Mistähän johtuu, että nuorempana oli jatkuva tarve kuunnella musiikkia, mutta vanhempana en enää koe vastaavaa tarvetta?

Kun ikää on 50 + arvostan hiljaisuutta yli kaiken.

Ennen tv oli aina auki taustalla ja radio auki,

Nyt en voi sietää noita mölypesiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena laulujen sanat oli tärkeitä. Niitä kirjoitettiin kalenterinreunaan ja koulukirjojen sivuille. Ne olivat jonkinlaisia elämänohjeita, joita halusi imeä itseensä. Vanhemmiten ei enää tarvitse kerätä sen tason viisauksia ja sanoitukset herättää enää harvoin vahvoja tunteita ja oivalluksia. Nuorena myös idolin ihailu saattoi olla tulista ja voimakasta tunnetta. En enää näin vanhemmiten pidä esim. Jon Bon Jovia mitenkään ylivertaisen älykkäänä, jonka jokainen lause täytyisi kirjoittaa muistiin.

Laulujen sanoitukset silloin oli 20-vuotiaiden tekemiä. Kai ne silloin tuntui mahtavilta viisailta mutta nyt 50-vuotiaana ne tietysti tuntuvat aivan yhdentekeviltä, epäkypsiltä ja naiveilta. Sävellykset ja 80-luvun soundit kyllä vielä nostalgisesti iskevät ja nuoremmatkin niistä nykyään tykkää. Kumma kyllä musiikkia tulee nykyisin kuunneltua melkein ainoastaan autoa ajaessa ja kun on kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää on 50 + arvostan hiljaisuutta yli kaiken.

Ennen tv oli aina auki taustalla ja radio auki,

Nyt en voi sietää noita mölypesiä.

En itsekään pidä taustahälystä. Mutta nautin, kun voin keskittyä musiikin kuunteluun. Nyt 5-kymppisenä siihen on taas aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena laulujen sanat oli tärkeitä. Niitä kirjoitettiin kalenterinreunaan ja koulukirjojen sivuille. Ne olivat jonkinlaisia elämänohjeita, joita halusi imeä itseensä. Vanhemmiten ei enää tarvitse kerätä sen tason viisauksia ja sanoitukset herättää enää harvoin vahvoja tunteita ja oivalluksia. Nuorena myös idolin ihailu saattoi olla tulista ja voimakasta tunnetta. En enää näin vanhemmiten pidä esim. Jon Bon Jovia mitenkään ylivertaisen älykkäänä, jonka jokainen lause täytyisi kirjoittaa muistiin.

Laulujen sanoitukset silloin oli 20-vuotiaiden tekemiä. Kai ne silloin tuntui mahtavilta viisailta mutta nyt 50-vuotiaana ne tietysti tuntuvat aivan yhdentekeviltä, epäkypsiltä ja naiveilta. Sävellykset ja 80-luvun soundit kyllä vielä nostalgisesti iskevät ja nuoremmatkin niistä nykyään tykkää. Kumma kyllä musiikkia tulee nykyisin kuunneltua melkein ainoastaan autoa ajaessa ja kun on kännissä.

Itse en pysty kuuntelemaan 80-90-luvun suomirokkia ollenkaan, kun se kontrasti sanoituksiin suhtautumisen kanssa on niin suuri 😆 Nolottaa, miten olen nuorena pitänyt niitä niin hienoina. Tämän vuoksi kuuntelen nykyään lähinnä englanninkielistä musiikkia, jossa sanoituksilla ei ole niin väliä vaan voi keskittyä itse musiikkiin. Instrumentaaliakin tulee kuunneltua.

Omalla kohdalla taitaa johtua siitä, että minulla on nyt paljon enemmän levyjä ja on vaikeampi päättää, mitä kuuntelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena laulujen sanat oli tärkeitä. Niitä kirjoitettiin kalenterinreunaan ja koulukirjojen sivuille. Ne olivat jonkinlaisia elämänohjeita, joita halusi imeä itseensä. Vanhemmiten ei enää tarvitse kerätä sen tason viisauksia ja sanoitukset herättää enää harvoin vahvoja tunteita ja oivalluksia. Nuorena myös idolin ihailu saattoi olla tulista ja voimakasta tunnetta. En enää näin vanhemmiten pidä esim. Jon Bon Jovia mitenkään ylivertaisen älykkäänä, jonka jokainen lause täytyisi kirjoittaa muistiin.

Mitä kirjoitit sanoituksista on niin totta. Iän myötä ei vaan pokka enää pidä kuunnella kovin lapsellisia sanoituksia. Toisaalta joskus jos musiikki on muuten hyvää, sanoitukset voi ikään kuin unohtaa. Tai kuunnella sitten vaikka instrumentaalista musiikkia. Itse esim. tykkäilen vaikkapa Nightwishistä ajoittain, vaikka ne sanoitukset saavatkin hymyn huulille.

Itseäni auttaa tässä se, etten saa nykybiisien sanoista mitään selvää.

Nuoret käyttää musiikkia tunteensäätelyyn ja vanhempana on kehittynyt yleensä muitakin keinoja.

Minulla sama. Ihmettelen levyhyllyn äärellä, että onpa tullut nuorempana kuunneltua läjäpäin musiikkia. Nykyään kuuntelen musiikkia vain radiosta.

Ennen pystyin nauttimaan ties minkä jumputuksen kuuntelusta, mutta 20 vuotta ravintola-alalla on pilannut lähes kaiken musiikin omissa korvissani. Mitään listahittejä tai muuta saastaa ei pysty kuuntelemaan ja autossa kuuntelen Yle puhetta. Ainoastaan klassinen, jazz ja progressiivinen rock ovat tyylilajeja, joita pystyn enää sietämään niin paljon, että vapaaehtoisesti haluaisin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Ennen pystyin nauttimaan ties minkä jumputuksen kuuntelusta, mutta 20 vuotta ravintola-alalla on pilannut lähes kaiken musiikin omissa korvissani. Mitään listahittejä tai muuta saastaa ei pysty kuuntelemaan ja autossa kuuntelen Yle puhetta. Ainoastaan klassinen, jazz ja progressiivinen rock ovat tyylilajeja, joita pystyn enää sietämään niin paljon, että vapaaehtoisesti haluaisin kuulla.

Totta. Yliannostus on vienyt ilon ainakin listahiteistä ja jopa osasta rock-klassikkoja. Ja nykyinen hönkivä laulutyyli ärsyttää jostain syystä niin paljon, ettei vaan pysty uutta musiikkiakaan paljon kuuntelemaan.

Utbudet avgör. Då man var ung tävlande musikförlagen om ditt intresse och dina pengar.

I vuxen ålder är det tänkt att du skall nöja dig med det som spelas för massan i radio samt en oavbrutet kavalkad av de sämsta hittarna ur din ungdom.

Det är klart att intresset svalnar då det en vuxen problemfritt hittar är skval och museiföremål.

Lyckligtvis finns det nuförtiden alternativ. Börja din musik hobby på nytt och skaffa Tidal. Med Spotify får du en lätt uppiffad ny radiostation med undermålig ljudkvalitet.

Toivon etten koskaan menetä kykyä nauttia musiikista. Olen alle 30 v nainen ja olen lapsesta saakka kuunnellut musiikkia. Osaan soittaa kahta ns klassista soitinta. Muuten tykkään paljon metalli ja rock musiikista. Kuuntelen lähes päivittäin ja se on välillä se päivän isoin ilon aihe minulle. Musiikki on hyvin tärkeää. En oikeastaan voi erotella kumpi on tärkeämpää sanat vai melodia. Minusta molemmat. Ainoat ajat kun en ole musiikkia voinut kuunnella olivat sellaista aikaa, kun voin huonosti ja masensi sekä ahdisti paljon. Silloin musiikki ei tuonut oloa ja en pysynyt keskittymään. Sitten, kun aloin voimaan edes vähän paremmin niin musiikin kuunteluun palasi olo uudelleen. Toivon etten enää koe olotilaa mihin musiikki ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Nuorille musiikkimaku on tärkeä osa identiteettiä mutta aikuisista ei voi päätellä mitä he kuuntelevat. Kun minun ikäiseni 50+ kokoontuvat yhteen jonkun kotona, musiikkia ei kuunnella ja jos musiikkia kuuluu baarissa se ärsyttää meitä riippumatta siitä mitä se on. Musiikin kuuntelumme loppui siinä kolmekymppisenä tai jo ennen. Mitä meille tapahtui?

Hieman vanhempana aivot vaativat paljon lepoa ja hiljaisuutta, kuten ruumiskin. Muutoin ei jaksa, mittään.

Minulla musiikin kuuntelu on sitä lepoa ja rauhaa jos saan itse valita mitä kuuntelen. Musiikki vie ajatukset muualle ja rentouttaa. Itselle hyvin tärkeää. Olen alle 30. Muuten en pidä melusta tai kovista äänistä.

En kuuntele nykyisin juuri mitään musiikkia, poislukien Eila Torvela, jonka levyjä soitan aina silloin tällöin salaa.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista huomaa todeksi kaksi asiaa: ihmisen musiikkimaku harvoilla kehittyy enää kolmenkympin jälkeen ja kaikki eivät 'ymmärrä' musiikkia, ts. aivot ei tuota niin suurta nautintoa musasta.

Kertoo toki senkin että musamaku ja mielikuvitus sekä tunne-elämä on melkoisen latteaa.

No huh, onpa kova huomaamaan joku.

En jaksa kuunnella nuoruuteni musiikkia. Nykyään se kuullostaa vain renkutukselta ja niin kuluneelta. Kuuntelen nykymusaa. Paljon löytyy hyvää musiikkia, josta tällainen boomerikin tykkää. Viimeksi eilen kuuntelin Purple Disco Machinea.