G: Neronleimauksia, joita anoppisi on päästänyt suustaan?? Kaikki mukaan.

Niin anoppi tokaisee " että hänhän ei ikinä ole ollut väsynyt tai kyllästynyt lapsiinsa" . Vähän niinkuin siihen tyyliin, että hänet on kyllä luotu äidiksi kun taas minä mustine silmänaluksine en ole...:(. Kyllä vähän harmitti kuulla tuollaista!

Teen etätyötä kotona. Keskustelimme anopin kanssa siitä, että tuntuu ettei millään ehdi lenkille tarpeeksi usein. Hän mietti hetken ja sanoi että no jos jättäisit ne päiväunet nukkumatta ja kävisit sen sijaan lenkillä! Mitkä ihmeen päiväunet, kysyin minä. " No sinähän aina nukut päiväunet." Oli saanut tämän käsityksen, kun mummolareissuilla käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukahdin nuoremman lapsen kanssa päiväunille kun mummo oli isomman kanssa. Olisi kyllä mukavaa ottaa pikku tirsat työpäivinä... tai käväistä lenkillä!

lapsiani imettänyt."

mulle, eikä onnitteluja missään vaiheessa, synnytyksen jälkeen lasta ei olisi saanut imettää kuin 6t välein, lasta ei saisi pitää ollenkaan sylissä ym ym. Kaikkea sitä maa päällään kantaa.. Tosin jälkeenpäin ajatellen en yhtään ihmettele hänen poikansa elämää.

ettei ennen ehditty makuultaan vauvaa imettää. Se roikkui tississä ja toisella kädellä tehtiin aina jotain hyödyllistä.

" vauva itki paljon niin anoppi neuvoi, että " kasta se tutti sokeriveteen niin ei itke" . Jep..."

Olimme vastikään anoppilassa käymässä, kun puheeksi tuli hänen työtoverinsa pojan häät.

Anoppi oli luvannut että mieheni menee kuvaamaan häihin, olihan miehellä kokemusta useammistakin häistä joissa toiminut kuvaajana.



Juupa juu, mies siis lähinnä kuvannut ystäviemme häitä (ei todella mikään ammattilainen) ja meillä ei kyllä ollut edes hajua siitä ketä nämä juhlakalut ovat.



Anoppi oli AIVAN ihmeissään siitä että mies kieltäytyi, olihan tämä työkaverin poika ollut heillä aiemmin auttamassa kattoremontissa (ihan palkattuna tekijänä tosin).



Ajatus oli kaunis jne, mutta eihän voi toisen puolesta luvata tuyollaista " paskanakkia" , ja vielä loukkaantua kun suunnitelma meni myttyyn.

Oli katettu kauniisti, oli erikoisemmat salaatit ja lisukkeet ja viiniäkin - ei siis mikään normaali jauhelihakastiketta ja pottuja -päivä. Lihakastike oli muhinut padassa hyväksi ja olin oikein ylpeä saavutuksestani, kun en ole kovin taitava kokki. Anoppi tulee neljännen kutsun jälkeen keittiöön, ottaa kaapista teevadin, istuu keittiöjakkaralle hellan ääreen, kalastaa pikkuhaarukalla padasta vähäsen lihaa vadille ja maistelee varovasti. " Mutta tämähän ON ihan mureaa! En minä silti tämän isompaa lautasta sotke, kun näkyy muutenkin tulleen tiskiä niin kamalasti." Siinä oli se illallinen.

Kun anoppi kuuli minun olevan raskaana väitti hän miehelleni että valehtelen, että tuolla lailla naiset saa miehet loukkuun... oltiin oltu yhdessä silloin jo 4 vuotta...



Kun lapsi ei oppinut tarpeeksi nopeasti liikkumaan tai kääntymään niin mummo sanoi että lasta on pidetty liikaa sylissä



Muutenkin molemmat väittää että lasta pidetään liikaa sylissä



Ihmeteltiin kun imetin 8,5kk, välillä imetin liian kauan, vieläkö muka maitoa tulee??? ja kun lopetin niin ihmeteltiin että miksi jo nyt lopetit?



Painostani olen saanut kuulla joka kerta kun siellä käydään, olen liian lihava...





Lasta ei tule kumpikaan koskaan meille katsomaan vaan aina pitää mennä heille...



En muista tässä pahimpia sanoja, muistan vain että olen monta kertaa lähtenyt heiltä tippa silmässä lapsen kanssa kun sanovat kaiken ääneen mitä ajattelevat.

" Ei se koskaan mitään lapsia saa, onhan se nyt jo nähty!"



Että tippa linssissä sitten lähdettiin sieltä... Yritystä 4 vuotta takana. Jotenkin riipaisi.

...hän halusi jutella kanssani ja kysyi: " Oliko tämä asia suunniteltu?" . Menin aikalailla sanattomaksi. Meillä on jo yksi lapsi ennestään ja olemme tunteneet toisemme 11 vuotta, joista naimisissa ollaan oltu 8...



Jälkeenpäin mieheni sanoi anopille, ettei ollut oikein kiva kysymys. Sanoi vain, että: " Kysyn aina samaa asiaa." Oli kuulemma kysynyt miehen veljen vaimolta myös...



Että näin.



? ? ? ? ? ? ? ? ? ?

- esikoiseni oli parin viikon ikäinen ja peppu oli pahasti punainen, hoidin sitä sinkkivoiteella. Anoppi katsoi vierestä kun vaihdoin vaippaa, näki pahasti punaisen pepun ja huudahti todella järkyttyneenä " Ai kamala minkä näköinen, mitä hirveyksiä sä olet sille oikein syöttänyt?? Nyt äkkiä perunajauhoja, ei tuolla sinkkivoiteella saa peppua rasvata muutenkaan"



- esikoiseni ollessa noin puolivuotias keittelin hänelle peruna-porkkanasosetta. Anoppi katseli vierestä kauhistuneen näköisenä kun soseutin keitostani ja kysyi " Etkö sä aio laittaa siihen edes suolaa ja pippuria? Eihän se maistu millekään, et kai sä lapselle tuollaista mautonta mössä aio syöttää?"



- esikoiseni oli noin 10kk ikäinen ja imetin häntä illalla. Anoppi kysyi " Oletkos sinä nyt sitten sellainen taaperoimettäjä? Luulin ettei sellaista enää nykypäivänä suositella missään."



Kuopuksen vauva-aikana en muista kuulleeni enää ihan noin hassuja kommentteja, ehkä viisastui siitä...

kijöitä ja heille huonekaluja ja anopin työpaikalta sai ostaa ylimääräisiä työpöytiä anoppi tuumasi tokalla muuttoreissulla " Toivottavasti teille joskus tulee muitakin töitä, eikä koko ajan vaan näitä muuttohommia" .



Näiden kommenttien jälkeen en jaksanut pitää niin pahana, kun naimisiinmenohankkeistamme kuultuaan kysyi " Oletteko nyt harkinneet asiaa kunnolla."



Ärsyttävintä on, että mies tietää äitinsä tökeryyden ja inhoaa sitä, mutta ei kuitenkaan kestä kuulla kenenkään muun haukkuvan äitiään. Yritän sitten vaan purra hammasta ja ajatella, ettei asia mun haukkumisista ainakaan parane.

Anoppini sanoi meidän häissä, että hän olisi toivonut, että " olli" olisi jäänyt hänen kanssaan asumaan.



Anoppi kävi meillä katsomassa vastasyntynyttä vauvaa, menin hetkeksi keittiöön ja kun tulin olohuoneeseen takaisin oli kaikki valot sammutettu, jopa akvaariosta, anoppi istui mieheni kanssa pilkkopimeässä. Anoppi vaan virkkoi, että pitää olla valot pois, ettei vauvaa vaan häikäse.



Ensimmäiselle vierailulle mentäessä (asuu 200km päässä) laitoimme vauvan nukkumaan yöunille. Anoppi siihen virkkoi, että eikö sillä ole tyynyä. Seuraavana päivänä anoppi kävi ostamassa stokkalta aikuisten tyynyn vauvalle.



Odotin toista lasta ja kerroimme siittä puhelimessa anopille. Anoppi siihin sanoi fiksusti, ettekai te sitä synnytä... tulee liian pieni ikäero (ikäeroa 1v8kk).

anoppi on aika rasittava ihminen, koittaa puuttua ihan täysin mun ja mieheni tekemiin valintoihin meidän oman lapsen kanssa, tässä pari esimerkkiä, mitkä tuli nyt ekana mieleen:



*oltiin vappuna lähdössä vappu piknikille helsinkiin, niin anoppi tokaisi siinä vauvalle (joka oli iältään 3kk) että " viekö ne kauheet vanhemmat sut sinne pakokaasuun ja ihmisvilinään vaaralliseen helsinkiin? eikö ne anna sun jäädä tänne mummin luokse?"



joo helsinkihän on niin hirveen pakokaasunen ja vaarallinen paikka :)



*tämä nyt ei ole sanominen, mutta huvittava silti. anoppi ostelee vauvallemme paljon leluja. hauskaa on että se puhdistaa pirtulla ne lelut ennen kun antaa ne käyttöön :) ja vielä aika usein leikkien välissäkin :)



*oudoin letkautus anopin suusta. piti lastani sylissään ja tulin hakemaan lapsen hoidosta anoppilasta. kun astuin sisään ovesta, niin anoppi sanoi lapselleni, että " kukas tyttö sieltä tuli?" ja monta kertaa vielä sen jälkeenkin puhui lapselleni tytöstä.



Aika inhottavalta tuntui, sillä minähän olen lapseni ÄITI enkä mikään tyttö. Se kommentti tuntui tosi alentavalta. sanoa vielä mun lapselle noin! pah

Mutta joskus hänen ajatuksensa ovat vähän kummallisia.



Esikoisemme kärsi pienenä korvatulehduksista. Kuulleessaan lapsella olevan korvatulehduksen, anopin kommentti oli joka kerta " Ette ole taaskaan pitäneet sillä lakkia päässä" . Muutaman tulehduksen jälkeen rohkaisin itseni ja kysyin häneltä, että luuleeko hän tosiaan että kuljetamme lasta ulkona avopäin (oli tammikuu). Ei, kun sitä lakkia olisi pitänyt päässä _sisälläkin_.



Lasten vähäinen ikäero (2 v 2 kk) oli myös anopille arka asia, koska hänen mielestään se oli liian lyhyt. Kukaan anopin sukulaisista ei onnitellut minua toisen raskauden johdosta, vaikka suvulla oli suuret sukujuhlat raskausviikon 25 paikkeilla. Jäin jotenkin sellainen vaikutelma, että koko suku luuli toisen raskauden olleen vahinko. Vaikka tosiasiassa toista lasta yritettiin lähes puoli vuotta.

vain katsoi eikä sanonut mitään. Ilmeestä näin mitä hän ajatteli. Sitten kun olimme anoppilassa (pojan ollessa 1v3kk) hän isoon ääneen ihmetteli että olin lopettanut imetyksen. Hjoop... Mitenhän tuo olis pitänyt tehdä? :)



Mua enemmän riepoo oman äitin sanomiset/sanomatta jättämiset, kuin anopin.



Kun kerromme vauvauutisia äidille hän on vain hiljaa. Ei sano mitään. En odota vuolasta onnittelua, en liioin haukkumisia, mutta tuo hiljaisuus on aika piinaavaa, kun ei yhtään tiedä mitä toinen ajattelee.

Raskauteni alkuvaiheessa, kun anopille ei oltu vielä kerrottu uutista, olimme olleet edellisenä iltana bileissä (minä vesilinjalla luonnollisesti) ja seuraavana aamuna ajettiin anopin mökille. Minulle tuli pahoinvointikohtaus ja yrjösin mökin taakse heti sinne päästyämme. Anoppi kysyi pojaltaan (eli mieheltäni) otinko bileissä liikaa vai olenko raskaana. Mieheni vastasi hänelle, että olen raskaana. Anoppi ei sanonut enää sanaakaan mökillä ollessamme, mutta paluumatkalla autossa alkoi suputtaa, että hänellekin tulee joskus autossa huono olo varsinkin mökkitiellä. Anoppini on lääkäri... Mieheni vielä korjasi, että kyllä nyt on raskaudesta kyse ja aina vaan anoppi höpisi matkapahoinvoinnista. Taisi olla aika järkytys!



Seuraavalla tapaamiskerralla mieheni vei anopille näytille ultrakuvan vauvasta ja anoppi laittoi sen mitään sanomatta kirjahyllyyn. Myöhemmin kysyi sitten puhelimessa, että kenen kuva se oli jonka toit. !!!



Hän on kyllä erikoinen muutenkin, mutta nyt lapsemme läsnäollessa on käyttäytynyt yllättävän normaalisti. Tietää varmaan, että ei muuten näkisi lapsenlastaan kovinkaan usein.

anoppi tuli ensi kertaa vauvaa katsomaan, hänen ensimmäiset sanansa olivat: voi kun sillä on ihan vino nenä!

Parin ekan kuukauden aikana anoppi kyseli aina silloin tällöin minulta, että näyttääkö susta, että onko sen nenä vino vai suora.

Omasta mielestäni lapsellani oli ihan tavallinen nenä..



Kun vauva oli puolivuotias, olimme anoppilassa ja menin vauvan kanssa köllöttelemään vierashuoneen sängylle. Otin lasten runokirjan ja näytin siitä kuvia vauvalle ja lueskelin runoja ääneen. Anoppi tuli ovelle kurkistelemaan ja kun näki, mitä tein, tokaisi: Eihän niille tuossa iässä vielä lueta.



Kun vauva oli 8-9-kuinen, olimme jälleen anoppilassa käymässä ja illalla rupesin pesemään vauvan ensimmäisiä hampaita, jotka olivat vasta puhjenneet. Anoppi sanoi: Eihän sitä noin pieneltä hampaita yleensä pestä.



Siitä saakka kun lapsi oli vuoden ikäinen, anoppi muisti joka kerran kysyä, että katsooko se jo televisiota ja käykö se jo potalla.

Anoppi tuntui jo välillä olevan ihan huolissaan, kun taaperoa ei telkkari kiinnostanut. Se kun on niin mukava koko perheen kesken katsoa telkkaria, anoppi kerran sanoi. " Niin me aina teimme kun X (poikansa) oli pieni."



Kun lapseni oli noin kahden vuoden ikäinen, olimme anoppilassa (huoh, taas kerran) ja rupesin iltapuuron keittoon. Lapsi oli siihen asti syönyt puuroja hyvällä ruokahalulla. Anoppi rupesi ruokapöydässä puhumaan, että eihän ne lapset joka päivä sitä puuroa, siihenhän kyllästyy. Lapsi kuunteli vieressä ja teki omat johtopäätöksensä: sen jälkeen puuro ei tosiaankaan enää maistunut lapselle!



Näitä tämmöisiä tokaisuja tulee joka kyläreissulla. Mutta anoppi asuu kaukana..

siis semmoisen pienen joka laitetaan pistokkeeseen lattian rajaan. " Kun te pidätte aina koko yön eteisen valoa päällä niin ei kulu niin paljon sähköä hukkaan kun on pienempi valo." Paitsi että emme pidä valoa päällä koko yötä, on vain käynyt niin että anoppi menee aina meillä ollessaan nukkumaan ennen minua ja herää myöhemmin kuin minä - niinpä vierashuoneen oven alta paistaa eteisen valo " aina" .