Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että nuorempana oli jatkuva tarve kuunnella musiikkia, mutta vanhempana en enää koe vastaavaa tarvetta?
22.09.2022 |
Siis vielä 20-vuotiaana kuuntelin jatkuvasti musiikkia.
50-vuotiaana ei enää samanlaista tarvetta tai voin kyllä edelleenkin nauttia musiikista, mutta tarve paljon vähäisempää?
Tai sitten johtuu SSRI-lääkkeistä..
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun perusteella raja kulkee jossain viidenkympin tienoilla. Silloin on elämän eväät ilmeisesti saatu ja todettu että nämä muiden viisaudet saa riittää.
En minä ainakaan ole ikinä mitään viisauksia kaivannut. :) Linkkasin ylempänä tuon Marko Hietalan ja Mika Jaakkolan yhteisesiintymisen, ja voin sanoa, että olen kuunnellut sen ainakin 10 kertaa enkä välittäisi yhtään, että mitkä ne sanat siinä kappaleessa on, kuuntelen vaan miehen ääntä ja ihanan likaista kitaran ääntä.
Ehkä tässä iän myötä ei enää ole väliä yksityiskohdilla, kuulee vaan olennaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
Ei se siitä johdu.
Näin aikuisena jos käytät alkoholia huomaat varmasti että popit ja kaija koot alkaa heti soimaan?
MInulla ei ala, mutta monella kaverilla alkaa heti regressio Bon Jovi- ja Ozzy Osbourne-osastolle kun saa yhtään alkoholia koneeseen. Ihan hirveää. Jumaleisson, edellisessä illanvietossa jouduin kuuntelemaan jopa Bonnie Tyleria karaokessa, ja se oli jo kidutusta.
Kaikki kuulemisen arvoinen musiikki on jo kuultu eikä uutta ole tehty vuosikymmeniin.
Kuuntelen usein nykyään mieluummin klassista. Monet poppis-sanoitukset tuntuvat niin pliisuilta eivät kosketa enää, se ihmissudedraamailu ja muu. Toki välillä esim. Salilla haen energiaa musiikista. Liikun musiikin tahtiin.
Minä olen 62-vuotias ja musiikki on minulle edelleen yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Kuuntelen päivittäin musiikkia kuulokkeet korvilla, keskimäärin ehkä nelisen tuntia päivässä, aina ruokaa laittaessa, käsitöitä tehdessä, siivotessa. Monesti keskeytän tekemisen ihan vain kuunnellakseni jonkun ihanan biisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
"Keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä"? Voi hyvänen aika. Taideko on keinotekoista ihmisyyden pohtimista? Sinäkö olet valmis ja kaikenymmärtävä? Ei mitään opittavaa enää mistään?
Ei ole aikaa perehtyä ja fiilistellä enää. Toki autossa tulee kuunneltua spotifyta ja olen tehnyt sinne muutamia ikivihreitä listoja. Mutta monesti tulee fiilis, että ei keksi mitään kuunneltavaa kun kaikki on jo kuunneltu miljoonaan kertaan.
Iltaisin kun saa lapset nukkumaan, niin luen uutisia hetken, ikkunashoppailen ja syön iltapalaa. Sitten päätä tyynyyn. Useimmiten en edes telkkaria viitsi avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikaa perehtyä ja fiilistellä enää. Toki autossa tulee kuunneltua spotifyta ja olen tehnyt sinne muutamia ikivihreitä listoja. Mutta monesti tulee fiilis, että ei keksi mitään kuunneltavaa kun kaikki on jo kuunneltu miljoonaan kertaan.
Iltaisin kun saa lapset nukkumaan, niin luen uutisia hetken, ikkunashoppailen ja syön iltapalaa. Sitten päätä tyynyyn. Useimmiten en edes telkkaria viitsi avata.
Sitten kun ne lapset aikanaan kasvaa isommiksi ja muuttavat omilleen, ehtii taas nauttia musiikistakin. Ja kun oma elämänkokemus on entistä rikkaampi, löytyy ihan uutta musiikkia nautittavaksi. Itsellä ainakin aikuistuttuani on musiikkimaku muuttunut ihan täysin.
Mulle on musiikissa aina ollut tärkeintä melodia ja nyt 42v sanoituksilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Ei niissä mitään uusia oivalluksia ole tämän ikäiselle. Aina on ihmetyttänyt ne joille sanat on musiikissa tärkeintä. Voihan sitten kuunnella ja lukea vaikka runoja tai kirjoja jos se itse musiikki ja melodia ei ole niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
"Keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä"? Voi hyvänen aika. Taideko on keinotekoista ihmisyyden pohtimista? Sinäkö olet valmis ja kaikenymmärtävä? Ei mitään opittavaa enää mistään?
No harvoin niistä biisien sanoituksista aikuiselle ihmiselle mitään suuria elämänopetuksia ja ahaa elämyksiä tulee. Ehkä joillekin joilla ei ole itsenäisen ajattelun kykyä muodostunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Nuorille musiikkimaku on tärkeä osa identiteettiä mutta aikuisista ei voi päätellä mitä he kuuntelevat. Kun minun ikäiseni 50+ kokoontuvat yhteen jonkun kotona, musiikkia ei kuunnella ja jos musiikkia kuuluu baarissa se ärsyttää meitä riippumatta siitä mitä se on. Musiikin kuuntelumme loppui siinä kolmekymppisenä tai jo ennen. Mitä meille tapahtui?
Minulle rock- ja popmusiikin kuuntelu on samalla keräilyharrastus, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti 1980-luvun alusta lähtien. Ei minun musiikkimakuni ole jäänyt minnekään kultaiselle kasarille, vaan omista levykokoelmistani löytyy musiikkia 1950-luvulta 2020-luvulle. Ostin alunperin vain LP-levyjä ja hankin ensimmäisen CD-levysoittimeni vasta 1999, ja nykyisin minulla on hiukan enemmän CD- kuin LP-levyjä.
Minulle musiikin kuuntelu on ollut aina artistikeskeistä ja joidenkin urat ovat jatkuneet vuosikymmeniä kuten Paul McCartney tai Eric Clapton. Kuuntelen pääosin englanninkielistä musiikkia poislukien räpin ja örinämetallin edustajat. Joskus on mukava kuunnella useampia albumia jotain "hevimpää" rockia ja joskus taas jotain hempempää poppia. Minulla on myös kavereita, joiden kanssa voi helposti keskustella vaikkapa rockin klassikkoalbumeista. Uudemmista bändeistä olen kuunnellut mm. Greta Van Fleetiä ja The Pretty Recklessiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
"Keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä"? Voi hyvänen aika. Taideko on keinotekoista ihmisyyden pohtimista? Sinäkö olet valmis ja kaikenymmärtävä? Ei mitään opittavaa enää mistään?
No harvoin niistä biisien sanoituksista aikuiselle ihmiselle mitään suuria elämänopetuksia ja ahaa elämyksiä tulee. Ehkä joillekin joilla ei ole itsenäisen ajattelun kykyä muodostunut.
Tuskin aikuiset yleensä sanoituksista elämän opetuksia hakevat, mutta sekö on syy mitätöidä musiikin merkitys? Musiikki on musiikkia. Sanat voivat tuoda siihen oman lisänsä.
Vierailija kirjoitti:
Musatarjonta viihdeohjelmissa nykyään:
En voi käsittää että joku kuuntelisi tälläistä vaikka ulkona kuulokkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
"Keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä"? Voi hyvänen aika. Taideko on keinotekoista ihmisyyden pohtimista? Sinäkö olet valmis ja kaikenymmärtävä? Ei mitään opittavaa enää mistään?
No harvoin niistä biisien sanoituksista aikuiselle ihmiselle mitään suuria elämänopetuksia ja ahaa elämyksiä tulee. Ehkä joillekin joilla ei ole itsenäisen ajattelun kykyä muodostunut.
Tuskin aikuiset yleensä sanoituksista elämän opetuksia hakevat, mutta sekö on syy mitätöidä musiikin merkitys? Musiikki on musiikkia. Sanat voivat tuoda siihen oman lisänsä.
Ei kukaan ole väittänyt etteikö musiikki ole musiikkia, vaan että sanoituksista oli puhe ja niiden merkityksen korostamisesta melodian sijaan.
Vierailija kirjoitti:
sanoitukset herättää enää harvoin vahvoja tunteita ja oivalluksia.
Voisko johtua siitä, että kuuntelet hajutonta ja mautonta hömppää?
Ehkä se tosiaan on, että koska ne suurimmat romantiikan, erotiikan ja tunteiden aallot ovat laimenneet, on hankala samaistua lyriikoihin, jossa kerrotaan ihanasta rakkaasta, joka on kuin hunajaa, tai takamuksesta joka on kuin vesimeloni, tai rinnoista, joita ei voi sekoittaa vuoriin. Nuorempana en kyllä pitänyt runoudesta ja nyt kuuntelen runokirjoja äänikirjoja ja lainailen runokirjoja. Ehkä voisin kuunnella räppäriä, jonka lyriikat ovat kuin Dylan Thomaksen runous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?
"Keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä"? Voi hyvänen aika. Taideko on keinotekoista ihmisyyden pohtimista? Sinäkö olet valmis ja kaikenymmärtävä? Ei mitään opittavaa enää mistään?
No harvoin niistä biisien sanoituksista aikuiselle ihmiselle mitään suuria elämänopetuksia ja ahaa elämyksiä tulee. Ehkä joillekin joilla ei ole itsenäisen ajattelun kykyä muodostunut.
Tuskin aikuiset yleensä sanoituksista elämän opetuksia hakevat, mutta sekö on syy mitätöidä musiikin merkitys? Musiikki on musiikkia. Sanat voivat tuoda siihen oman lisänsä.
Ei kukaan ole väittänyt etteikö musiikki ole musiikkia, vaan että sanoituksista oli puhe ja niiden merkityksen korostamisesta melodian sijaan.
Onko kovinkin moni aikuinen korostanut? Itse kyllä yleensä menen täysin musiikki edellä, mutta kun kuulen kiinnostavan kappaleen, saatan googlettaa sanoitukset, ja ne voivatkin pyöräyttää koko kappaleen päälaelleen. Mutta yleensä rock- ja popsanoitukset ovat huttua, eikä se haittaa, jos musiikki on hyvää, vaan ihmisääni on yksi instrumentti muiden joukossa. Mutta tuo aiempi kommentti 'keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä' kyllä minullekin särähti pahasti. Sitähän on kaikki taide. Minulle musiikki välittää tietoa ihmisyydestä tosin nykyään enemmän muilla tavoilla kuin suoraan sanoituksilla.
Ei tosiaan enää jaksa. Autossa kuuntelen jotain. Pää tuntuu niin täydeltä että on ihanaa kun kotona on hiljaista.
Mulla yli 40v musiikki on säilyttänyt arvonsa arjessa. Erityisesti kuuntelen musiikkia yksin ollessani. Olen aika kaikkiruokainen nykyään. Musiikkimakuni on laajentunut ja kuuntelen yhä useammin jazzia ja folkiakin.
Ja kyllä meillä tuttavaperheiden kanssa illanvietoissa taustalla soi usein musiikki hiljaisella. Joskus siitä keskustellaankin.
Ei se siitä johdu.
Näin aikuisena jos käytät alkoholia huomaat varmasti että popit ja kaija koot alkaa heti soimaan?