Onko heikkouden merkki että pyytää apua?

Ei ole heikkouden merkki vaan typeryyden merkki jos ei hae apua silloin kun joku asia elämässä käy liian raskaaksi. Voi pärjätä, joo, mutta ajan mittaan voi tulla masennusta, ahdistusta ja mitä näitä mielenterveysongelmia nyt onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Koska se on ideaali; vallitseva todellisuus on hitaasti muuttuva yhtälö.

MInä en usko mihinkään hitaasti muuttuvaan yhtälöön.  Ihminen on aivan samanlainen kuin monta tuhatta vuotta sitten.  Tuhansia vuosia ihmisillä on ollut näitä samoja ongelmia ja aina on yritetty löytää niihin ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Emme usko. Kyllä jokainen vähänkään kartalla oleva ihminen tietää, missä se ongelman ydin on. Meidät on vain opetettu sukupolvien ajan mallin kautta Marjoiksi ja siksi hyvin harva uskaltaa pistää kapuloita rattaisiin ja lähtee tekojen kautta muuttamaan kierrettä niin kuin Pekka teki. Sama ilmiö on myös yhteiskunnallisissa epäkohdissa. Kyllä päättäjät tietävät, missä ongelman ydin on, mutta tekojen sijaan on helpompi puhua potaskaa eikä mikään siksi muutu. Hiljainen hyväksyntä on suurimmassa osassa ongelmista se ongelman ydin. Ei se, että ei olisi tietoa tai kiellettäisiin ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Koska se on ideaali; vallitseva todellisuus on hitaasti muuttuva yhtälö.

MInä en usko mihinkään hitaasti muuttuvaan yhtälöön.  Ihminen on aivan samanlainen kuin monta tuhatta vuotta sitten.  Tuhansia vuosia ihmisillä on ollut näitä samoja ongelmia ja aina on yritetty löytää niihin ratkaisu.

Sillä ei ole hirveästi merkitystä, mitä sinä henkilökohtaisesti uskot - kyse on kuitenkin ajan hengestä ts. siitä sosiaalisesta ulottuvuudesta, joka mahdollistaa myrkyllisen ajattelutavan pysyvyyden.

Tottakai yksilöllä ja hänen ajatuksillaan asian suhteen on merkitystä siinä mielessä, että jostakin sen vallitsevan ajattelutavan muuntautumisen on liikkeelle lähdettävä; se laiva vaan kääntyy hitaasti.

Vai ajattelitko, että tavan kansalainen voi ohjelmoida itsensä johonkin uuteen ajattelutapaan ns. kytkintä kääntämällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Emme usko. Kyllä jokainen vähänkään kartalla oleva ihminen tietää, missä se ongelman ydin on. Meidät on vain opetettu sukupolvien ajan mallin kautta Marjoiksi ja siksi hyvin harva uskaltaa pistää kapuloita rattaisiin ja lähtee tekojen kautta muuttamaan kierrettä niin kuin Pekka teki. Sama ilmiö on myös yhteiskunnallisissa epäkohdissa. Kyllä päättäjät tietävät, missä ongelman ydin on, mutta tekojen sijaan on helpompi puhua potaskaa eikä mikään siksi muutu. Hiljainen hyväksyntä on suurimmassa osassa ongelmista se ongelman ydin. Ei se, että ei olisi tietoa tai kiellettäisiin ongelmat. 

Kapinaan lähtijöiden tulee olla tarpeeksi tietoisia siitä mitä tekevät ja uskoa siihen, että toimivat oikein. Jos on epävarma olo siitä tekeekö nyt itse jotain väärin, niin on todella iso kynnys lähteä viemään asiaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Koska se on ideaali; vallitseva todellisuus on hitaasti muuttuva yhtälö.

MInä en usko mihinkään hitaasti muuttuvaan yhtälöön.  Ihminen on aivan samanlainen kuin monta tuhatta vuotta sitten.  Tuhansia vuosia ihmisillä on ollut näitä samoja ongelmia ja aina on yritetty löytää niihin ratkaisu.

Sillä ei ole hirveästi merkitystä, mitä sinä henkilökohtaisesti uskot - kyse on kuitenkin ajan hengestä ts. siitä sosiaalisesta ulottuvuudesta, joka mahdollistaa myrkyllisen ajattelutavan pysyvyyden.

Tottakai yksilöllä ja hänen ajatuksillaan asian suhteen on merkitystä siinä mielessä, että jostakin sen vallitsevan ajattelutavan muuntautumisen on liikkeelle lähdettävä; se laiva vaan kääntyy hitaasti.

Vai ajattelitko, että tavan kansalainen voi ohjelmoida itsensä johonkin uuteen ajattelutapaan ns. kytkintä kääntämällä?

En ajatellut, juurikin siksi, että historiaan pohjautuen näen, että ihminen ihan jo luonnostaankin toimii tietyllä tavalla eikä sitä pysty muuttamaan korkeintaan kuin yksilötasolla ja sehän ei riitä muuttamaan koko kansankunnan toimintatapoja. Se vaatii ennemminkin evolutiivisen muutoksen, että esimerkiksi kiusaaminen loppuisi.  

Siinä ehkä eniten voi nähdä henkistä kehitystä millä tavoin kiusaamiseen vastataan, mutta itse kiusaaminen on mahdoton kitkeä pois.

"Tottakai yksilöllä ja hänen ajatuksillaan asian suhteen on merkitystä siinä mielessä, että jostakin sen vallitsevan ajattelutavan muuntautumisen on liikkeelle lähdettävä; se laiva vaan kääntyy hitaasti."

Mitä tarkoitat tällä?  Ajatteletko tätä siis yksilön näkökulmasta vai suuremmassa mittakaavassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Koska se on ideaali; vallitseva todellisuus on hitaasti muuttuva yhtälö.

MInä en usko mihinkään hitaasti muuttuvaan yhtälöön.  Ihminen on aivan samanlainen kuin monta tuhatta vuotta sitten.  Tuhansia vuosia ihmisillä on ollut näitä samoja ongelmia ja aina on yritetty löytää niihin ratkaisu.

Sillä ei ole hirveästi merkitystä, mitä sinä henkilökohtaisesti uskot - kyse on kuitenkin ajan hengestä ts. siitä sosiaalisesta ulottuvuudesta, joka mahdollistaa myrkyllisen ajattelutavan pysyvyyden.

Tottakai yksilöllä ja hänen ajatuksillaan asian suhteen on merkitystä siinä mielessä, että jostakin sen vallitsevan ajattelutavan muuntautumisen on liikkeelle lähdettävä; se laiva vaan kääntyy hitaasti.

Vai ajattelitko, että tavan kansalainen voi ohjelmoida itsensä johonkin uuteen ajattelutapaan ns. kytkintä kääntämällä?

En ajatellut, juurikin siksi, että historiaan pohjautuen näen, että ihminen ihan jo luonnostaankin toimii tietyllä tavalla eikä sitä pysty muuttamaan korkeintaan kuin yksilötasolla ja sehän ei riitä muuttamaan koko kansankunnan toimintatapoja. Se vaatii ennemminkin evolutiivisen muutoksen, että esimerkiksi kiusaaminen loppuisi.  

Siinä ehkä eniten voi nähdä henkistä kehitystä millä tavoin kiusaamiseen vastataan, mutta itse kiusaaminen on mahdoton kitkeä pois.

"Tottakai yksilöllä ja hänen ajatuksillaan asian suhteen on merkitystä siinä mielessä, että jostakin sen vallitsevan ajattelutavan muuntautumisen on liikkeelle lähdettävä; se laiva vaan kääntyy hitaasti."

Mitä tarkoitat tällä?  Ajatteletko tätä siis yksilön näkökulmasta vai suuremmassa mittakaavassa?

Suuremmassa mittakaavassa tietenkin, mutta yksilön tasolla siis muutos lähtee liikkeelle.

Jos aikoo muuttaa vallitsevia olosuhteita, on varauduttava vastarintaan ja nuivaan käytökseen - ei se mukavuudenhalu ja tyytyväisyys helpolla väisty :)