Miksi tulo- ja varallisuuserojen kasvu olisi paha asia?

Ei niiden kasvu ole yksiselitteisesti paha. Se voi olla hyvä tai paha, riippuen miten moinen kehitys tapahtuu.

Mutta tuloeroja pitää olla, samaten varallisuuseroja, muuten taloudesta puuttuvat kannustimet.

Perusajatus kannustimissa kuitenkin on se, että juuri sinulla olisi enemmän hyvää kuin muilla (siis pohjimmiltaanhan kyse on silkasta omahyväisyydestä ja turhamaisuudesta).

Jos olisimme ihmiskuntana todella matkalla kohden henkisempää kehitysvaihetta, oman "palkkion" voisi kokea puhtaasti siinä, että tekee jotakin hyödyllistä ja tärkeää kaikkien meidän hyvinvointimme eteen.

Pääosin kannustimet aiheuttaa vain yhteistyön heikentymistä, yleistä moraalin laskua ja itsekkyyttä ja niitä on vaatimassa ihmisen heikko, maallistunut ego. Toki kova kilpailu vie osittain tiedettä eteenpäin, mutta onko sekään aina niin hyvä asia, jos nyt mietimme mitä teollinen vallankumous teki luonnollemme tai mitä teknologinen vallankumous on tehnyt terveydellemme ja moraalillemme.

Maat, missä on pienimmät tulo-ja varallisuuserot ovat onnellisimpia ja vakaimpia maita, siitä voi päätellä jotakin oikeasta suunnasta.

Usan kehitystä on hyvä seurata, jos haluamme katsoa, miten alati kasvavat tulo-ja varallisuuserot tuhoavat hiljalleen maata sisältä päin, ne ovat kuin hiljalleen leviävä syöpä, joka tuhoaa kansalaisten keskinäisen solidaarisuuden ja luottamuksen tunteen.

USA oli hieno maa kaikille asukkailleen vielä 1950-1970-luvuilla, nyttemmin siitä on kehittynyt hyvä maa asua vain rikkaimmalle 1/3 kansanosalle ja moraali, voiko siitä enää puhua tuon maan kohdalla, joka horjuu potentiaalisen sisällisodan partaalla sisäisesti.

Vertaa (vielä toistaiseksi). Tehdäänpä katastrofi elokuva suuresta luonnonmullistuksesta, joka tuhoaa perinteiset yhteiskuntarakenteemme:

Usa näyttämönä: pahin vihollisesi on naapurisi ja kanssa kansalaisesi. Varaudu pahimpaan, suojaudu heiltä, tapa heidät jne.

Suomi näyttömänä: nyt tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä kaikkien hyväksi. Autetaan toisiamme ja tuetaan toisiamme.

Valitettavasti Suomessakin solidaarisuus on kuitenkin heikentynyt kasvaneiden luokkaerojen takia ja tämä eri kansanryhmien ajautuminen kauemmaksi toisistaan näyttää vain kiihtyvän.

Toki, Suomessa oli ennen suuremmat luokkaerot varsinaisen yläluokan (aateliset jne) ja työväestön/renkien kesken, mutta nykypäivänä elintasoerot ovat alkaneet kasvaa ylemmän keskiluokan ja duunari portaan kesken. Tästä syystä meille onkin jo muodostunut täysin järjetön ilmiö työmarkkinoille: tekijöitä ei yksinkertaisesti enää meinaa saada "paskahommiin" (alle 2500/kk palkoilla), sen sijaan vaikkapa lääkäreiksi opiskelemaan pääsystä ihmiset kilpailevat verissä päin ja ihmekös tuo, kun palkka on ihan omasta ahneudesta riippuen 7000-20 000/kk.

Konkreettisella tasolla tämä yhteiskunnallinen eriarvoistaminen ja sen mukanaan tuoma moraalinen mädäntyneisyys voi näkyä sotatilanteessa: eipä sillä kansanosalla, jolla ei mene hyvin, ole enää juurikaan motivaatiota puolustaa vain rikkaimpien omistuksessa olevia maita, taloja, tuotantolaitoksia jne omalla hengellään. Mieluummin he muuttavat perheineen samanlaiseksi heikko osaiseksi toiseen länsimaahan.

Tuloerot eivät kannusta. Se että eri ihmisillä on asemansa tai luokkansa takia erilaiset normit rajoittaa mahdollisuuksia tuottavaan toimintaan.

Tuloerojen muutos kannustaa. Ihmiset ponnistelevat päästäkseen ylemmäs ja ennen kaikkea välttääkseen putoamasta.

Mutta tuloerojen kasvattaminen on kuin housuun kuseminen. Sen jälkeen ollaan huonommassa tasapainossa kuin alussa.