Onko normaalia, että ihan "tavallinen" elämä uuvuttaa?

Kuulostat samalta kuin kaikki perheelliset ystäväni eli ilmeisesti on ihan normaalia. Lapsettomilla tuntuu riittävän virtaa.

Ei ole, jos elämän kokee mielekkääksi. 

On. Päiväkoti-ikäiset lapset ja kokopäivätyö matkoineen on jo sellainen kombo että en tajua miten ihmiset selviää siitä ajasta järjissään.

Onneksi tuo aika on takanapäin.

Ei ole normaalia. Ei tavallisessa työssä, tavallisessa kodissa ja tavallisissa lapsissa ole mitään noin uuvuttavaa. Ihmiset on hoitaneet hommansa vuosisatoja ilman että pitää maata sohvalla päiväkausia. Meillä on vain joku pakkomielle, että elämä on kivaa ja rentoa silloin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tuijottaa älylaitetta. Hyväksy työsi, hyväksy lapsenhoito, hyväksy elämäsi, äläkä mieti niitä sohvia jatkuvasti. Käy varalta lääkärissä otattamassa kattavat verikokeet, jos sulla on vaikka anemia.

Tottakai se uuvuttaa, jos arki on lähinnä vastuunkantoa ja muista huolehtimista. Kerrot aloituksessa, että lepo ja rentoutuminen jää vähälle ja ettet ehdi harrastaa oikein mitään omia juttuja tai edes urheilla, eli et saa sieltä energiaa vaan lähinnä annat muille. Nuo jumit kuulostaa myös siltä, että saattaa olla stressiperäistä. Erityisesti meidät naiset kasvatetaan tuohon, että ollaan olemassa perhettä ja kotia varten ja omista tarpeista kiinni pitäminen olisi jotenkin itsekästä tai jotain. Itse väitän, että sinun onnellisuutesi, jaksamisesi ja terveytesi on koko perheen hyvinvoinnin kannalta välttämättömyys. Eli ehkä sitä omaa aikaa on vain raivattava jotenkin itselle enemmän, vaikka se on varmasti vaikeaa? Olisiko se kevennetty työaika esim. oikeasti mahdottomuus? En usko että tieto siitä, että tuo kuvio todella on yleinen, kuitenkaan ratkaisee ongelmaa. Normaalia tuo kuvailemasi siis on toki, mutta onko sen pakko mennä niin? Vain sinä itse voit siihen vaikuttaa. Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän, myös jo ennen lapsia niistä haaveileville. Kukaan ei jaksa loputtomiin vain puurtaa, välissä on pakko pystyä palautumaan. Muuten tulee kaikenlaisia oireita ja väitän että moni ero on myös seurausta tästä kun naisten hiljaista uupumista ei oteta tosissaan.

Kuulostaa ihan normaalille perheellisen naisen elämälle. Nukut sitten kun lapset on muuttaneet pois kotoa. Silloin kun ihminen on syvästi uupunut ja elää jatkuvassa unideprivaatiossa niin kyllähän se ajan mukaan tuhoaa metabolisen terveyden, sydämen terveyden, nostaa verenpainetta, aiheuttaaa suolistosairauksia IBS, Chron esimerkiksi, näkyy erillaisia kehon kiputiloina ja jännitystiloina, immunitoiminnan puutoksina ja häiriötiloina. Perhe on myrkkyä. Ja tästä olisi syytä keskustella enemmän koulussakin, että ihmiset ymmärtäisi mihin ryhtyvät kun hankkivat lapsia.

Mitä! Eihän lasten tekemisen pitänyt muuttaa elämää mitenkään! Näin mulle on tällä palstalla sanottu sata kertaa, että lapset kasvavat perheen mukana normaalissa arjessa, ja että kaikkea voi ja pitää tehdä lasten kanssa. On kuulemma ihan itsestä kiinni pyöriikö elämä lapsen ympärillä vai ei. Oletteko valehdelleet minulle? Nyt olen raskaana, ja iski paniikki että tuollaista hirveää uupumustako mun seuraavat 20 vuotta sitten onkin!

Ei ole ihan tavallista, että ihminen "joutuu illalla lähtemään uudelleen töihin, kun jotakin jäi kesken." Kuulostaa itse asiassa aivan todella kuormittavalta ja erikoiselta. Eikä sekään ole tavallista, että itsestään riippumattomista syistä joutuu tekemään usein kahdeksan tunnin työpäiviä. Tunninmittainen työmatka on mielestäni poikkeuksellisen pitkä. 

Kun tuohon kaikkeen lisää päiväkoti-ikäiset lapset, niin en ihmettele yhtään, että olet väsynyt, eikä aikaa omille harrastuksille löydy. 

Voitko tehdä edes osittain etätyötä? Voitteko puolison kanssa sopia, että illalla ei lähdetä enää uudestaan töihin kuin jossakin aivan poikkeuksellisessa hätätilanteessa? Voitko itse harkita vuorotteluvapaata, opintovapaata tms, jolloin saisit aikaa miettiä tulevaa ja etsiskellä uutta työpaikkaa, johon olisi lyhyempi matka?  

Vierailija kirjoitti:

Mitä! Eihän lasten tekemisen pitänyt muuttaa elämää mitenkään! Näin mulle on tällä palstalla sanottu sata kertaa, että lapset kasvavat perheen mukana normaalissa arjessa, ja että kaikkea voi ja pitää tehdä lasten kanssa. On kuulemma ihan itsestä kiinni pyöriikö elämä lapsen ympärillä vai ei. Oletteko valehdelleet minulle? Nyt olen raskaana, ja iski paniikki että tuollaista hirveää uupumustako mun seuraavat 20 vuotta sitten onkin!

On. Kannattaa kaikki haluamansa lapset hankkia yhteen pötköön niin tulee kakku lusittua kerralla.

Kyllä on normaalia. Jotkut jaksavat, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ennen oli kotiäidit, jotka hoitivat lapset ja kodin. Työläinen eli mies kävi vain töissä ja tuli valmiiseen pöytään. Nyt kaikkien pitää käydä töissä ja hoitaa kotihommat vielä päälle. Kodinkoneet tosin helpottavat arkea, mutta toisaalta nykyään lapsiin taas panostetaan paljon enemmän. 

Tunnin mittainen työmatka on pääkaupunkiseudulla ihan normaali, jos ei satu asumaan jossain joukkoliikenteen solmukohdassa.

Käy tarkistuttamassa hemoglobiini ja ferritiini. Elämäntilanne kuulostaa väsyttävältä mutta noista veriarvoista saattaa löytyä osittainen syy väsymykseen ja uniongelmiin sekä muihin oireisiin.

Ei elämän kuulu olla koko aikaista suorittamista. Ajoittain se varmasti sitä on, mutta ei aina. Siihen voi myös itse  vaikuttaa. Meillä on itsellä kaksi pientä, huonosti nukkuvaa lasta ja käymme puolison kanssa molemmat töissä. Meillä arjen on pelastanut se, että teen neljä päiväistä työviikkoa ja ollaan arki-illat rauhoitettu siten, että ollaan ne pääosin kotona. Näin lapset eivät väsy liikaa ja arki on sujuvampaa. Itsekin jaksaa silloin paremmin. Asuinpaikka ja työ kannattaa myös miettiä niin, että matkoihin ei kulu turhaa aikaa. Tsemppiä, kyllä se siitä!

Työmatka on liian pitkä. Entä jos jäät kotiäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on normaalia. Jotkut jaksavat, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ennen oli kotiäidit, jotka hoitivat lapset ja kodin. Työläinen eli mies kävi vain töissä ja tuli valmiiseen pöytään. Nyt kaikkien pitää käydä töissä ja hoitaa kotihommat vielä päälle. Kodinkoneet tosin helpottavat arkea, mutta toisaalta nykyään lapsiin taas panostetaan paljon enemmän. 

Tutkimusten mukaan 70 luvun kotiäidit oli vähemmän lastensa kanssa kuin nykyajan täyttä työpäivää tekevät äidit. Jos lapset saisikin olla nykyään heitteillä niin olisi äiditkin parempivointisia. 

Yrität epätoivoisesti viettää laadukasta aikaa lasten kanssa. Mitä se tarkoittaa? Se riittää, että on lapsille rakastava ja läsnä, ei koko aikaa tarvi olla mitään laadukasta ajanvietettä.

Ihan normaalia, mutta tilanteenne tekee rankemmaksi pitkä työmatkasi (omani on yhtä pitkä mutta teen osan viikosta etänä) sekä se että miehesi lähtee takaisin töihin illalla. Eikö niitä töitä voisi tehdä etänä jos jotain kriittistä on kesken?

Yrittäisin neuvotella osittaista etätyömahdollisuutta noin alkuun ja miehen tulisi tehdä samoin. Tai alkaa katsella muita mahdollisia töitä joustavammalla etätyömahdollisuudella. Useampi lapsi ja täyspäivätyö toimistolla on kyllä haastava kombo kenelle tahansa ellei koulut, päiväkodit, koti ja työpaikka ole todella lähellä toisiaan.

Itse olen ainakin uupunut ihan siihen, että työ vie kaiken ajan elämästä eikä pysty ja jaksa tekemään yhtään mitään kivaa. Siihen uupuu aika hlv nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan tavallista, että ihminen "joutuu illalla lähtemään uudelleen töihin, kun jotakin jäi kesken."

Eihän tähän tarvita kuin sopiva työ: lähes mikä tahansa yrittäjä, keskijohdossa tai ylempänä työskentelevä henkilö, lääkäri, juristi, tutkija, isännöitsijä tai muu asiantuntija. Joku voi olla vastuussa vaikka tuotantolaitoksen turvallisuusasioista ja jotain pientä voi tulla useamminkin. Eivät kaikki ole kellokortilla töissä, joista voi olla täysin vapaalla. Näissä ketjuissa ihmetellään aina kovasti, että mikä työ se sellainen on, joissa joutuu iltaisinkin joskus töihin.