Lue keskustelun säännöt.
Olen 20, enkä näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta
25.09.2022 |
Kaikki alkoi jo lapsena. Koko peruskoulun ajan kiusattiin, eikä opettajia kiinnostanut, vaikka kerroin kiusaamisesta. Tästä johtuen kaikki sosiaalinen ahdistaa paljon. Lähestyvä varusmiespalvelus ahdistaa. Sain sentään opiskeltua ammatin itselleni, mutta en saanut kovasta yrittämisestä huolimatta alan töitä. Teen eräässä työpaikassa muutaman vuoron viikossa, mutta inhoan työtäni yli kaiken, mutta ei minulla ole muutakaan. Parisuhteenikin on huono, mutta lähteäkään en uskalla ahdistuneisuuden takia, enkä kyllä osaakkaan. Ystäviä minulla on nolla kirjaimellisesti. Olen ollut nyt pidemmän aikaa masentunut ja ahdistunut. En edes muista milloin olisin kokenut iloa. En muista miltä tuntuu olla iloinen. Sentään oli lapsuudessa hyvät ja rakastavat vanhemmat, mutta toinen heistä nukkui pois 2 vuotta sitten.
Surettaa olla tälläisessä tilanteessa, vaikka koko elämä on vasta alkamassa minulla. Lisäksi on vielä elämään vaikuttavia sairauksia. Tuntuu, että elämä on vain selviytymistä ja "eteenpäin menemistä".
Miten diilata tällaisen asian kanssa? Tuntuu että olen ihan hukassa, enkä enää itsekkään tiedä mitä tehdä.
Kommentit (39)
Vaikka eit asuisi Helsinki netti laita selaimeesi hakuun HELSINKI MISSION. On linkkejä joihin voit otaa yhteytää.Nimen omaan nimetömänä ja sama catt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene lääkäriin ja pyydä päästä sosiaalisten tilanteiden pelon/ahdistuksen vuoksi nettiterapiaan.
Olisiko joku muu parempi vaihtoehto kuin varusmiespalvelu, jos ahdistaa. Eivät kaikki nelikymppisetkään selviä, jos on sairauksia. Mutta jotenkin eletään eteenpäin. Ehkä tutkimalla ja ajattelemalla löytyy elämään jotain kivaa ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosta suhteesta kannattaa lähteä. On hienoa, että sinulla on osa-aikatyö. Kaikki hyvä on vasta edessä!!!
Suoriudut kyllä varusmiespalveluksesta. Ota sitä odotellessa tavaksi käydä lenkillä muutaman kerran viikossa (reipasta kävelyä, portaissa menoa jos löytyy lähistöltä). Kuuntele samalla äänikirjoja ja tee lenkeistä omaa hyvänolon aikaa. Liikkeessä, ulkoilmassa ja äänikirjan tai muun kuunneltavan parissa ei ahdista. Palkinnoksi saat paremman peruskunnon, joka parantaa oloa ja itsevarmuutta ylipäänsä, ja helpottaa varusmiepalvelusta.
Käyn kuntosalilla 2-4 kertaa viikossa ja se kieltämättä tuo hyvää oloa, mutta aina välillä ei vaan huvita tai jaksa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan saisi sanoa, mutta RYHDISTÄYDY.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa joku koulukiusaamisen ja opettajien ne ei välittäneet muistelu ja sen murehtiminen. Se aika meni jo. Elämä on edessä päin.
Jos työ ei nappaa, niin hae jotain muuta. Armeija on kaltaisillesi varsin loistava paikka: Tee kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella, vain totella.
Ja kyllä se siitä. Anteeksi vaan, mutta olet vielä ihan pentu. Koko elämä on edessä. Tuo vaihe on monelle hankala, mutta se on VAIN vaihe, joka menee ohi.
Miksi pitää tulla sössöttämään kun itsekin myönnät ettei noin saisi puhua? Ei kulunut aika mitään merkitse vaan se, onko käsitellyt asiat. Ap ei selvästikään ole.
Inhoan ihmisiä jotka hokevat "näin ei saisi sanoa", "anteeksi kun sanon suoraan" ja "en minä pahalla" - ja sitten alkavat ilkeillä ja vähätellä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan saisi sanoa, mutta RYHDISTÄYDY.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa joku koulukiusaamisen ja opettajien ne ei välittäneet muistelu ja sen murehtiminen. Se aika meni jo. Elämä on edessä päin.
Jos työ ei nappaa, niin hae jotain muuta. Armeija on kaltaisillesi varsin loistava paikka: Tee kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella, vain totella.
Ja kyllä se siitä. Anteeksi vaan, mutta olet vielä ihan pentu. Koko elämä on edessä. Tuo vaihe on monelle hankala, mutta se on VAIN vaihe, joka menee ohi.
Miten niin vain?
Sinulle sanoisin, että JÄRKIINNY.
Pentu aapee on, siinä olen samaa mieltä. Aapeellä on myös hienoa tietoisuutta. Oke aapee utelias. Elämä on. Iso halaus. Saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka eit asuisi Helsinki netti laita selaimeesi hakuun HELSINKI MISSION. On linkkejä joihin voit otaa yhteytää.Nimen omaan nimetömänä ja sama catt.
Pitää ottaa selvää asiasta. Kiitos tiedosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin ja pyydä päästä sosiaalisten tilanteiden pelon/ahdistuksen vuoksi nettiterapiaan.
Itsellä on vähän ristiriitaiset fiilikset sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tavallaan ne ahdistaa, mutta tavallaan tykkään niistä tykkään keskustella ihmisten kanssa. En välillä ymmärrä itseäni.
Ap
Saatat kärsiä testosteronivajeesta. Susoittelen mittauttamaan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan saisi sanoa, mutta RYHDISTÄYDY.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa joku koulukiusaamisen ja opettajien ne ei välittäneet muistelu ja sen murehtiminen. Se aika meni jo. Elämä on edessä päin.
Jos työ ei nappaa, niin hae jotain muuta. Armeija on kaltaisillesi varsin loistava paikka: Tee kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella, vain totella.
Ja kyllä se siitä. Anteeksi vaan, mutta olet vielä ihan pentu. Koko elämä on edessä. Tuo vaihe on monelle hankala, mutta se on VAIN vaihe, joka menee ohi.
Miksi pitää tulla sössöttämään kun itsekin myönnät ettei noin saisi puhua? Ei kulunut aika mitään merkitse vaan se, onko käsitellyt asiat. Ap ei selvästikään ole.
Inhoan ihmisiä jotka hokevat "näin ei saisi sanoa", "anteeksi kun sanon suoraan" ja "en minä pahalla" - ja sitten alkavat ilkeillä ja vähätellä muita.
Se on sellaista kun ei kestä minkäänlaista inhimillistä heikkoutta itsessään, eipä sitä muissakaan kestä silloin. Häpeän ja toivottomuuden vastavoima on myötätunto joka ei tarkoita sitä että pitäisi vaan lässyttää ja myötäillä kaikessa. Aloittajakin ymmärtää ja rohkeasti myöntää esim. elävänsä huonossa parisuhteessa. Nyt tarvitaan vaan voimia ja tukea muilta ihmisiltä että epäterveista kuvioista uskaltaisi irrottautua. Ei täällä pärjää kukaan yksin, ihminen on laumaeläin.
Vierailija kirjoitti:
Saatat kärsiä testosteronivajeesta. Susoittelen mittauttamaan ne.
Testosteronin vaje on muotidiagnoosi josta todella harva oikeasti kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Parisuhteenikin on huono, mutta lähteäkään en uskalla ahdistuneisuuden takia, enkä kyllä osaakkaan" Voisiko pikemminkin olla niinpäin, että tuo huono parisuhde vaan lisää sitä sun ahdistuneisuutta? Yksin on oikeasti paljon parempi olla kuin huonossa suhteessa.
Olet nuori, elämä edessä. Voi kun tajuaisit sen itse..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ihmettelen, jo 40 vee. Edelleen kiusataan, vähätellään ja lytätään jatkuvasti. Mihinkään en kelpaa.
En tiedä enää mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen, jo 40 vee. Edelleen kiusataan, vähätellään ja lytätään jatkuvasti. Mihinkään en kelpaa.
En tiedä enää mitä tehdä.
Kelpaat aivan varmasti. Vika ei ole sinussa. Olet hyvä tuollaisenaan, muista se.
Ap
Mitä sinä haluat? Oletko miettinyt sitä? Vai tyydytkö vain tilanteeseesi, koska sinut on sivuutettu ja petetty jo lapsena. Rankaisetko itseäsi pysymällä huonossa parisuhteessa, koska "ansaitset" sen? Oletko oikeasti opiskellut ammatin joka sinua kiinnostaa, vai oletko vain opiskellut jotain koska sillä ei ole väliä mikä ammatti sinulla on, koska se on sinun ammatti?
Ala tehdä lapsia. Silloin on elämässä sisältöä vaikka työelämän puolella menisi huonosti. Jos 20-vuotiaana aloitat, niin ehdit hyvinkin tehdä 10+ lasta. Mitä enemmän lapsia on, niin sitä enemmän saat myös tukia. Pelkistä lapsilisistä kertyy aika monta tonnia kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan saisi sanoa, mutta RYHDISTÄYDY.
Ensimmäisenä kannattaa lopettaa joku koulukiusaamisen ja opettajien ne ei välittäneet muistelu ja sen murehtiminen. Se aika meni jo. Elämä on edessä päin.
Jos työ ei nappaa, niin hae jotain muuta. Armeija on kaltaisillesi varsin loistava paikka: Tee kuten käsketään. Ei tarvitse ajatella, vain totella.
Ja kyllä se siitä. Anteeksi vaan, mutta olet vielä ihan pentu. Koko elämä on edessä. Tuo vaihe on monelle hankala, mutta se on VAIN vaihe, joka menee ohi.
Ei mennyt kauan kun koulukiusaaja eksyi tänne lässyttämään
Aapee kyllä tavoittelee muuta. Kirjoittaakin siitä.
Ymmärtää itse tilanteensa, on tietoinen. Sellaisessa tilanteessa alkaa etsiä aktiivisia ratkaisuja.
Itsellä oli ihan samanlaista. Tosin olin niin pentu, että ei mulla mitään parisuhdetta vielä silloin ole ollut.
Olen nyt kouluttautunut työelämässä perheellinen.
Se vaan otti sen oman aikansa. Kerran olen työkkäriin täyttänyt työttömänä lapun viikon verran. Muuten olen opiskellut ja tai tehnyt töitä. Mulle ei sovi semmoinen oleminen. Olen terveempi kun teen asioita.
Olen kokeilut kovia, vaan joku kantanut.
Olen siellä ahdistuksessa ja tuskassa ja yksinäisyydessä kuitenkin aina jotenkin rämpinyt johonkin suuntaan.
Toivon hyvä kaikille ja uteliaisuutta. Elämä on olemista ja kehittymistä. Aapee. Hae apua. Puhu.