Onko heikkouden merkki että pyytää apua?

Mielestäni ongelmat kannattaa selvittää aina helpommalla ja nopeimmalla tavalla jos suinkin mahdollista, mitä sitä turhaan pidentää kärsimystä pelkästään sen takia, että voi sitten todeta olleensa vahva.

MItes tämä vastaus:  molemmat olivat vahvoja, koska molemmat olivat päättäneet selvitä.  Heillä vain oli erilaiset keinot toteuttaa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on vahvempi joka pärjää omin päin.

Miksi vahvuus yhdistetään turhaan kärsimiseen? 

No mitäs se Jeesus teki? Kärsi ja uhrautui muiden hyväksi. Aika suoraa kristillistä oppia tuo kärsimyksen näkeminen paremman ihmisen merkkinä. 

Vierailija kirjoitti:

MItes tämä vastaus:  molemmat olivat vahvoja, koska molemmat olivat päättäneet selvitä.  Heillä vain oli erilaiset keinot toteuttaa se.

Marja ei oikeasti selvinnyt, vaan hajotti itseään puskemalla eteenpäin vaikka olisi tarvinut apua. 

Marja ei siis uskaltanut pyytää apua, koska pelkäsi tilanteen eskaloituvat entisestään. Marja oli pelkuri.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lähtökohtaisesti heikkoa on se, että pelkää muiden reaktiota ja tekee asiat pelon sanelemina.

Kun panoksena on oma maine siinä yhteisössä ja siten ihmissuhteet (kukaan ei halua olla "heikon/epäonnistuneen/oudon tyypin" kanssa), niin ymmärrettäväähän on toimia ulkoisten paineiden sanelemana. Tosin parempi olisi vaihtaa maisemaa pois tuosta toksisesta ympäristöstä.

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Pekka on vahvempi, koska hän tunnistaa ja tunnustaa tunteensa, ottaa vastuun tilanteesta ja pyrkii aktiivisesti huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja parantamaan oloaan. Siinä samassa hän tulee auttaneeksi todennäköisesti myös muita.

Marja on tyypilliseen suomalaiseen tapaan näennäisvahva, torjuu ja/tai mitätöi omia tunteitaan eikä pysty hakemaan apua. Syitä siihen voi olla pelko tai liiallinen ylpeys tai ehkä tunne siitä, että ei ole auttamisen arvoinen.

Suppeat on vaihtoehdot. Pekka ehdottomasti. Pekka etsii heti ratkaisua ongelmiin. Kun Marja antaa ongelmien jäädä kytemään. Marjan opiskeluteho on alempi. Ja ylpeys nousee turhasta ratkaisemattomasta ongelmasta, joka on kehityksen jarru.

Molemmemmille voi käydä köpelösti. Mutta tässä esimerkissä vaihtoehtoja on vain suppeasti kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on vahvempi joka pärjää omin päin.

Hyvin, hyvin harva meistä on L'uomo universale.

Narsistit myös ujuttautuvat hyväksikäyttämään ihmisiä käyttäen tällaisia termejä. Syyllistävät, kun toinen ei halua olla tekemisissä ja se toinen on hyväksikäytön ja riiston kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on vahvempi joka pärjää omin päin.

Miksi vahvuus yhdistetään turhaan kärsimiseen? 

Kärsi kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat! Tuohan on ollut Suomessa ihan ihanne. Että kyllä se Marjatta on niin paljon kestänyt, ja ikinä ei ole ketään vaivannut ja valittanut! Sitten pahimmillaan puretaan marttyyrina se kaikki p*ska ja katkeruus omiin lapsiin ja kierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Ei mutta se pitäisi jättää henkilön omaksi asiaksi se avun pyyminen ja auttaminen sitten yhteistuumin ja sovitusti. Muuten voi tulla ikävä soppa.

En keksi montaa tilannetta, missä ei voisi tai pitäisi kysyä henkilöltä itseltään voiko auttaa ja miten. Jotain todella outoa ja ikävää täytyy olla jos ei voi kysyä ja sopia ja jos kohde ei itse pyytänyt ja lähdetään tuosta vaam auttelemaan. Voi tulla huonot tulokset. Ja tehtyä vakavia rikoksiakin siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Vahvuuden merkki on myöntää olevansa heikko tai että on pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Kyllä. Ja voi sitä romahdusta mikä seuraa jos vihdoin esim. työelämässä joku laittaakin rajat. Näitäkin tullut nähtyä, onni on hyvä työyhteisö ja osaava esimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se on vahvempi joka pärjää omin päin.

Hyvin, hyvin harva meistä on L'uomo universale.

Narsistit myös ujuttautuvat hyväksikäyttämään ihmisiä käyttäen tällaisia termejä. Syyllistävät, kun toinen ei halua olla tekemisissä ja se toinen on hyväksikäytön ja riiston kohde.

Tai sitten se oli vain toteamus tuohon vahvuuden eetokseen, eli hyvin, hyvin harva meistä on yleisnero, joka ei tarvitse ketään - hänhän on yksinkertaisesti niin itseriittoinen, että voi vaikka rakentaa oman ydinvoimalansa...koska hän nyt vaan voi.

Mitä se kertoo ihmisestä, jos hän ei tarvitse muita?

Suomimies ei nöyrry. -Jos minä joutuisin pokaan ratkaisu on itsari.   Junan alle.

Aina mielessä ja valmiiksi laskettu. Välitöntä uhkaa ei ole kuitenkaan nykyään.

Maassamme on todella pahat päättäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjan tapaa opetetaan lapsillekin. Pitää vaan kestää, vaikka miten kiusataan. Kiusaajia kun ei saa missään nimessä pistää vastuuseen teoistaan. Kiusattu väistyy, jos ei kestä ja kiusaajat porskuttavat eteenpäin hiljaisen hyväksynnän siivittämänä. Tästä syystä kiusaaminen on karannut käsistä. Kun asioihin ei puututa, kiusaajat oppivat, että mitä vaan saa tehdä ilman seurauksia. 

Ei, vaan Pekan tapaa opetetaan lapsille, mutta kuitenkin käytännössä tilanteet menevät niinkuin Marjan tapauksessa, koska oikeastihan suurinosa ihmisistä ajattelee sillä tavalla, että kiusatuksi tuleminen on heikkoutta ja ansaittua.  

Sitä samaa ristiriitaista sopaa näkee ihan kaikessa esim: 

Ensin äiti opettaa lapselleen että "ketään ei saa kiusata tai haukkua"  Sen jälkeen äiti pukee lapsensa valtavirtan mukaisiin vaatteisiin, ettei häntä kiusattaisi. Nimeää lapsensa niin, ettei nimen takia voi kiusata jne.   Työpaikallaan äiti juoruilee työkavereiden kanssa ja naureskelevat yhdessä sille työpaikan oudolle tyypille.

 Teot eivät siis vastaa puheita.  Kaikki kiusaamisen vastaiset kamppanjat on yhtätyhjän kanssa kun kuitenkin aikuiset elää kuin villissä luonnossa eivätkä tunnista omasta käyttäytymisestään kiusaamisen ja syrjimisen muotoja.

Eli opetetaan Marjan tapaa. Asenteet ja toimintatavat opitaan tekojen ja mallioppimisen kautta, ei merkityksettömän sanahelinän kautta. 

Miksi me silti uskotaan sitä sananhelinää ja kielletään tämä ympäröivä todellisuus?

Koska se on ideaali; vallitseva todellisuus on hitaasti muuttuva yhtälö.