Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisi puhumaan ystävilleen myös vaikeista asioista
23.09.2022 |
Tiedän, että moni ystävistäni ajattelee, että en luota heihin koska en ikinä kerro mistään ongelmista ja vaikeista asioista elämässäni.
Ja todellakin syynä ei missään nimessä ole se, että en luottaisi ystäviini. Vaan se, että minulle on aina teroitettu sitä, että muita ihmisiä ei saa häiritä omilla ongelmilla ja ei saa pyytää apua asioihin, mitkä itse pitäisi kyetä ratkaisemaan ja että omaa pahaa oloa ei saa purkaa muihin.
Ja en meinaa päästä yli siitä tunteesta, että teen jotain väärin, jos kerron jostain vaikeasta asiasta elämässäni jollekin toiselle ihmiselle
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Olipa aivan hirveä vastaus! Ehkäpä ap haluaa jakaa elämäänsä muiden kanssa, koska on ihminen, laumaeläin. Mistä revit tuon avun pyytämisen? Siitä ei ap puhunut mitään. Häiritä? Minä ainakin toivon, että perheenjäsenet ja läheiset ihmiset haluavat kertoa minulle totuuden elämästään. Enemmän normaalia ihmistä häiritsee se, ettei toinen kerro itsestään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Minä opin lapsena pitämään huoleni omana tietonani, koska lapsuudenkodissa ei hyväksytty "negatiivisia" tunteita. Tuon kokemuksen pohjalta tiedän, miten ahdistavaa on yrittää selviytyä elämästä yksin vailla tukea, ja siksi olen mielelläni ystävilleni saatavilla, jos he tarvitsevat kuulevaa korvaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ongelmiinsa. Ehkä sinunkin läheisistäsi edes joku suhtautuu samalla tavalla. Soisin, että jokaisella olisi edes muutama ihminen, joille voisi välillä purkaa sydäntään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Olipa aivan hirveä vastaus! Ehkäpä ap haluaa jakaa elämäänsä muiden kanssa, koska on ihminen, laumaeläin. Mistä revit tuon avun pyytämisen? Siitä ei ap puhunut mitään. Häiritä? Minä ainakin toivon, että perheenjäsenet ja läheiset ihmiset haluavat kertoa minulle totuuden elämästään. Enemmän normaalia ihmistä häiritsee se, ettei toinen kerro itsestään mitään.
Revin sen aloituksessa olleesta lauseesta: "ei saa pyytää apua asioihin, mitkä itse pitäisi kyetä ratkaisemaan". Ihan siis aloittajan itsensä kirjoittama lause eikä mun mistään repimäni. Ja sen "häiritsemisenkin" otin ihan hänen omasta aloituksestaan.
Jos aloittaja on kasvatettu siten, että omilla ongelmillaan ei saa häiritä muita eikä pyytää apua asioihin, joista selviäisi itsekin, ainoa keino muuttua on todistaa itselleen, että toisenlaosesta toimintatavasta on jotain hyötyä. Joku voi ajatella, että kun on saanut kolmekymppisenä vakituisen työpaikan, siinä pitäisi jostain kummallisesta velvollisuudesta tai muusta syystä olla sitten eläkeikään asti eikäs aisi ottaa vastaan työpaikkaa, jossa olisi parempi palkka ja/tai mukavammat työajat. Oikeasti vanhoista tavoistaa, asenteistaan ja uskomuksistaan pääsee parhaiten eroon, kun ymmärtää, miten paljon hyödyllisempää itselle olisikin toimia toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Mun mielestä taas oikea ystävä ymmärtää ystävänsä erilaisuuden eikä vaadi kertomaan asioita, joita toinen ei syystä tai toisesta halua kertoa. Jos pitää testata ystävänsä luotettavuutta, antaa sille vaikka pankkikorttinsa tunnuslukuineen pariksi viikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Mun mielestä taas oikea ystävä ymmärtää ystävänsä erilaisuuden eikä vaadi kertomaan asioita, joita toinen ei syystä tai toisesta halua kertoa. Jos pitää testata ystävänsä luotettavuutta, antaa sille vaikka pankkikorttinsa tunnuslukuineen pariksi viikoksi.
Raha on vain rahaa, mutta ihmisen sisäinen maailma ja se todellisuus - se on arvokas asia. En lähtisi vertailemaan enkä tekemään luotettavuusmittauksia. Ymmärrän ap:tä sikäli, että minulla on ollut ystäviä, joiden on ollut hyvin vaikea avautua omista asioistaan, mutta tarve siihen on saattanut olla suuri. Siinä ei ystävän auta kuin odottaa, josko tuo toinen joskus uskaltautuisi avautumaan. Tämä siis ystävän näkökulma. Ap:n aloituksesta päättelin, että hänellä itselläänkin olisi halua ja tarvetta puhua ystävilleen myös vaikeista asioista mutta että se on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ollut melkoiset kuspäävanhemmat. Tosi paskatyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveät vanhemmat sulla. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Mun mielestä taas oikea ystävä ymmärtää ystävänsä erilaisuuden eikä vaadi kertomaan asioita, joita toinen ei syystä tai toisesta halua kertoa. Jos pitää testata ystävänsä luotettavuutta, antaa sille vaikka pankkikorttinsa tunnuslukuineen pariksi viikoksi.
Raha on vain rahaa, mutta ihmisen sisäinen maailma ja se todellisuus - se on arvokas asia. En lähtisi vertailemaan enkä tekemään luotettavuusmittauksia. Ymmärrän ap:tä sikäli, että minulla on ollut ystäviä, joiden on ollut hyvin vaikea avautua omista asioistaan, mutta tarve siihen on saattanut olla suuri. Siinä ei ystävän auta kuin odottaa, josko tuo toinen joskus uskaltautuisi avautumaan. Tämä siis ystävän näkökulma. Ap:n aloituksesta päättelin, että hänellä itselläänkin olisi halua ja tarvetta puhua ystävilleen myös vaikeista asioista mutta että se on vaikeaa.
Näin minäkin ajattelin ja juuri siksi kehotin häntä kommentissani 1 miettimään, mitä hyötyä hänelle itselleen olisi, jos puhuisi. Ihmiset harvoin muuttavat totuttuja toimintatapojaan, jos niiden muuttamisesta ei ole itselle mitään hyötyä. Sana "hyöty" käsitetään valitettavan usein aivan väärin, mutta mä jo ekaan kommenttiini laitoin kysymyksen, olisiko se hyöty esim mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, että sulla on tuollaiset sekopäävanhemmat.
Riippuu varmaan kenelle heistä kertoo ja onko joku luotettava. Huomaat äkkiä jos kertoo väärälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Mun mielestä taas oikea ystävä ymmärtää ystävänsä erilaisuuden eikä vaadi kertomaan asioita, joita toinen ei syystä tai toisesta halua kertoa. Jos pitää testata ystävänsä luotettavuutta, antaa sille vaikka pankkikorttinsa tunnuslukuineen pariksi viikoksi.
Raha on vain rahaa, mutta ihmisen sisäinen maailma ja se todellisuus - se on arvokas asia. En lähtisi vertailemaan enkä tekemään luotettavuusmittauksia. Ymmärrän ap:tä sikäli, että minulla on ollut ystäviä, joiden on ollut hyvin vaikea avautua omista asioistaan, mutta tarve siihen on saattanut olla suuri. Siinä ei ystävän auta kuin odottaa, josko tuo toinen joskus uskaltautuisi avautumaan. Tämä siis ystävän näkökulma. Ap:n aloituksesta päättelin, että hänellä itselläänkin olisi halua ja tarvetta puhua ystävilleen myös vaikeista asioista mutta että se on vaikeaa.
" Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta."
Mitä tuo on muuta kuin luotettavuuden testaamista? On ihan eri asia, jos ap haluaa ihan itse, omista tarpeistaan toiveistaan ja saamastaan hyödystä kertoa asioistaa, mutta jos syy kertomiseen on se, että ystävät haluavat, niin ollaan mun mielestä väärillä jäljillä. Hyvä ystävä ei vaadi eikä odota yhtään mitään vaan hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.
Eikö ap jo kertonut aloituksessaan, miksi tämä on tarpeen? Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta.
Ap, osaat muotoilla ajatuksesi selkeiksi. Mitä jos kertoisit ystävillesi tuon saman, jonka kirjoitit aloitukseen. Kerro peloistasi ja siitä, miten sinut on kasvatettu. Jos ystäväsi ovat hyviä ystäviä ja hyviä ihmisiä, he ymmärtävät. Lisäksi voit tarjota ystävillesi mahdollisuutta kysyä sinulta jotain, jotain sellaista, mitä he haluaisivat sinusta tietää mutta eivät ole tähän asti uskaltaneet kysyä jos/kun ovat havainneet sinun olevan pidättyväinen. Voit myös sanoa heille jo etukäteen, pahoitellen, että voi olla, ettet pystykään vastaamaan heidän esittämiin kysymyksiin, juuri mainitsemistasi syistä johtuen. Mutta tuolla tavalla saisit nämä ystäväsi tuntemaan, että he ovat sinulle tärkeitä ja että sinä luotat heihin niin paljon, että kerrot tuon kaiken, ja sen lisäksi saisit vähennettyä itseesi kohdistuvaa painetta määritellä täysin yksin ne aiheet etukäteen, joista voisit puhua. Näin ystäväsi voisivat ottaa aloitteen, ja yhdessä katsotte, miten sujuu. Tsemppiä!
Mun mielestä taas oikea ystävä ymmärtää ystävänsä erilaisuuden eikä vaadi kertomaan asioita, joita toinen ei syystä tai toisesta halua kertoa. Jos pitää testata ystävänsä luotettavuutta, antaa sille vaikka pankkikorttinsa tunnuslukuineen pariksi viikoksi.
Raha on vain rahaa, mutta ihmisen sisäinen maailma ja se todellisuus - se on arvokas asia. En lähtisi vertailemaan enkä tekemään luotettavuusmittauksia. Ymmärrän ap:tä sikäli, että minulla on ollut ystäviä, joiden on ollut hyvin vaikea avautua omista asioistaan, mutta tarve siihen on saattanut olla suuri. Siinä ei ystävän auta kuin odottaa, josko tuo toinen joskus uskaltautuisi avautumaan. Tämä siis ystävän näkökulma. Ap:n aloituksesta päättelin, että hänellä itselläänkin olisi halua ja tarvetta puhua ystävilleen myös vaikeista asioista mutta että se on vaikeaa.
" Koska ystävät haluavat sitä, osoitukseksi luottamuksesta ja ystävyyden tasapuolisuudesta."
Mitä tuo on muuta kuin luotettavuuden testaamista? On ihan eri asia, jos ap haluaa ihan itse, omista tarpeistaan toiveistaan ja saamastaan hyödystä kertoa asioistaa, mutta jos syy kertomiseen on se, että ystävät haluavat, niin ollaan mun mielestä väärillä jäljillä. Hyvä ystävä ei vaadi eikä odota yhtään mitään vaan hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin tämä on.
Näin on, en ole kanssasi yhtään eri mieltä. Mutta: miten se "hyvä ystävä" määritellään? Koska tässä voi olla tilanne (en voi tietenkään tietää), että ap:n ystävät haluavat ystävyyssuhteelta enemmän. Että ap ei vain kuuntele vaan myös avaa jonkin verran itseään. Tällöin ap ei ole välttämättä ystävälleen VIELÄ se "hyvä ystävä", vaan vain potentiaalinen hyvä ystävä. Se on tietenkin ikävää ja kielteistä, jos tämä ystävä painostaa ap:tä ja ap:llä on paniikki siitä, että jos hän ei vastavuoroisesti jaa itsestään, orastava ystävyys saattaa loppua tai hiipua. Mutta tuossa suhteessa on toinenkin ihminen kuin ap. Mielestäni se ei ole mitään "ystävyyden testaamista" tai ainakaan mitenkään erikoista ja epätavallista testaamista, jos haluaa selvittää, löytyykö syvempää yhteyttä toisen kanssa.
Tämä on nyt ihan mutua, kun emme asiasta voi tarkemmin tietää, ja pyydän ap:ltä anteeksi että faktisesti tässä puhun hänen ylitseen ja heittelen omia tulkintojani (jotka pohjaavat vain siihen, mitä ap on itse tänne kirjoittanut).
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut melkoiset kuspäävanhemmat. Tosi paskatyypit.
Toinen vaihtoehto on, että vanhemmat eivät ole olleet kusipäitä vaan vain varovaisia. Ei ole epätavallista, että menneillä vuosikymmenillä on lapsia ohjeistettu, että kotiasioista ei sitten kylillä huudella. (Ei ilmeisesti ole nytkään tuo epätavallista, koska ainakin Hesassa on ihan bussipysäkeillä mainokset, joilla kerrotaan lapsille että jos on kotona turvaton olo, pitää kertoa jollekin kodin ulkopuoliselle.) Ap:n tapauksessa ei edes ole välttämättä siitä kysymys vaan siitä, että vanhemmat ovat - niin omituiselta kuin se ehkä nykypäivän vinkkelistä tuntuukin - kasvattaneet lapsensa olemaan kohteliaita ja vaatimattomia, sanalla sanoen: käyttäytymään hyvin.
Nykypäivänä, kun kaikki vain enenevässä määrin oksentavat omaa pahaa oloaan, omia ongelmiaan ja omia diagnoosejaan (tai itsediagnoosejaan) paitsi lähiystävien myös puolituttujen niskaan, ap:n esittämä ongelma on oikeasti virkistävä ja epätavallinen. Omaan korvaani kuulostaa siltä, että ap:n vanhemmilla on saattanut olla omia kokemuksia rasittavista ystävistä/naapureista/sukulaisista, ja he ovat sitten teroittaneet lapsen/lasten päähän, että tuommoisiksi hirviöiksi sitten ette saa muuttua. Ap vaikuttaa olevan tunnollinen ihminen, joka on ottanut nämä komennukset vähän liiankin kirjaimellisesti, ja on ihan ymmärrettävää, että hänellä voi olla ongelmia ainakin sellaisten ystäviensä kanssa, jotka ovat sitten sieltä toiselta laidalta tunne- ja puheilmaisussaan.
En siis itse lähtisi syyllistämään ap:n vanhempia tässä nyt lainkaan, vaan pikemminkin kehumaan heitä siitä, että ovat kasvattaneet lapsestaan toiset huomioon ottavan aikuisen. Ap:lle toivoisin joustavampaa otetta kodista saatuun perintöön; vaikka vanhempien opetuksissa on usein hyvät tarkoitukset (ja mahdollisesti myös hyvät taustatekijät), pitää niitä kaikkia sitten iän myötä ruveta kyseenalaistamaan ja valitsemaan itse, mitä niistä noudattaa.
Miksi ystävän tarvitsee olla joku terapeutti niin älä kerro. Silloin jos ystävyys päättyy tai jos sitä ennen niin ystäväsi kertoo ihan kaikki kuvitelleesi luottamukselliset asiasi eteenpäin.
"Nykypäivänä, kun kaikki vain enenevässä määrin oksentavat omaa pahaa oloaan, omia ongelmiaan ja omia diagnoosejaan (tai itsediagnoosejaan) paitsi lähiystävien myös puolituttujen niskaan,"
Tuo on ihan totta ja kyllästyttää olla joku terapeutti ihan kaikille jotain saatanan masennusta poteville ja olen totaalisesti kyllästynyt. Ottakoon itse vastuuta elämästään eikä valita sitä kaikkea muille.
On ihme muotia lässyttää koko ajan jostain omista mt- ongelmistaan koko ajan julkisesti ihan kuin kaikkia kiinnostaisi ne.
Ehkä vähän ohi kysymyksen mutta itse olen ainakin huomannut että sellainen muiden ihmisten kanssa asioiden jatkuva jauhaminen ei auta mitään. Avioeroni jälkeen puhuin useamman kuukauden samoista ongelmista läheisilleni kunnes jossain vaiheessa tajusin että tämä samojen asioiden jaarittelu ei oikeasti auta mitään. Hetkellisesti voi tulla hyvä olo kun saa purettua ajatuksiaan ulos, mutta ainakin omalla kohdallani asiat aina paranee oman pääni sisällä ja tekemällä konkreettisia asioita ongelmieni ratkaisemiseksi. Esim eräs ystäväni jauhaa jatkuvasti, taukoamatta hänen ihmissuhde draamoistaan. Ihan sama miten kauan olen häntä yrittänyt neuvoa ja kuunnella, aiheet kiertää vain kehää. Ja tätä on siis jatkunut jo useiden vuosien ajan. Koska ei sillä selvästi ole mitään väliä mitä minä sanon tai neuvon, kun hän ei itse halua kehittyä, "ottaa härkää sarvista" tai hoitaa ongelmia päänsä sisällä.
No ensimmäisenä sun varmaan kannattaa miettiä, miksi haluat pyytää apua ongelmiin, jotka pystyisit ratkaisemaan itsekin, ja miksi haluaisit häiritä muita omilla ongelmillasi. Tarkoitan nyt tällä sitä, että mitä saat itsellesi siitä, jos puhuisit jollekin omista ongelmistasi. Mielenrauhaa? Ratkaisuehdotuksia? Jotain muuta? Ja kun olet tehnyt selväksi itsellesi, millaista hyötyä saisit itsellesi, on helpompaa unohtaa vanhat opit.