutta kuten sanoin, nyt syö jo enemmän kun joku kuukausi sitten.

meillä oli kanssa epätoivo 2-3vuosien välillä ja vasta monien yritysten jälkeen otin linjan että se ruoka mitä on pöydässä, syödään sillä kertaa, ja sitten ruokaa saa vasta ensi ruokailulla. Se alkoi tehoamaan, poika alkoi syömään nyreällä naamalla, mutta pääasia että söi! en todellakaan enää jaksanut maanitella, kun meillä ei ikinä ole ollut leluja tai telkkaa ruokailun aikana, en niitä viitsinyt ottaa edes avuksi. Meillä kyllä syötiin välipalat ihan normaalisti, koska ateriaväli on muuten liian pitkä, itsekkin tulisin kiukkuiseksi :-) pääasia ettei ruoalla tarjoa niitä lempiruokia ja välipaloja. Ja laitoin sellaisia ruokia mitä poika tykkäsi syödä, en tosin nakkeja tai pitsaa joka päivä, vaan ruokia ilman kastikkeita, eikä mitään mössöjä tai ruokia mitä oli sekoitettu keskenään, esim laatikot. Eli sitä kynnystä ei ollut.



Tossa iässä, yli 3 vee se on uhmaa, sitä kokeilua että kuinka pitkälle se äiti taipuu kun minä huudan ja määräilen ja olen hankala. Nyt ruokailut sujuu hyvin, ja jos ei halua joskus syödä, ja alkaa marisemaan muuta ruokaa, niin sitten voi sanoa kiitos ja poistua pöydästä. joskus niin tekeekin kun ei sitten todellakaan ole nälkä, mutta jos on nälkä niin nyreissään tästä lempeästä mutta päättäväisestä äidin " tylyydestä" ja " sympatian" puutteesta syö lautasen tyhjäksi mielenosoituksellisti.



Meidän poika on aina ollut laiha, mutta energiaa on riittänyt juoksuun, leikkiin, kiipeilyyn ja elämä on muuten mennyt normaalisti. Mitään käyriä en ekan vuoden jälkeen ole seurannut (onneksi niitä ei asuinmaissamme edes seurattu!), kunhan poika on kasvanut pituutta tasaiseen tahtiin ja kehittynyt muutenkin ihan normaalisti. Ehkä se suomen neuvolasysteemi jolla on käyrät ja testit joka asiaan, kasaa tähänkin asiaan ihan turhia paineita.



iloisesti vaan katat maidot, leivät, salaatit ja ruoan pöytään, tyttö voisi jo ihan hyvin auttaa kattamisessa, ja sitten lapsi saa itse ottaa ruokaa lautaselleen ja ruvetaan syömään ja juttelemaan normaalisti. Jos ei halua syödä, niin kiitos ja pois pöydästä ihan nätisti, ja itse syöt normaalisti ja korjaat ruoan pois. Tiedän että vaatii kovaa pokkaa, mutta mikään muukaan ei auta. Kannattaa panostaa ruokailuun niin että sanoo ihan normaalisti että kohta leikit paussille on ruoka-aika, sitten että kohta syödään, ja että tule auttamaan kattamisessa, ja sitten että istu pöytään ole hyvä, nyt on ruoka-aika. Se on hyvää ruokailuun liityvää huomiota lapselle. Itse joskus myös kysyn että haluaako esim kanan kanssa pastaa tai riisiä, niin että lapsi saa myös valita ja vaikuttaa johonkin omaa ruokailuunsa liittyen.



tsemppiä!

ruokaa ja mitä sileempää sen parempi. Kun sitten siirryttiin kokonaan kotiruokaan alkoi todelliset ongelmat eli tyttö ei tyknnyt mistään. Kaikkea yritettiin maistattaa mutta yökkäily ja huuto oli hirveä kun ei tykkää. Kasvanut tuolla miinuskäyrillä aina ja minulla ollut kova huoli tytön syömisistä. Kaikki keinot on käytetty. Parhaimmillaan tyttö paastosi lähes viikon kun yritin että sitten saa vasta seuraavalla ruualla sen ruuan mistä edellisellä kieltäytyi. Myöskään herkut eivät juurikaan maistu tytölle. Karkeista suklaa on ainut mistä tykkää ja jäätelössä perusmaut esim. tuutteja ei syö ollenkaan kun niisstä on hilloa. Kasviksia ei syö ollenkaan missään muodossa, hedelmiä nykyään jo hiukan paremmin tyyliin banaania, omenaa ja mandariinia. Mitään erikoisempaa ei suostu syömään ja kaikki ruuat pitää olla erillisinä. Lihasta tykkää ja lohesta. Perunaa ei syö kuin ranskalaisina ja pakottamalla keitettynä. Muussi on inhokki numero 1. Jauhelihakastike ei uppoa millään. Ruokien keksiminen on tosi vaikeeta ja jos tytöltä kysyy mitä söisi niin makaronia ketsupilla tai rusinatonta maksalaatikkoa ja siinäpä se. Puurot ei mene eikä jugurteista muut kuin Gefilus Gidiukset vaaleanpunaiset ja keltaiset. Nyt 5v. neuvolassa paino oli tippunut -20 käyrälle joten lääkäri päätti että testataan kaikki mahdollinen. Testitulokset näyttiettä lapsella kikki kunnossa ja hemoglobiinikin oli normaalia parempi. Lääkäri vaan totesi että toiset on luonnostaan pieni kokoisia ja pieni ruokaisia ja ei tarvitse ruuan suhteen tehdä muutoksia. kun kysyin että entä kun tyttö ei söisi juuri mitään niin lääkäri siihen että sitten ei tarvitse syödä että lapsi saa sen mitä tarvitsee sitä mitä syö. Lisäksi tytöllä epäillään nyt tuntoyliherkkyyttä joka saattaa olla syy tuohon huonoon syömiseen.



Ikävää tässä on vaan se että kaksi muutakin lastammenirsoilee kun ei siskon tartte syödä vaikka muuten olisivat hyviä syömään.

Hyvä Aliisa kun toit ilmi ton tuntoyliherkkämahdollisuuden näille ruuasta kranttuileville. Vaikka tossa ketjun alussa olinkin jyrkkä ruuan pakottamisessa nykyisen uhmikseni kanssa (perusterve leikki-ikäinen), niin kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot on meilläkin käytetty esikoisen kanssa joka on sekä tuntoyliherkkä että as-piirteinen. Hänen syömisensä on aina ollut ihan eri juttu ja vaikeuksia on edelleen.



Tuntoyliherkkä lapsen suu voi olla niin herkkä, että mitkään muut kuin soseet eivät tunnu hyvältä tai sitten juuri soseet tuntuvat pahalta ja lapsi haluaa mahdollisimman karkeaa ruokaa. Lisäksi nämä lapset voivat olla haju ja maku yli- /aliherkkiä. Eli jos lapsi maistaa esim mausteet tavallista voimakkaammin, on perusmausteetkin hänelle " pahoja" , myös jotkut ruoka-aineet voivat maistua todella pahalta. As-piirteiset taas haluavat usein eritellä ja syödä eri ruoka-ainet erikseen ja inhoavat sekotuksia (padat, risotot ym). He voivat olla myös tavanomaista epäluuloisempia uusille ruoka-aineille.

Ap:n tapauksessa, ihan samoin kun meillä, lapsi on kuitenkin ennen syönyt tosi hyvin ja monipuolisesti mutta sittemmin ruvennut nirsoilemaan.

Helpotti kovasti kuulla että muillakin on samanlaista! Kun itsestä tuntuu että kaikki muut lapset syö niin hyvin, paitsi meidän tyttö..

Ja sukulaiset huomauttelee että onpas hoikka tyttö ja teetkö sinä sille kunnon kotiruokaa yms. Kun itsestäkin tuntuu että uhmaahan tämä varmasti on, mutta lannistaa vaan välillä kun suurella vaivalla tekee muka oikein herkkuruokaa ja sitten lapsi vaan huutaa " yök, pahaa!!"

Meillä esikoiselle ei uponneet mitkään soseet yms. Painoa oli vauvana aika paljon rintamaitoruokinnalla, mutta imetyksen vähettyä paino senkuin tippui. Lapsi ei kertakaikkiaan suostunut syömään, sitten kävimme sairaalassa ja siellä päädyttiin pakottamaan lapsi syömään (sitä ennen paino oli tippunut). Eli käyriltä tiputtiin parhaimmillaan tuonne -20:een.



Sitten kun lapsi saatiin syömään soseita, niin ei tykännyt alun jälkeen ollenkaan makeista soseista. Lihasoseet upposi, mutta karkeisiin ei päästy siirtymään kun vielä yli 1v:na meinasi " tukehtua" niihin. Vasta reilu 1,5v pystyttiin syöttämään 8kk soseita. Omatehdyt ei kelvanneet vain kaupan. Sitten pikkuhiljaa saatiin iän myötä edes jotain ruokia laajennettua ruokavalioon.



Tutulta kuulostaa tuo teidän valikointi. Meilläkin jo nyt ekaluokkalainen on inhonnut hilloa ja jäätelöitä joissa on " maku" (siis vain vaniljaa suostuu syömään). Kasvikset on melko mahdotonta saada alas. Hedelmistä myös menee nämä perusjutut. Lihafriikki lapsi on aina ollut ja kalasta tykkäsi paljon pienempänä. Perunaa sitä vastoin ei syönyt missään muodossa, vasta vajaa 6v:na oppi syömään perunaa (sitä ennen kyllä jo kasvatettiin yhdessä omia perunoita maassa ja nostettiin yhdessä ja valmistettiin- tulos ettei pystynyt syömään). Meillä ei vaan mene ranskalaiset ollenkaan, ei vieläkään. Muussi uunimakkaralla oli meidän pojan inhokkiruoka nro1 eskarissa! Nyt jopa tykkää muusista. Makaroni meilläkin on uponnut ja nykyään tykkää hirveästi rusinattomasta maksalaatikosta. Puuroista nykyään tykkää, välissä. Jugurtteja ei syö, joskus vähän juotavaa jugurttia. Herkuista esim. vain maitosuklaa ilman mitään lisukkeita kuten pähkinöitä kelpaa. Inhoaa lakua, salmiakkia yms, mutta hedelmäkarkit jo menettelee. Tykkää sipseistä, mutta niistäkin kelpaa vain tietyt merkit!



Meillä ei lapsen tuolla valikoivalle maulle ole mitään selitystä. Ei mitään oireita mistään ongelmista. Mutta mietin kyllä minkälainen makuaisti pojalla on. Ei ainakaan samanlainen kuin muilla lapsilla. Teidän tytöllä vain tuntui olevan aika paljon samantyylinen maku kuin meillä tuolla esikoisella. -Outoa tosiaan kerrankin löytää joku toinen jolla vastaavaa, tähän mennessä en ole tähän vielä törmännyt.