Lue keskustelun säännöt.
Miksi minuun ei iske uupuminen, kuormittuminen, burn out?
26.09.2022 |
Täysin vieraita minulle ja noista jaksetaan kokoajan puhua.
On mullakin vaativa työ, vammainen lapsi ja dementoitunut äiti. On ollut välillä työttömyyttä, miehellä psykoosi, ero ja vaikka mitä. Minä olen se, joka hoitaa hommat, kannattelen muita. Ja ihmettelen, minä noilla muilla on kun uupuvat, itse olen vaan jaksanut. No vähän on ollut pakkokin.
Kommentit (48)
Ihmiset ovat erilaisia. Ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen, olet onnekas! Sulla on sellainen perimä ja elämän aikana hankitut ominaisuudet että on resilienssiä. Kaikki ei ole noin onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Sinä nukut öisin.
Kyllä on vammainen lapsi, kuorsaava mies ja vaihdevuosioireet valvottaneet
Ap
Joku on kyllä sori vaan pahasti vialla kun tuommoisia ylemmyydentuntoisia avauksia päästelet. Tosin tämä taisi ollakin provo
Vierailija kirjoitti:
Joku on kyllä sori vaan pahasti vialla kun tuommoisia ylemmyydentuntoisia avauksia päästelet. Tosin tämä taisi ollakin provo
Jos kaikki uupuisi,kuka tätä yhteiskuntaa pyörittäisi? Kaikki olis vaan lataamossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi varmaan on uupumusta, jos on psykooseja ja nuo kaikki? Siinä se ero.
Vuoden päästä voi iskeä. Se on niin monen asian summa. Kyllä ihminen jaksaa tietyn ajan vaikka miten päin tahansa, mutta joku pikku asia voi laukaista burn outin. Voi toki olla, ettei sinulle sitä tule. Nauti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.
Siis tarkoititko että miehellä on takanaan ero jostakusta muusta kuin sinusta? Vai oletteko te eronneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset tietää omat rajansa ja ovat riittävän itsekkäitä pitämään niistä kiinni. Eivät ehkä välitä, miltä se kuulostaa, kun sanoo että en pysty tuota tekemään. Samalla osaavat myös ottaa rennommin ja esimerkiksi jättää ne työt töihin eikä vaivata päätään töillä vapaalla. Itsekin olen sellainen, mutta olen myös ihan hävettävän laiska.
Se saattaa iskeä vasta sitten, kun suorituspaineet loppuu. Voi myös tulla fyysisenä sairautena.
Ja joskus voi olla tulematta kokonaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tulee sokeus omille uupumisoireille ja siksi kannattaa olla hereillä. Toki kaikki eivät uuvu koskaan. Hienosti olet jaksanut vaativien asioiden keskellä!
Vierailija kirjoitti:
Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.
toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vain tiedä sitä vielä. Joku kaunis päivä kaikki romahtaa jostain pienestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.
toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla
Tätä myös ihmettelen. Kuinka nämä ihmiset kestävät itseään?
Miksi jollakin on syöpä, mutta minulla ei? Miksi joku on sokea, mutta minä en? Miksi jollain on siniset silmät, mutta mulla ruskeat? Miksi minä tykkään maksalaatikosta, mutta mieheni ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.
toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla
Oletkohan se kollegani, joka piti puolen vuoden masennus-uupumus -saikkuani lomana?
Siksi koska olet marttyyri. Vaikka nyt nostatkin itsesi korkeammalle kuin muut, niin se ei tarkoita sitä ettet joskus vielä uupuisi.
"Minua ei uuvuta, pakko on ollut jaksaa!"
Siinäpä tuo vähän vanhemman kansan mantra. Ollaan niin pihalla omasta hyvinvoinnista ja omista tunteista, että ei tunnisteta omia rajoja ja sitä, että ne on paukkunut jo vuosia sitten.
Niin minun äitinkin ajattelee. "Masennuslääkeittä on tarjottu, mutta en minä niitä ottanut". "Mikä sitä sun siskoas muka masentaa, kun töitä on ja puolisokin löytyy." "Ei tässä ole ehtinyt uupumaan, kun pitää isääs hoitaa".
Ja eipä tarvitse kummoinenkaan ihmistuntija olla, että huomaa hänen olevan masentunut...
no, toivottavasti tästä ei ole kyse AP:n tapauksessa. Onhan se tosi, että toiset kestää enemmän kuin toiset... mutta onko se leuhkimisen arvoinen asia, sitä en tiedä. Uupumuksen ja masennuksen kokeminen tuntuu tekevän monista empaattisempia ja avarakatseisempia ihmisiä, ainakin omassa tuttavapiirissä.
Sinä nukut öisin.