Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä jännitys oikein on? Uusi työpaikka unelmien alalta ja olen ihan poissa tolaltani.
22.09.2022 |
Aloitin työt toukokuussa uudessa paikassa, unelmieni alalta. Halusin niin paljon päästä näkemään tämän alan jokseenkin elokuvamaisen kiehtovaakin sisältöä - en tosin odottanut sen olevan mitään sellaista.
Olen kuitenkin edelleen koko ajan todella jännittynyt. Tuntuu, että ala on niin fiksujen ja asiallisten ihmisten ala, että olen aivan vääränlainen. Pelkään, että puhun jotain ohi suuni asiakkaille, sanon väärin, vastaan puhelimeen väärin. Haluaisin niin kovasti osata, mutta ala on niin vaikea ja monimutkainen, etten osaa. En osaa välillä edes kysyä, tiedättekö tunteen. Jotenkin ei edes tiedä mistä puhutaan, ei osaa sanoa mitään, ei osaa edes kysyä. Yrittää vaan painaa mieleensä asioita, joita voisi myöhemmin selvitellä.
Tänäänkin olin aivan ylivieittyneessä tilassa, siten että lopulta ihan vapisin ja pulssi oli aivan katossa. Siis mitä ihmettä tämä on! Olen kuitenkin 40-vuotias perheenäiti, enkä mikään parikymppinen tyttö. Jotain tässä nyt tapahtuu, mistä en saa selkoa.
Myös pelkästään työkavereille puhuminen jännittää, vaikka he tosi mukavia onkin. En vaan jotenkin pysty rentoutumaan kunnolla. Ääni värisee, pulssi hakkaa ja ajatus pätkii. Tällä menolla saan vielä pian kenkää.
Kommentit (39)
Minä vaihdoin alalle jossa asiakkaat tiesi enemmän tuotteistamme kuin minä. Onneksi työkaverit oli apuna ja tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä työilmapiirissä on jotain mikä herättää noita jännitystiloja? Ehkä pelkäät ettet "riitä"? Onko siellä tärkeileviä kollegoja? Minulla on kokemus työpaikasta missä oli niin korkealentoista välillä meno ja kummallisen tärkeilevää porukkaa. Kun edellisessä yhtä korkeasti koulutetussa porukassa oli todella rentoa ja huumori kukoisti ja kaikin tavoin mutkatonta. Itsekin pystyin rentoutumaan siinä vaikka olen aika arka ja epävarma.
Mutta voihan se olla että on edelleen alkujännitystä, niin vähän aikaa vasta tuolla ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Ei kai noin pian voi paljon mitään osatakaan. Odota rauhassa vuosi, ei sinulta virheettömyyttä odoteta. Itse olen ollut pari vuotta vastaavassa paikassa ja nyt vasta alan olla muiden tasolla ja tajuta, missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Jotenkin arvasin. Oletko sinä itsekin siis juristi vai esim. sihteerinä siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Jotenkin arvasin. Oletko sinä itsekin siis juristi vai esim. sihteerinä siellä?
En vielä valmistunut, mutta alaa opiskelen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Jotenkin arvasin. Oletko sinä itsekin siis juristi vai esim. sihteerinä siellä?
En vielä valmistunut, mutta alaa opiskelen.
Ap
Olet siis ilmeisesti harjoittelijana asianajotoimistossa. No, nyt saat sieltä kokemusta ja sen pohjalta voit miettiä, onko aa-puoli sinua varten vai sopisiko sinulle ehkä paremmin jokin muu urapolku. Kannattaa hakea seuraavaa harjoittelupaikkaa julkiselta puolelta, esim. syyttäjältä tai jostakin ministeriöstä. Itse olen ministeriöuralla ja ainakin meidän putiikissa on niin rentoa porukkaa, että vaikea uskoa, että joku jännittäisi meidän seurassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Jotenkin arvasin. Oletko sinä itsekin siis juristi vai esim. sihteerinä siellä?
En vielä valmistunut, mutta alaa opiskelen.
Ap
Kyllä se hyvin menee. Eikä jännittäminen ole niin vakava asia, meistä suurin osa jännittää enemmän tai vähemmän. Tsemppiä.
Asianajotoimistossa on kaikilla kova kiire ja stressi. Onko siellä ketään, kehen voisit hieman tukeutua, kuka tsemppaisi sinua? Jokainen harkkari tarvitsee sellaisen ihmisen, kuka on läsnä kun on jotain mielen päällä.
Voi olla, että olet itsellesi väärässä paikassa, mutta hattua nostan sinulle, jos olet jo 40v. Kovasti tsemppiä, hyvin sinä varmasti osaat ja hoidat hommat.
Kuten yllä kirjoitettiin niin valtion konttoriin hae seuraavaksi, siellä on leppoisempi tunnelma ja ihan eri tasolla työnteko, siis niin kovaa painetta, stressiä ja kiirettä ei ole. Jännitys kuuluu työn alkuun yleensä, mutta jos jatkuu kuukausia niin voi olla jostain muusta kysymys, esim. stressistä. Stressiä sinulla tietysti jonkin verran on, kun olet vielä harjoittelijan asemassa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia jännittää uutta työtä ja kyseenalaistaa omaa osaamista, etenkin jos täysin uuden eteen ensimmäisen kerran menet. Sinua kuitenkin varmasti perehdytetään, eikä kukaan oleta että heti osaisit.
Olin kolme vuotta samankaltaisessa tilenteessa :D lopuksi ainut ratkaisu oli lähteä muualle töihin. En jaksanut sitä jatkuvasti vallitsevaa selittämätöntä tunnetta.
Omalla kohdallani olin pienessä asiantuntija-työyhteisössä, jossa joutui koko ajan olemaan suurennuslasin alla. Tuntui, että kaikki muut on viisaampia ja parempia ja etenkin yksi työyhteisön jäsenistä tuntui käyttävän hyväkseen tätä. Hän näki lävitseni ja löysi alemmuuskompleksini johon alkoi heittää bensaa liekkeihin. Epävarmuuteni kertaantui, vaikka alkuun oli alkanut tuntua, että kyllä minustakin on tähän ja kokemuksen kertymisen myötä olen ihan tasan yhtä hyvä. Lähtiessäni sainkin yhtäkkiä runsain mitoin hyvää palautetta esimieheltä ja ylemmältä taholta ja harmittelua, että vaihdan työtä.
Pelkän _tunteen_ takia olin antanut itseni tulla liiskatuksi. Eli vinkki sinulle; sinä olet ihan yhtä hyvä ja osaava siellä kuin muutkin, viimeistään kunhan saat vielä hetken kerryttää rutiinia kyseisen työpaikan asioista. Nauti siitä, mitä olet saavuttanut, eli unelmatyön! Mutta jos ajan myötä kokemus jää edelleen liian kuluttavaksi ja sen myötä miinusmerkkiseksi, ole rohkea vaihtamaan. Ainakin saat komean merkin cv:n jatkoksi.
Itse olen nyt uudessa työssä ja uskallan kulkea pää pystyssä. Vastaanotto on ollut lämmin, ja osaamiseni tunnustetaan, koen itsekin pystyväni tehtävään, vaikka haasteitakin on luvassa. Ihan käsittämättömän iso tunnetason ero jolla on suurempi merkitys kuin millään muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asianajotoimistossa on kaikilla kova kiire ja stressi. Onko siellä ketään, kehen voisit hieman tukeutua, kuka tsemppaisi sinua? Jokainen harkkari tarvitsee sellaisen ihmisen, kuka on läsnä kun on jotain mielen päällä.
Voi olla, että olet itsellesi väärässä paikassa, mutta hattua nostan sinulle, jos olet jo 40v. Kovasti tsemppiä, hyvin sinä varmasti osaat ja hoidat hommat.
Kuten yllä kirjoitettiin niin valtion konttoriin hae seuraavaksi, siellä on leppoisempi tunnelma ja ihan eri tasolla työnteko, siis niin kovaa painetta, stressiä ja kiirettä ei ole. Jännitys kuuluu työn alkuun yleensä, mutta jos jatkuu kuukausia niin voi olla jostain muusta kysymys, esim. stressistä. Stressiä sinulla tietysti jonkin verran on, kun olet vielä harjoittelijan asemassa. Tsemppiä!
Ööh, no en kyllä menisi kategorisesti sanomaan, ettei valtiolla olisi juristeilla niin kovaa painetta ja kiirettä. Mietipä vaikka, millaisia lakimuutoksia tässä viime vuosina on valmisteltu ja millaisella aikataululla ja poliittisessa paineessa. Joku oikea ihminen nekin hallituksen esitykset on kirjoittanut ja työtunnit ovat paukkuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, aivan varmasti on muitakin ja aikanaan menee ohi.
Minä olen opettaja, opetan aikuisia. Sitä ennen olin alan töissä 15 vuotta. Minulle tuli muutama vuosi sitten uusia opettajakollegoita. Muiden kanssa sujui yhteistyö, mutta yhden kanssa takkuili.
Jonkin ajan päästä kävi ilmi, että hän on puhunut työyhteisössä minusta pahaa selän takana. Oli kuvaillut minua itseään täynnä olevaksi ja toisia arvostelevaksi. Annoin juttujen olla, mutta yhtenä päivänä esihenkilöltä tuli kutsu tapaamiseen. Tapaamisessa esihenkilö aloitti sillä mielellä, ettei minun asemassani olevan ole soveliasta alkaa neuvoa toisia ja jokainen on tasavertainen. Olin ihan hämmästynyt, mitä ne syytökset ovat. Sen uuden työntekijän mielestä olin mennyt liian pitkälle neuvoessani, että kannattaa varmistaa ennen luentoa, että audio toimii. Oli siinä kai muutakin, mistä hän ei ollut pitänyt. Yritin vain auttaa uutta kollegaa. Lopputulemana esihenkilö sanoi, että hän ei tiedä, mistä on kyse, mutta meillä kaikki ovat tasa-arvoisia ja yhtä osaavia ja minun on parasta sitoutua siihen tai on seuraamuksia.
Olin pitkään loukkaantunut, erittäin loukkaantunut. Ensinnäkin se etten tietääkseni ollut tehnyt mitään väärää ja toisaalta leimatuksi tuleminen ärsyttivät. Kaksi vuotta sen jälkeen se kollega vaihtoi työpaikkaa. Hän sanoi lähtiessään, että häntä jännitti liikaa. Jokainen luento aiheutti pelon ja hän oli kärsinyt paniikkikohtauksista. Sitä kautta vyyhti alkoi purkautua. Jännitys näkyi niin, että tulkitsee toisten sanat arvosteluksi ja luulee toisten ajattelevan itsestään negatiivisemmin kuin he todellisuudessa ajattelevat.
Ei kannata lähteä sille tielle. Muut todennäköisesti pitävät sinua osaavana kollegana.
Elät uudelleen jotain lapsuutesi traumaa, jossa sinut jyrättiin. Mistä trauma tuli, ei ole olennaista.
Jos hyväksyt sen, että mielesi/kehosi reagoi näin tässä "vastaavassa" tilanteessa, saat tilaisuuden rakentaa luottamusta.
Jos et hyväksy sitä, tulet "tappelemaan itseäsi vastaan" pitkään, sotkemalla siihen työterveyshuollon ja lopulta vain terveyshuollon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Oletkohan itselle sopivalla alalla? Joku tuossa kyllä mättää. Tuo jännitys alkaa vaikuttaa posttraumaattiselta tilalta.
Itse työskentelin alalla jossa piti olla asiakkaiden kanssa jatkuvasti tekemisissä. Luulin että tottuisi mutta oikeasti haluan tehdä töitä yksin.
Tuhon tiellä olet, jos et pääse jännityksestä eroon. Pitäisi epäonnistua muutaman kerran kunnolla siten, että siitä ei tulisi pahoja seurauksia, niin sitten olisi jo helpompaa.
Olen itse ollut IT-alalla ja kärsinyt samanlaisista ongelmista, ja nyt 15 vuoden jälkeen ollaan siinä pisteessä, että olen työttömänä koska homma ajautui umpikujaan.
Olen kokenut saman. Itse aloin lopulta varomaan kaikkea niin paljon, että alisuoriuduin ihan kamalasti joka paikassa enkä juuri puhunut kenellekään kuin ihan pakolliset asiat. Kun on pari kertaa esittänyt ymmärtävänsä jotain, mitä ei ymmärrä, on vaikea enää sanoa, ettei ymmärräkään. Mutta oli siinä työilmapiirissäkin vikaa; olin ainoa nainen ja minuun suhtauduttiin melko ylimielisesti. Minulle huudettiinkin pari kertaa pienestä virheestä.
Olin lopulta niin syvällä kierteessä, että en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa työpaikkaa. Sainkin kivan työpaikan samalta alalta ja siellä sai tuntea heti olevansa tervetullut ja arvostettu, vaikka sukupuolijakauma meni edelleen samalla kaavalla. Olin myös päättänyt, että en esitä mitään vaan kerron suoraan, jos en ymmärrä tai tarvitsen apua jossain. Puhuin asioita, joita sylki suuhun toi ihan omalla tavallani (edellisessä työpaikassa yritin puhua aina samalla tavalla kuin työkaverit).
Vinkkini on siis, että lopeta yrittäminen. Älä yritä olla juuri oikeanlainen vaan ole ihan oma itsesi. Ei ole tyhmyyttä olla ymmärtämättä, mutta ymmärtämisen esittäminen on vähän tyhmää. Jos tuntuu, että et silti sovi työyhteisöön tai sinulla on edelleen ahdistava olla, hae uutta työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?
Lakiala, lähtökohtaisesti jo aika normatiivinen ala. Olen luonut vielä itselleni ehkä tietynlaisen mielikuvan siitä, mitä minun pitäisi olla. Siltikään, en tunnista tätä tunnetta joka nyt on päällä. En ymmärrä miksi en pääse tästä jännityksestä eroon. En jotenkin osaa olla oma itseni.
Olen ollut jännittäjä jollain lailla aina, mutta en muista että ihan tällä tavalla.
Ap
Jotenkin arvasin. Oletko sinä itsekin siis juristi vai esim. sihteerinä siellä?
En vielä valmistunut, mutta alaa opiskelen.
Sanoit olevasi nelikymppinen perheenäiti. Eihän nyt aikuisopiskelijan pitäisi jännittää noin kovasti.
Kiinnostaisi tietää, että mikä ala oikein on kyseessä.
Oletko koskaan aiemmissa työpaikoissasi kärsinyt tuollaisesta jännittämisestä?