Muita 50-v naisia, jotka ovat luopuneet miehistä kokonaan?

Eivät kaikki halua elää parisuhteessa, joten vapaasti voi elää ilman kumppania. Jos siitä on jotenkin katkera niin kannattaa selvittää oma pää ensin ja miettiä sitten haluaako kuitenkin parisuhteen. SItten on myös helponpi löytää itselleen sopiva kumppani eikä tarvitse tehdä niitä samoja virheitä kuin ennen.

Miksi pitäisi luopua miehistä?

Mä luulen että itsekin olen aika done. Lapset tehty ja isoja, yksi pitkä avioliitto ja toinen parin vuoden suhde. Pärjään hyvin ja olen tosi tyytyväinen elämääni. N32

ei parisuhteen kuuluisi olla sellaista että siinä on ikävä olla. Itselläni on hyvä suhde ja mies on paras ystäväni. En siis ymmärrä miksi luopuisin.

Jo parikymppisenä. Nyt 36.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua miehistä?

Ei tietenkään tarvitse luopua, jos miehen elämäänsä haluaa. Jokainen elää tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kun on myös vanhapoika, on mietitty että ehkä eläkepäivinä jos molemmat silloinkin on puolisottomia, hankitaan yhdessä maalta joku torppa jossa asutaan yhdessä, jos on muuten yksinäistä.

Ihana ajatus, loppuelämä turvallisen ihmisen kanssa. Mutta sitten katselin jo tulevaisuuteen, onko sitten jomman kumman kuollessa toisella liian suuri taakka jäädä taas yksin... Onko turvallisinta olla yksin, säästyäkseen liian suurilta elämänmuutoksilta.

Mä olen kiltti ja kohtelias, joten haalin narsistisia miehiä nähtävästi koko ikäni. Ihan surullista tajuta näin jälkeenpäin 50 vee iässä. Muutama pitkä suhde ja olin ihan varma joka kerralla että ollaan oiva pariskunta, mutta miehet pelasikin vain omiin pusseihinsa kännireissuillaan. Missähän kohtaa meni vikaan näiden miesten kohdalla lapsuus, yhteistä olen löytänyt heille ettei heidän äidit kunnioittaneet ja arvostaneet itseään. Oli kotiväkivaltaa, avointa naisten pilkkaamista, rahalla alistamista heidän kaikkien kodissa.

Yksin olen asunut 7 vuotta, ihanaa aikaa. Hormonit ei enää sanele että "pitäisi" olla joku petikaveri, vanheneminen on siitäkin ollut helpotus.

M

6

7

0

W

Miten luovutaan? 

En etsi ketään enkä elä sosiaalista elämää, muttei se tarkoita, etteikö miehet kiinnostaisi vielä, tai oikeammin yksi sopiva ja kunnollinen riittäisi. Mutta juuri nyt tuntuu hyvältä elää yksin. 

Jokaisen toivoisi löytävän sellaisen yksinelämisen tilan, mistä ei ole kiire pois.

Minä tykkään elää yksin, enkä näe mitään syytä hakeutua minkään sortin parisuhteeseen koko loppuelämäni aikana. Elämä on ollut parasta sinkkuna ennen pitkää parisuhdetta ja sen jälkeen taas sinkkuna.

Miehet ovat kyllä aktiivisesti lähestyneet ja joukossa varmaan mukaviakin.

Suomalaisista miehistä kyllä luopunut,

noita naapureiden ukrainalaisia himoitsen kyllä, ja muita eurooppalaisia, hemmetin komeita ja miehekkäitä miehiä.

Venäläiset työmiehet mua lähestyneetkin, mutta ne meni boikottiin alkuvuodesta.

Luovuin 43-vuotiaana, nyt olen 48v. Ja samaa rataa jatkan, näin on hyvä olla.

Jos tämä suhde tästä kariutuu, en enää uuteen ryhdy. En usko, että kenenkään miehen kanssa suhde voisi toimia.

Olen 59v nainen. Viimeisin intiimi kontakti mieheen oli vuonna 2004. Hyvin menee. Ihanaa olla yksin ja elellä rauhassa. 😊

Luovuin alle nelikymppisenä, kun mies jätti lähes lapsivuoteelle. Selvisin ja huomasin pärjääväni varsin hyvin. En enää oikeastaan edes kaipaa parisuhdetta.

Musta miehet on ihania! Olen eronnut 6 v sitten, eikä ole mitään miehiä vastaan, päinvastoin. Mutta en halua parisuhdetta. 

Myönnän, että roikuin deittisivustolla vielä kuusikymppisenäkin. Päätin sitten, että ostan maksullisen 6 kk kauden, ja jos ei sinä aikana tärppää, saa jäädä.

No niinhän siinä kävi. Oli kyllä kiinnostuneita miehiä, mutta minä en näistä kappaleista kiinnostunut. Ylipäätään tarjonta oli sopimatonta.

Olen vihdoin hyväksynyt sen, ettei minulle sopivaa miestä vain löydy. Siis sellaista, jonka seurassa viihtyisin pidempään mieluummin kuin itsekseni.

Olen aina ollut itsenäinen luonne. Takana muutama avioliitto ja muutamia lapsia olen saanut aikaisiksi. Eli olen kyllä 'kelvannut'. Mutta en vaan jaksanut niitä miehiä, rasittavia tapauksia.

Erosin parisuhteesta vuonna 2006. En enää ikinä rupea suhteeseen. Rakastan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä. Mikään ei ole sen mukavampaa, kuin saada olla ilman meikkiä kotona, villasukat jalassa, rönttövaatteissa ja mennä iltaisin sänkyyn yksin, lukemaan kirjaa. Voi käyttää kulahtaneita alusvaatteita, ei tarvitse ajella karvoja, eikä harrastaa pakkoseksiä. Ei tarvitse miellyttää ketään. Parasta elämää.

Kyll kannattaa vaihtaa naiseen ehdottomasti!

50v on kyllä aasialaisenkin kohdalla jo aika game over, että peittävää pukeutumista suositellaan vahvasti, jos on pakko ihmisten ilmoilla kulkea. Mieluusti kannattaa jäädä kotiin virkkaamaan ja lapsenlapsia hoitamaan.