Miksi joidenkin mielestä melkein kaikki vauvalle ostettavat tarvikkeet on ihan turhia?

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja auta armias, jos ostat vauvalle jotakin nättiä ja kivaa - vaikka sitten superhalvalla ja käytettynä! Kyllä pitäisi olla ne vuoden 2002 ikivanhat Brion hyökkäysvaunujen raadot ja neuvolan ota tästä -hyllystä haalitut vaatteet, muuten olet pinnallinen ja materialistinen vanhempi, joka kasvattaa lapsen kieroon. 

Vaunujen homepilkutkaan ei haittaa mitään. Ei se vauva huomaa hometta.

Uusien vaunujen osto on silkaa tuhlausta.

Kyllähän sitä kai pärjää vaikka risumajassa sen vauvan kanssa ja käyttää raparperinlehtiä vaippana, mutta kyllä sitä elämää voi vähän helpottaakin.

Vauva-arki voi olla ihan tarpeeksi hankalaa jo itsesään, tarviiko vielä elää jotain 1900-luvun alun sissielämää?

Minä en osannut varautua, vaikka luulin varautuneeni hyvin kavereiden opastuksella. Hankittiin vaunut, sänky,turvakaukalo ja kavereilta sain viisi 56 cm bodya, vaikka kuulemma turhia nekin olisivat ekan viikon jälkeen.

Vauva olikin 47-senttinen ja reippaasti alle kolme kiloinen ja kakkasi ja puklasi helposti viisi vaatekertaa päivässä pesuun. Vielä kolmen kuukauden iässä käytti 56-senttisiä vaatteita,joten niitä hankittiin lisää tuplamäärä jo ekan viikon aikana.

Parin päivän aikana piti kiireellä hankkia rintakumeja, maidonkerääjiä,tuttipulloja, liivinsuojuksia,imetysliivejä jne. Ammekin ostettiin kun vauva rakasti kylpyjä (kokeiltiin kaverin luona), ja se oli käytössä useamman vuoden lähes päivittäin.

Harmittaa jälkeenpäin, kun yritin jatkuvasti tulla toimeen minimillä. Imetys oli hankalaa ja yritin erilaisilla tyynyillä ratkaista hartiakipuja, vaikka kunnon imetystyyny olisi ratkaissut ongelman. Hinta vaan oli niin kallis, että mieluummin sitten jumppasin tyynyillä vuoden verran ja kärsin selkäkivuista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä kai pärjää vaikka risumajassa sen vauvan kanssa ja käyttää raparperinlehtiä vaippana, mutta kyllä sitä elämää voi vähän helpottaakin.

Vauva-arki voi olla ihan tarpeeksi hankalaa jo itsesään, tarviiko vielä elää jotain 1900-luvun alun sissielämää?

Koska niin ennenkin tehtiin.

Ensin käytiin lypsyllä ja sitten vasta lähdettiin synnyttämään. Omalla autolla saati taksilla sinne ei tietenkään menty, vaan odotettiin posti- tai maitoautoa maantienristeyksessä neljä tuntia.

Ärsyttää kauhistelut siitä, miten vaunut maksoi 1000 e. Kuulemma olisi ihan hyvin saanut käytettynä ja paaaaljon halvemmalla jos vaan olisi viitsinyt etsiä.

No, me kyllä yritettiin etsiä. Mutta silloin niiden viikkojen aikana tarjolla oli sellaista puuvarastossa säilytettyä retrokärryä että. Ainoat vähääkään potentiaaliset sijaitsi toisella puolella maata. Ostettiin sitten tuo setti mikä sisältää yhdistelmävaunut, ratasosan ja lisäksi runkoon sopivan turvakaukalon. Eikä tarvi miettiä rungon kulumia tai klenkotuksia, tai kankaiden epämääräisiä laikkuja jotka ei lähde pesussa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kauhistelut siitä, miten vaunut maksoi 1000 e. Kuulemma olisi ihan hyvin saanut käytettynä ja paaaaljon halvemmalla jos vaan olisi viitsinyt etsiä.

No, me kyllä yritettiin etsiä. Mutta silloin niiden viikkojen aikana tarjolla oli sellaista puuvarastossa säilytettyä retrokärryä että. Ainoat vähääkään potentiaaliset sijaitsi toisella puolella maata. Ostettiin sitten tuo setti mikä sisältää yhdistelmävaunut, ratasosan ja lisäksi runkoon sopivan turvakaukalon. Eikä tarvi miettiä rungon kulumia tai klenkotuksia, tai kankaiden epämääräisiä laikkuja jotka ei lähde pesussa.

Meillä oli noin 500 euroa maksanut auto kun vauva syntyi, mutta vauvan yhdistelmävaunut maksoivat noin 1000 euroa :D ei kyllä ostettu niitä itse, vaan appiukko osti, kun se lupasi jo ennen kuin vauvasta tiedettiinkään, että hän sitten ostaa vaunut kun niille on tarvetta. Hyvät vaunut oli ja niitä käytettiin totta kai myös toisen lapsen kanssa.

Varmaan moni tuote on turha, mutta harvoin sitä tietää etukäteen missä vauva viihtyy ja toisaalta mitä itse tykkää tehdä. Varsinkaan esikoisen kanssa. Mutta hyvä puoli on se, että turhat, tarpeettomiksi käyneet ja kokonaan käyttämättä jääneet lastentarvikkeet ja vaatteet saa aika hyvin kiertoon! Kannattaa tsekata esim uusi lastentarvikkeiden nettikirppari Beebis ja laittaa sinne tarpeettomat kamat myyntiin tai vuokralle (jos ei vielä kokonaan raaski luopua)! https://beebis.sharetribe.com on osoite, ja sitä pyörittää suomalainen yksinyrittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että se on vastareaktio sille tavaramäärälle, mitä tuoreille vanhemmille tyrkytetään. Erityisesti esikoisen vanhemmat menevät helposti varustelumoodiin, jossa ostetaan kaiken maailman leikkikaaria, imetystyynyjä, vaunuverhoja jne. Aiemmin näiden tilalta käytettiin ihan vain kotoa löytyviä materiaaleja ja tavaroita ja pärjättiin siis ilman monia nykyisin puolipakolliseksi katsottavia hankintoja. Nykyään tuntuu absurdilta ajatukselta elää esim. ilman vaunuja, mutta samalla unohdetaan, että ei niitäkään ole ollut kovin pitkään kaikilla käytössä.

No jaa. Minusta on kuva vauva-ajaltani, missä makaan selälläni lattialla ja kahden tuolin väliin on viritelty iso puinen lelutanko on kiinni sellaisilla kapeilla klipseillä, mitkä irtoaa kun vähän nostaa. Vieressä 1,5v ja 7 vuotta vanhemmat isosisarukset kieppumassa. Ai vitsi, jos vaikka jompikumpi sisaruksista olisi vähän tönäissyt tuoleja ja koko lelusysteemi olisi pudonnut sieltä päähäni.

En siis omalle lapselle enää virittelisi sellaista, vaan leikkikaari on ihan hyvä juttu.

Ai niin, minua myös kuljetettiin vauvana 90-luvun alussa auton takapenkillä pelkässä vaunukopassa. Vanhassa autossa tietenkin. En siltikään laittaisi enää omaa lasta pelkkään vaunukoppaan takapenkille, vaikka se olisikin laillista.

Ennen ei myöskään ollut mm. työntäjän pituuden mukaan säädettäviä rattaita. Niitä sitten työnsi se 190 cm pitkä isä ja 160 cm pitkä äiti ihan samalla korkeudella. Tosi ergonomista.

Kyllä siis ennen varmaan pärjättiin ilman monenlaisia tavaroita, mutta se ei tarkoita, että ne olisi olleet parempia. Ennen vaan ei tiedetty paremmasta.

Mulle äiti askarteli narusta ja tyhjistä jogurttipurkeista roikkulelun. Naapurin täti ompeli omalle lapselleen itse toppavaatteetkin. Voihan sitä näppärä rakentaa pinnasängynkin itse.

Kyllä mua harmitti kun olin ostellut valmiiksi kaikkea mahdollista rintapumpuista koliikkikeinuun ja lopulta ne vain jäivät pölyttymään nurkkiin. Ne oli sitten tulevan hoitovapaan budjetista pois. Me oltaisiin ihan hyvin ehditty ostaa ne vauvan syntymän jälkeen, mikäli olisimme tarvinneet.

Ainoa mitä tarvittiin oli vaatteet, amme, kaukalo, vaunut, vaipat ja sänky+äitiyspakkauksen tarvikkeet.

Onneksi en itse törmännyt moiseen, olisi mennyt hermot. Minä kyllä hankin kaikki mahdolliset ja olivat käytössä. Ainoa, mikä jäi käyttämättä oli kantoreppu. Meillä kyllä olisi ollut sille käyttöä, mutta lapsi oli eri mieltä, eikä suostunut siinä olemaan. Mietin sitäkin, että perheen asuinpaikalla on varmaan merkitystä myöskin, jos asuu maalla isossa talossa, on lapsella tilaa touhuta sisällä omalla pihalla, eikä vauvan kanssa varmaankaan niin usein lähdetä kaupungille, missä rattaat ja pussit ja tarvikkeet on kaikki ihan välttämättömiä.

Kun sain esikoiseni -81 niin en ollut hankkinut mitään etukäteen. Vauva lähti kotia sairaalan kamppeet päällä, vilttiin kiedottuna,  vanhoissa lastenvaunuissa jotka poikaystäväni äiti oli jostain saanut. Kun odotin seuraavaa lasta niin olin ostanut vaunut ja kaikki tarvittavan etukäteen. Lapsi kuitenkin kuoli noin vuorokausi ennen synnytystä ja ystäväni kävivät viemässä kaiken pois ennenkuin tulin sairaalasta takaisin. Kun sitten muutaman vuoden päästä odotin kolmatta niin en ostanut mitään ja kielsin muitakin ostamasta. Lapsi syntyi kolme kuukautta liian aikaisin mutta selvityi hengissä. Joten minun ajatukseni on ettei etukäteen kannata ostaa kaiken mailman tavaraa koska ei voi koskaan tietää miten se siellä loppumetreillä menee. 

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tää suomalainen niukkuuden ihannointi. Osta sinä vauvallesi kaikki mitä haluat :)

On sitä ennekin pärjätty vähällä ja ennen kaikesta oli pulaa, mutta pärjättiin silti. Ommeltiin taaton vanhoista housuista lapsille uudet housut. Perheen lapsilla oli yhdet kengät mitä käytettiin vuorottellen. Oli yksi suksi, millä hiihdettiin 40 km kouluun mennen tullen ylämäkeen joka päivä.

Miksi vauvalla pitäisi olla alhaisempi elintaso ja olla vanhoissa rievuissa, kun elintaso on noussut kaikilla ikäryhmillä, myös niillä, jotka ovat kokeneet pula-ajan.

Ja olet väärässä, etteikö ennen panostettu syntyvään vauvaan. Kyllä panostettiin ja vauva puettiin kauniisti, röyhelöineen ja pitsineen. Katso vaikka vanhoja valokuvia.

Ja tuo sinun kommentisi koskee hyvin köyhiä perheitä, mutta silloin ei kukaan hiihtänyt kouluu 40km ja koskee lähinnä 1800-lukua, mutta ei enää 1900-lukua, ei edes sodan jälkeen ja tiedän tämän omasta kokemuksesta, sillä olen 50-luvun lapsi. Ennen vauvojen vaatteisiin nähtiin todella paljon vaivaa. Lakanoissakin piti olla käsinvirkatut pitsit.

Ja ap. kanssa olen samaa mieltä. Vauva tarvitsee paljon tavaroita ja ennen esim. 70-luvulla ne hankittiin 3kk ennen ja kaikki piti olla valmiina ja vauvan sänky petattuna kuukautta ennen. Näin silloin neuvolassa ohjeistettiin.

Viiden lapsen isä kirjoitti:

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Eihän nykyään lasta edes anneta ja luovuteta sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa ja vauvalla asianmukaisia vaatteita.

Ne tarkistetaan ennen sairaalasta poistumista.

Miksi joidenkin pitää avata tästä uusi keskustelu?

Ehkä pointti on se, ettei vauva tarvitse niin kauhean korkeaa elintasoa. On vanhempia joilla on alhaisempi elintaso ja silloin vauvallakin on ja se on ihan ok. Mekin ostimme rattaat 30 eurolla käytettynä ja se oli suurin hankinta mitä vauvalle tehtiin (kaikki vaatteet saatiin käytettyinä, ei ehkä hienoimpia, mutta ehjiä ja siistejä). On myös ok tuhlata vauvan juttuihin jos haluaa. Pääasia on, että vauvan hoitaa hyvin ja vastaa hänen tarpeisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Viiden lapsen isä kirjoitti:

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Eihän nykyään lasta edes anneta ja luovuteta sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa ja vauvalla asianmukaisia vaatteita.

Ne tarkistetaan ennen sairaalasta poistumista.

Miten autottomien perheiden kanssa menetellään? Pitääkö autottomuus jotenkin todistaa synnärin henkilökunnalle, vai siirtyykö asia automaattisesti lastensuojelun vastuulle jos turvakaukaloa ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Viiden lapsen isä kirjoitti:

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Eihän nykyään lasta edes anneta ja luovuteta sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa ja vauvalla asianmukaisia vaatteita.

Ne tarkistetaan ennen sairaalasta poistumista.

No jos asut ihan sairaalan vieressä niin on varmasti sallittua viedä lapsi kotiin myös rattailla.

Vierailija kirjoitti:

Viiden lapsen isä kirjoitti:

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Eihän nykyään lasta edes anneta ja luovuteta sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa ja vauvalla asianmukaisia vaatteita.

Ne tarkistetaan ennen sairaalasta poistumista.

Eikä tarkisteta. Sieltä voi lähteä halutessaan kävellen tai julkisilla jos se on mahdollista. Mutta autottomanakin kaukalo on kyllä ihan kätevä, jos vaikka tarvitsee lähteä taksilla päivystykseen tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden lapsen isä kirjoitti:

Meilläkään ei tarvittu esimerkiksi mitään turvakaukaloa tai rattaita esikoiselle, turhia sellaiset.

Ostin sellaiset sitten ihan ite ja kyllä oli äidin mielestä kätevää, kun sellaiset oli vaikka niitä ei ollut hankittukaan.

Välillä vähän ihmettelen, mutta onneksi en paljoa.

Eihän nykyään lasta edes anneta ja luovuteta sairaalasta, ellei ole turvakaukaloa ja vauvalla asianmukaisia vaatteita.

Ne tarkistetaan ennen sairaalasta poistumista.

Miten autottomien perheiden kanssa menetellään? Pitääkö autottomuus jotenkin todistaa synnärin henkilökunnalle, vai siirtyykö asia automaattisesti lastensuojelun vastuulle jos turvakaukaloa ei ole?

Toimistosihteeri seurasi meitä ulos ja katsoi, että tosiaan astuimme bussiin eikä henkilöautoon. Olisi tehnyt lasun jos olisimme jääneet valheesta kiinni.