En ikävöi helteitä mutta ikävöin kesäaamuja. Postilaatikolle kävelyä paljain jaloin ja kahvia portailla istuen

Vielä syyskuussakin on ollut ihania aurinkoisia päiviä. Oltiin miehen kanssa grillaamassa ja aurinko paistoi tosi lämpimästi. Toki oli vaatettakin reilummin päällä. Ihan kuin kasvot olis ruskettunu vielä...

Puolukkametsässäkin niin kaunista, maaruskaa.

Kesästä luopuminen on minulle joka vuosi sama haaste, vaikka elämää olen elänyt jo aika pitkään.

Rakastan kesän helppoutta. Oli se sitten varhainen kesäaamu kahvikupin kanssa pihaportailla tai lähteä asioille sujauttamalla vain kengät jalkaansa joutumatta äheltämään takkienpipojenhanskojen kanssa. Fillarin kanssa voi ajaa asioille ja samalla toljotella kotinurkan maisemia, joita ei talvella niinkään toljota räntäsateen piiskatessa vastaan. Kissatkin tykkäävät ja lekottelevat terassilla tyytyväisinä. 

Reissuun en lähde auringon perään. Joudun parin viikon aurinkoloman jälkeen kuitenkin takaisin talven keskelle ja käymään läpi saman luopumisen prosessin kuin Suomen kesän jälkeen. Olen kokeillut senkin vaihtoehdon, eikä minun herkkyydelläni aurinkooma tiedä muuta kuin paluun helvettiä talveen takaisin.

Minä ikävöin valoa ja kuivuutta, en todellakaan helteitä.

Nyt jo masentavan pimeää jo klo 20 illalla ja maa jo ihan kostea kaikkialta.

Vierailija kirjoitti:

Ihana että ihmiset, muutkin kuin minä osaavat nauttia pienistä asioista, kuten just tämä kahvin juonti portailla kesällä. Pitää vaan talvellakin yrittää keksiä näitä mukavia hetkiä elämäänsä.

Aamupala ja kahvi kynttilän valossa. Mä kaipaan kesäaamujen valoisuutta. Sain keväällä kovalla työllä ja tuskalla käännettyä iltavirkun rytmini niin, että heräsin viideltä ja menin nukkumaan klo 21, mua siis oikeasti alkoi jo väsyttää kasin jälkeen. Ei ollut ongelmaa herätä viideltä, kun oli valoisaa. Nyt ei onnistu millään, ihan sama mihin aikaan menee nukkumaan. Vaikka ei väsyttäisi, niin ei huvita nousta sängystä, kun on pimeää ja pahimmassa tapauksessa sataa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana että ihmiset, muutkin kuin minä osaavat nauttia pienistä asioista, kuten just tämä kahvin juonti portailla kesällä. Pitää vaan talvellakin yrittää keksiä näitä mukavia hetkiä elämäänsä.

Mä kaipaan kesää niin että kipeää tekee mutta olen jo kuukauden herännyt ennen muita ja juonut ensimmäisen aamukahvin takan edessä lämmitellen villasukat jalassa. Puuta vaan pitäisi tilata lisää. Ehkä tällä srlviää + parilla matkalla

Sama täällä. Se on vaan niin nopeasti ohi. Tykkään siitä kun voi pukeutua kesämekkoihin. Saisi tämä syyskuu olla vielä kesäkuukausi ja lokakuussa vasta alkaisi alkusyksy.

Tilasin talvikengät, saan ne huomenna. Ihanaa😀

Joskus istuin ulkona öisin kahvia juomassa.

En ole koskaan oppinut pitämään syksystä enkä varmaan koskaan opikaan. Ruska on ihan kaunis joo mutta tarkoittaa vaan että kohta tippuu lehdet ja talvi on entistä lähempänä. Luonnon valmistautuminen talveen on jotenkin äärettömän surullista.