Lue keskustelun säännöt.
Mitä pimeys tuo yöllä tullessaan?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Sammakoita ja sisiliskoja, metsän eläimiä- päästäisiä, hiiriä, myyriä, hyönteisiä.
Karhuja, susia ja ilveksiä!
Kaikki nuo tunnen lähelläni ja näen ne koirani Nellan vipattavista viiksikarvoista!
Olemme Kuusamosta etelään mutta emme paljon, karhuseuduilla mutta Nellaa ei pelota mikään!
Eikä siksi monikaan ja kohta aion kastautua suolampeen, saunaan laitoin tulet ja kynttilät!
Nella on bordercollie!
Suomussalmi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia mitä pelkään pimeässä on kissaan kompastuminen vessareissulla. Kummituksiin uskon,mutten mihinkään kauhuleffan hirviöihin vaan jonkinlaiseen jäännösenergiaan joka ei satuta ketään.
Minulle pimeys on samaa jatkumoa kuin mikä tahansa valon määrä. Se vaihtelee 24 tunnin sykleissä, riippuen vuodenajasta, pilvisyydestä, siitä, paljonko lehtiä on puissa, millä korkeudella pilvet ovat, mikä kuun vaihde on. Osaan lähialueeni metsät ja polut ulkoa, en tarvitse siellä kulkiessa lisävaloa pimeälläkään.
Pidän pimeästä, koska silloin kukaan ei näe minua.
Meillä on yleensä hereillä aina joku, on hyvin harvinaista, että kaikki perheestä nukkuvat yhtä aikaa. Vuorotyön hedelmiä.
Aikaisemmin meillä oli ei-niin-koulutettu palveluslinjainen suursnautseri, jonka kanssa usein ulkoilin öisin. Musta koira, päivällä oli kuumaa - ja öisin oli muutenkin ihana rauha kulkea, sai koira olla vapaana eikä ollut muita liikkujia. Kukaan ei meille tullut ilman lupaa, eikä etenkään poistunut ilman lupaa.
Nyt on saksanpaimenkoira, joka on hieman leppeämpi vieraille. Hieman. Se myös arvostaa keskeytymättömiä yöunia, ja on kovin ärtyisä kesken unien herätessään.
Ihminen joka ei kestä pimeää, ei kestä itseään, ajatuksiaan. Pimeässä näkee itsensä. Valossa toiset näkee sinut.
Vierailija kirjoitti:
Minulle pimeys on samaa jatkumoa kuin mikä tahansa valon määrä. Se vaihtelee 24 tunnin sykleissä, riippuen vuodenajasta, pilvisyydestä, siitä, paljonko lehtiä on puissa, millä korkeudella pilvet ovat, mikä kuun vaihde on. Osaan lähialueeni metsät ja polut ulkoa, en tarvitse siellä kulkiessa lisävaloa pimeälläkään.
Pidän pimeästä, koska silloin kukaan ei näe minua.
Meillä on yleensä hereillä aina joku, on hyvin harvinaista, että kaikki perheestä nukkuvat yhtä aikaa. Vuorotyön hedelmiä.
Aikaisemmin meillä oli ei-niin-koulutettu palveluslinjainen suursnautseri, jonka kanssa usein ulkoilin öisin. Musta koira, päivällä oli kuumaa - ja öisin oli muutenkin ihana rauha kulkea, sai koira olla vapaana eikä ollut muita liikkujia. Kukaan ei meille tullut ilman lupaa, eikä etenkään poistunut ilman lupaa.
Nyt on saksanpaimenkoira, joka on hieman leppeämpi vieraille. Hieman. Se myös arvostaa keskeytymättömiä yöunia, ja on kovin ärtyisä kesken unien herätessään.
Hauska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähtein valon
Tämä.
Kävelin kilometrejä korpea ja suota eräkämpälle, nautin hiljaisuudesta ja kuun ja tähtien heijastuksista tyynen suolammen pinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähtein valon
Tämä.
Kävelin kilometrejä korpea ja suota eräkämpälle, nautin hiljaisuudesta ja kuun ja tähtien heijastuksista tyynen suolammen pinnasta.
Yksinkö? /? 😱
Kissoja.
Paljon kissoja.
Mustia kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mukava kävellä pimeässä metsässä, mutta mieli tekee tepposia kokoajan ja näkökentän rajoilla alkaa havaita liikettä ja nopeita vilahduksia, joita sitten kurkkii olkansa yli eikä siellä mitään koskaan ole .
Sama jos katson sängystä huoneen toiseen päähän pimeydessä. Kirjahyllyn kirjat ja tuolissa olevat vaatteet alkaa liikehtia ja varsinkin se tuolin selkänojalla oleva musta paita akaa kohoilla ja tulla lähemmän. Kun räpäyttää silmiä niin tavarat on taas paikallaan. Joskus myös kun katsoo pitkään pimeää huoneen seinustaa, niin siihen alkaa ilmestyä vihertävää sumua joka liikkuu seinällä ja katon rajassa. En kyllä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta mielikuvitus on ollut aina ärsyttävän vilkas.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kävellä pimeässä metsässä, mutta mieli tekee tepposia kokoajan ja näkökentän rajoilla alkaa havaita liikettä ja nopeita vilahduksia, joita sitten kurkkii olkansa yli eikä siellä mitään koskaan ole .
Sama jos katson sängystä huoneen toiseen päähän pimeydessä. Kirjahyllyn kirjat ja tuolissa olevat vaatteet alkaa liikehtia ja varsinkin se tuolin selkänojalla oleva musta paita akaa kohoilla ja tulla lähemmän. Kun räpäyttää silmiä niin tavarat on taas paikallaan. Joskus myös kun katsoo pitkään pimeää huoneen seinustaa, niin siihen alkaa ilmestyä vihertävää sumua joka liikkuu seinällä ja katon rajassa. En kyllä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta mielikuvitus on ollut aina ärsyttävän vilkas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku virhe sivulla, koska toisen teksti näkyy, oma ei.
Olen 100 % kesäihminen sydämeltäni aina, mutta pilvettömäinä pimeinä öinä on täydellistä tiirailla tähtiin ja muistaa aina kaiken pienuus suhteessa itseensä.
Kaikki murheet katoavat aina tämän myötä, rakastan myös revontulia.
Tällainen kysymys kertoo eniten kysyjästään. Taitaa pelottaa.