Uusiopehe ja tilitys

Vierailija kirjoitti:

Siskonlapsilla oli uusperhe ja vain yksi sellainen, koska äitinsä kuoli. Molemmat lapset muuttivat kotoa 16v iässä eivätkä ole sen jälkeen olleet missään tekemisissä äitipuolen tai tämän lasten kanssa. Heille näitä ei edes ole olemassa. Uusperhe voi olla lapsille hirvein mahdollinen asia.

Meidänkin uusperheessä minä muutin 16-vuotiaana omilleni, koska en tullut toimeen isäpuolen kanssa. Se esim. uhkaili koirani satuttamisella eikä antanut käydä suihkussa, vaikka silloin kun olin vielä lapsi se oli ihan mukava. Sisko asui virallisesti kotona pidempään, mutta viimeiset vuodet se kävi kotona ehkä kerran tai pari kuussa. Meidän muutettua pois asiat ilmeisesti muuttuivat paremmaksi. Veljellä (isäpuolen pojalla) oli ihan eri säännöt kuin minulla ja siskolla.

Mitä yhteistä harrastit entisen perheesi kanssa? Mitä miehesi teki entisen perheensä kanssa? Harvemmin ihmiset muuttuu vaikka olosuhteet muuttuu.

Ja usein, valitettavasti, naisen rooli on perheessä olla se perheen suunnittelija ja ohjelmatoimisto. Ja kun lapset ovat jo teinejä ne vaan useimmiten olevat omissa oloissaan.

Me (ydinperhe tosin) pidetään toisinaan pizzapäivä eli kukin tekee oman pizzansa saman pöydän ääressä, tai lähdetään luonnonpuistoon koko perhe tai pidetään pelimarathon eli karkit, popparit, lautapelit ja koko perhe pöydän ääreen pelaamaan. Ja yleensä nämä on minun organisoimia.

Ja useimmiten arki on sitä , että tehdään kukin omia asioita. Edes tv-ohjelmat ei koa perhettä enää sohvalle kuten ehkä joskus 80-luvulla teki. Yhteisöllisyys ei ole tämän ajan trendi.

On hyvä huomata omat virheensä, ja pyrkiä korjaamaan ne.

Minä olen asunut uusperheessä 21 vuotta. Olen jo iällä ja tullessa kuvioihin miehen lapset oli 16 ja 17. Vanhempien avioero jo vanha juttu. Ekat vuodet oli silti nihkeää ja vaistosin välillä, että eivät pitäneet minusta. Mitään ei sanottu, mutta ilmee, eleet yms. Mutta vuodet korjaa.... Voin sanoa, että olen läheisempi miehen lasten ja lastenlasten kanssa kuin ikinä. He monesti ovat sanoneet tässä vuosien saatossa, että olen kuin toinen äiti heille. Saan mm. äiteinpäiväkortin miehen lapsenlapsilta, koska olenhan minä heitä enemmän hoitanut kuin tämä toinen biomummu eli miehen eksä.

Koskaan suhde ei ole sama kuin omiin lapsiini, koska aina on jonkinlainen vieraskoreus ollut välillä. Silti sanoisin, että miehen lapset ovat ystäviäni. Enemmän minä heidän kanssa juttelen ja parannan maailmaa, lähettelemme viestejä, hauskoja huomioita uutisista yms. kuin näiden virallisten ystävieni kanssa. Omien kohdalla on sitten tietynlaista kireyttä. Helpommin puutun heidän tekemisiinsä, huomautan ja otetaan yhteenkin. Miehen lasten tekemisiin en puutu ja en koskaan ala mestaroida heidän elämäänsä kuten vahingossa joskus käy omien kanssa. Sanotaanko, että jos istun miehen lasten ja omieni kanssa kahvilla, niin miehen lasten kanssa on hauskaa ja ystävällistä, omani äyskivät välillä ja olemme ärtyneitä toisimme.

Ja sinä uskot, että mies suree yksin ollessaan exän vaikeutta hyväksyä ero..?

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä uskot, että mies suree yksin ollessaan exän vaikeutta hyväksyä ero..?

No siltä musta tuntuu kun vetäytyy omiin oloihinsa aina kun kuulee näitä exä juttuja.

Kiitos, kivoja ja valaisevia kommentteja tullut teiltä. Uskon että monessa kohtaan uusioperheestä saa hyvän paketin jos aikuiset jaksaa panostaa siihen myös.

Itse en vielä ole varma alkaako tämä olla tässä.

!

Eräs uusperheyhdistyksessä aktiivina toiminut äiti kiteytti elämän uusperheessä niin, että kannattaa harkita tarkoin ja oppia tuntemaan toistensa lapset ja nimenomaan oppia rakastamaan puolison lapsia yhtä lailla kuin omiaan. Muuten elämästä tulee hankalaa. Se uusperhe on toiminutkin hyvin ja tiedän toisenkin, jossa on noin toimittu ja hyvin ovat pärjänneet. On näkynyt monin tavoin. Perheen toisen osapuolen lapsi meni naimisiin ja nuorelleparille syntyi vauva. Vauva on ollut tärkeä ja rakas uusperheen äidillekin ja kertoi, että ei hän edes ajattele että vauva ( nyt 1v) ei ole verisukulainen. Hän on lapselle mummi ja se sopii kaikille.