Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että ihan "tavallinen" elämä uuvuttaa?
26.09.2022 |
Minulla on alle kouluikäisiä lapsia ja täyspäivätyö, työmatkat 2h päivässä. Voisin kai tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta joutuisin todennäköisesti tekemään samat työt pienemmällä palkalla. Mieheni vie ja hakee lapset, koska hän on lähempänä töissä ja käyttää meidän ainoaa autoa. Omaa työmatkaa ei auton käyttö lyhentäisi. Kun tulen töistä kotiin, mies lähtee usein vielä takaisin töihin, jos on jäänyt jotain kesken. Itsekin joudun useamman kerran viikossa olemaan yli 8h itsestäni riippumattomista syistä.
Illat laitan ruokaa, pyykkiä ja yritän epätoivoisesti viettää laadukasta aikaa lasten kanssa, vaikka oikeasti tekisi mieli nukkua sohvalla. Viikonloppuisin tekisi mieli vain levätä, mutta lasten kanssa täytyy ainakin käydä ulkoilemassa ja muutenkin keksiä vähän ohjelmaa.
En ole jaksanut harrastaa mitään liikuntaa yli vuoteen eikä minullaole mitään omia harrastuksia. En saa nukuttua kunnolla, lapseni eivät pienempänä nukkuneet öitä kunnolla ja heräily jäi päälle. Minulla on selkäkipuja, nivelkipuja, vatsavaivoja ja muutenkin olen ihan totaalisen väsynyt. Joudun käymään leukalihasten hieronnassa, koska ne ovat niin jumissa.
Tuli tuosta ruuhkavuosikeskustelusta mieleen, että meillä ei ole lasten harrastuksia tai vanhenemia vanhempia, joiden asioita tarvitsisi hoitaa. Onko normaalia olla näin väsynyt?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin uupunut ihan siihen, että työ vie kaiken ajan elämästä eikä pysty ja jaksa tekemään yhtään mitään kivaa. Siihen uupuu aika hlv nopeasti.
Kummallista, että yleensä tämän kuulee vain lapsettomien suusta. Itse ainakin kuulen todella harvoin perheellisen valittavan asiasta, vaikka ruuhkavuodet ovat hyvinkin kiireellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Ei tavallisessa työssä, tavallisessa kodissa ja tavallisissa lapsissa ole mitään noin uuvuttavaa. Ihmiset on hoitaneet hommansa vuosisatoja ilman että pitää maata sohvalla päiväkausia. Meillä on vain joku pakkomielle, että elämä on kivaa ja rentoa silloin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tuijottaa älylaitetta. Hyväksy työsi, hyväksy lapsenhoito, hyväksy elämäsi, äläkä mieti niitä sohvia jatkuvasti. Käy varalta lääkärissä otattamassa kattavat verikokeet, jos sulla on vaikka anemia.
En ymmärrä miksi tätä kommenttia on alapeukutettu kovasti. Tuntuu, ettei ihmisille riitä tunti/pari omaa aikaa iltaisin, vaan sitä pitäisi olla paljon enemmän, oikeastaan töiden lisäksi varmaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
On. Päiväkoti-ikäiset lapset ja kokopäivätyö matkoineen on jo sellainen kombo että en tajua miten ihmiset selviää siitä ajasta järjissään.
Eihän siitä selviäkään. Ilman tukijoukkoja. Nimittäin kun alkaa räkätautikierre ollaan entistä pahemmin pulassa. Onneksi on 2 mummia ja yksi vaari jotka rientävät apuun usein.
Oma äiti saarnannut viime vuodet siitä miten jatkuva kiire saa lapset levottomiksi. Tunnustan! Mummilla on aikaa tutkia lasten kanssa elämän ilmiöitä, kuunnella mitä asiaa heillä on eikä ole kiire minnekään. Ja lapset on täydellisen onnellisia kun ovat mummilla hoidossa. Äitini joka on maailman rauhallisin ihminen. (Itse en). Toisetkin isovanhemmat ovat ihania mutta vähemmän ehtivät hoitaa kuin äitini.
Lyhennetystä työajasta on jo keskusteltu työnantajan kanssa keskusteltu, mutta käytännössä työtehtäväni eivät kevenisi, joten samat työt olisi tehtävä lyhyemmässä ajassa. En meinaa selvitä edes normaalityöajalla. Tämä taitaa ihan normaalia tietotyöläisten parissa, yksi tuttuni siirtyi takaisin täysiin työtunteihin juuri siksi, ettei 80% työaika mitenkään riittänyt, mutta palkka pieneni.
Ajattelin jo olevani jotenkin sairas, kun olen niin väsynyt, "kiva", että muutkin ovat väsyneet tässä tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Ei tavallisessa työssä, tavallisessa kodissa ja tavallisissa lapsissa ole mitään noin uuvuttavaa. Ihmiset on hoitaneet hommansa vuosisatoja ilman että pitää maata sohvalla päiväkausia. Meillä on vain joku pakkomielle, että elämä on kivaa ja rentoa silloin, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tuijottaa älylaitetta. Hyväksy työsi, hyväksy lapsenhoito, hyväksy elämäsi, äläkä mieti niitä sohvia jatkuvasti. Käy varalta lääkärissä otattamassa kattavat verikokeet, jos sulla on vaikka anemia.
En ymmärrä miksi tätä kommenttia on alapeukutettu kovasti. Tuntuu, ettei ihmisille riitä tunti/pari omaa aikaa iltaisin, vaan sitä pitäisi olla paljon enemmän, oikeastaan töiden lisäksi varmaan koko ajan.
Kiljuisin riemusta, jos minulla olisi tunti tai kaksi omaa aikaa iltaisin! Ei kai näin ole kovinkaan monella pienen lapsen vanhemmalla? Menen nukkumaan itse kun lapset nukahtavat, koska muuten en saa tarpeeksi unta. Sitä paitsi ne illan viimeiset tunnit eivät sovellu liikuntaharrastuksille, koska sitten uni ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä! Eihän lasten tekemisen pitänyt muuttaa elämää mitenkään! Näin mulle on tällä palstalla sanottu sata kertaa, että lapset kasvavat perheen mukana normaalissa arjessa, ja että kaikkea voi ja pitää tehdä lasten kanssa. On kuulemma ihan itsestä kiinni pyöriikö elämä lapsen ympärillä vai ei. Oletteko valehdelleet minulle? Nyt olen raskaana, ja iski paniikki että tuollaista hirveää uupumustako mun seuraavat 20 vuotta sitten onkin!
Olet nalkissa se on nyt vaan sitten kestettävä, no meitä on paljon.
Samaa minulla ja hain työpsykologilta apua. Haluaisin kokea elämän kepeyttä,nyt se on päivästä toiseen puurtamista ja suorittamista typeristä tehtävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä aina ihmettelin, miten ihmiset (ja niiden lapset) kestää tuollaista rääkkiä. Ap, olet syystä väsynyt. Minä uuvuin jo pelkästään tuon lukemisesta.
"Illat laitan ruokaa, pyykkiä ja yritän epätoivoisesti viettää laadukasta aikaa lasten kanssa, vaikka oikeasti tekisi mieli nukkua sohvalla."
Laadukas aika lasten kanssa on juuri sitä, että laitat ruokaa ja pyykkiä yhdessä lastesi kanssa. Jo aika pienikin lapsi osaa olla apuna. Kattaa pöytää, ripustaa sukkia narulle tai ojentaa pyykkipoikia jne. Mä otin omat lapseni mukaan kotitöihin heti, kun eivät enää tunkeneet siivousrättiä suuhunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Illat laitan ruokaa, pyykkiä ja yritän epätoivoisesti viettää laadukasta aikaa lasten kanssa, vaikka oikeasti tekisi mieli nukkua sohvalla."
Laadukas aika lasten kanssa on juuri sitä, että laitat ruokaa ja pyykkiä yhdessä lastesi kanssa. Jo aika pienikin lapsi osaa olla apuna. Kattaa pöytää, ripustaa sukkia narulle tai ojentaa pyykkipoikia jne. Mä otin omat lapseni mukaan kotitöihin heti, kun eivät enää tunkeneet siivousrättiä suuhunsa.
Varmaan ap tällä tarkoitti sitä että auttaa lapsia läksyissä, leikkii yhdessä tai muuta vastaavaa sen sijaan että lapset riehuu keskenään ja ap on puhelimella sohvalla.
Moni toteuttaa elämää valmiiksi pureskellun mallin mukaan mitä ihmisen muka pitäisi elämässään tehdä ja sen jälkeen alkaa ihmettelemään miksi on väsynyt, masentunut tai onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitteko mitenkään lyhennettyä työmatkaasi? Olisiko se viikon lyhentäminen kuitenkin hyvä juttu? Miten saisit sijoitettua liikuntaa ja omaa aikaa arkeen? Aluksi edes yhdeksi päiväksi viikossa, mutta ota tavoitteeksi 2-3. On liikuntamahdollisuuksia joihin voi ottaa myös lapset tai paikkoja joissa lapsiparkki. Jotenkin tuo oravanpyörä pitäisi saada poikki. Et kertonut arkirytmistänne mitään - miten teillä nukutaan, saatko tarpeeksi unta? Univaje saa kaiken tuntumaan vaikealta. Uni, ruokavalio ja liikunta kuntoon ja d-vitamiinia tarpeeksi niin alkaa tuntua paremmalta.
Kuulostaa muuten aika normaalilta, paitsi tuo työn määrä. Eli se on työnantajan ongelma saada työt organisoitua niin, että ne pystyy hoitamaan annetussa työajassa, vaikka se oli 80%. Eikä illalla pitäisi joutua palaamaan enää töihin. Kiinnittäisin näihin huomiota. Muuten kuulostaa ihan ruuhkavuosilta, perheissä joissa ei ole tukiverkkoja. Se, että saisi edes kerran viikossa vähän apuja auttaisi paljon, mutta ei auta kuin odottaa, että lapset kasvavat. Tsemppiä AP:lle ja muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
Alue: Aihe vapaa
Aika raskas setti minusta. Kääntäisin kaikki kivet tuon työpäivän pituuden suhteen: lyhennetty työaika, etätyö tai jopa työpaikan vaihto.
On tämä arki minustakin aika uuvuttavaa, vaikka meillä on selvästi helpompaa kuin teillä: joustavat työajat, lyhyet työmatkat, ja kumpikin tekee lyhennettyä työaikaa. Ja siis myös yksityisellä on mahdollista tehdä lyhennettyä. Se on syy vaihtaa työpaikkaa, jos ei ole.