Miksi minuun ei iske uupuminen, kuormittuminen, burn out?

Tunne-elämän vaurio syynä.

Toisten liika kannatteleminen on juuri sen merkki että et taida kyllä jaksaa itsekkään. Olen ihan varma että, mietit mielessäsi "Kuka kannattelisi minua". Ja jokseenkin varma olen myös siitä, että uupus kyllä tulee sinulle, enemmin tai myöhemmin. Kukaan ei ole kone, eikä yksin tarvitse jaksaa.

Olet onnekas. Toivottavasti et uuvu koskaan, tai vielä pahempaa, lähde saappaat jalassa kerralla.

Susta jää varmaan kuoppa veteen jo sut siellä kastelis.

Nuorena jaksaa. Vanhempana kannattaa olla sitten jo tarkkana, romahdus voi tulla aika pienestä ja silloin ei enää jaksa edes ajatella.

Hoh hoijaa, voi luoja miten typerä ap teksti! Miksi minä en.....jne just joo ja Miksi lehmät lentää.

Ps. Kyselyikä on 5 vuotiailla

Sitä ihmettelen myös mistä energiasi saat. Mikä on energianlähteesi fyysisesti ja henkisellä puolella. Joillakin on jo lapsena tai teininä voimat lopussa, myös aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.

toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla

Oletkohan se kollegani, joka piti puolen vuoden masennus-uupumus -saikkuani lomana?

Lomaahan se olikin. Sairausloma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.

toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla

Oletkohan se kollegani, joka piti puolen vuoden masennus-uupumus -saikkuani lomana?

Mulla oli myös kollega, jolle iski työuupumus. Luulen, että siinä oli osansa sillä, että hänelle tuli ero, ja sen jälkeen joku uusi nuoruus, jolloin hän hillui yökerhoissa pikkutunneille vähintään kolmena päivänä viikossa. Vähemmästäkin "uupuu"-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset jaksavat enemmän kuin toiset.

toiset eivät tunnu jaksavan yhtään mitään. maataan kotona tilausruokapurkkien keskellä ja loisitaan sossunrahoilla

Oletkohan se kollegani, joka piti puolen vuoden masennus-uupumus -saikkuani lomana?

Lomaahan se olikin. Sairausloma.

Sairausloma kyllä, mutta ei oikea loma. Olin vielä puolikuntoinen kun palasin töihin toukokuun lopussa, ja kollega veti herneet nenään kun pidin kesäloman omalla vuorollani heinäkuussa, minä kun olin kuulemma juuri ollut lomalla.

Kuulostat mun äidiltä. Hokee, että on hälläkin ollut vaikeeta ja ei tunnu missään. Ei missään. Ei tunnu missään. Villi veikkaus, että kun tarvii hokea, niin jossain se tuntuu. :D

Moni pystyy toimimaan ihan sietokyvyn viimeisille metreille asti vaikka elämä olisi palasina. Kaikki ei sitäpaitsi edes tunnista tai myönnä omaa uupumustaan tai pahaa oloaan.

Välttämättä et itse sitä huomaa, mutta lähipiiri huomaa. Väsynyt ihminen tiuskii, vaatii ja huutaa - sekä varsinkin korostaa itseään. Tietyssä vaiheessa sitten tuleekin raja vastaan ja tämä ihminen voi olla jopa vaaraksi paitsi itselleen, myös muille.  Mulla on kanssa ollut kaikenlaista, mutta olen jaksanut. Sitten kun elämä alkoi olla seesteistä ja tasaista, iski fyysiset kivut.  

Jokin ruuvi on eri asennossa kuin muilla

Ihmiset ovat erilaisia.

Joillekin lähihoitajan tutkinto on liian vaativa, toinen väittelee teoreettisesta fysiikasta alle 20 vuotiaana.

Olet psykopaatti ja narsisti.

Jos olet oikeasti tyytyväinen tilanteeseen, miksi helvetissä avaudut siitä keskustelupalstalla. Kuulostaa niiltä kuuluisilta viimeisiltä sanoilta.

Noh, mikä tässä on ongelma?

Olet riittävän tyhmä. Vain älykkään saavat burn outeja.

joo mulakin toi onnistui hienosti ensimmäiset 22 vuotta. Nyt 23. ja 24. vuotena on alkanut vähän väsyttää.

Kerran juttelin erään miehen kanssa, joka sanoi, että ei aiemmin ymmärtänyt masentuneita. Haukkui heitä koko ajan, kunnes itse sairastui masennukseen.