Mistähän johtuu, että nuorempana oli jatkuva tarve kuunnella musiikkia, mutta vanhempana en enää koe vastaavaa tarvetta?

Mulla meni maku musiikkiin ihan kokonaan +40-vuotiaana ja siis eka en voinut sietää uutta musiikkia, mutta ne omat vanhat lempparit vielä meni. Sitten en kestänyt kuunnella enää niitäkään, mutta sen sijaan klassinen musiikki alkoi tuntua hyvälle. Ei sitäkään tule juurikaan kuunneltua, mutta oudosti muuttui maku kun nuorempana en klassista voinut edes sietää..

Muutenkin kyllä alan olla aivan loppu kaikkeen meteliin ja älämölöön mitä ihmiset tuottaa.

Tuo on muuten ihan totta. Mistähän johtuu. Nuorena tuli kuunneltua musiikkia jatkuvasti, kun nykyään taas nauttii enemmän hiljaisuudesta. Musiikkia tulee kuunneltua enää pääasiassa auton radiosta. Siinäkin suhteessa olen nähtävästi tullut jo vanhaksi, että nykynuorison suosima musiikki kuulostaa omaan korvaan aika kamalalta.

Nuorempana tosiaan kuunteli musiikkia ihan koko ajan ja kaikkialla. Ulkonakin oli aina kuulokkeet korvilla ja se musiikki ja erityisesti sanoitukset oli itselle merkityksellistä, jotain sellaista mihin pystyi samaistumaan ja tuntui että kappale oli suoraan omasta elämästä kirjoitettu. Nykyään kuuntelen kyllä musiikkia, mutta lähinnä se on taustahälynä ja usein lounge musiikkia. Eikä tulisi kyllä mieleenkään ulkoillessa laittaa kuulokkeita korville, mielummin nautin luonnon äänistä. 

Mulla on toisinpäin. Teininä en kuunnellut juurikaan musiikkia, mutta vanhempana sitäkin enemmän. Minulle se ei ole mitään maailman ymmärtämistä, vaan hauskaa tekemistä.

Meinasin laittaa samaa keskustelua pystyyn. 40 rajapyykin jälkeen musiikin kuuntelu laskenut kuin lehmän häntä ja sama jatkuu. Parikymppisenä oli pakko kuunnella koko ajan musaa ja siitä sai kauheat kiksit ja energiat. 30 kymppisenä kuunteli enää kun harrasti liikuntaa ja satunnaisesti autossa. Nyt nelikymppisenä en jaksa/halua kuunnella enää mitään pölötystä/jumputusta. Lapset huutaa ja melua joka paikassa. Vain vklpuisin omalla ajalla voi pari tuntia kuunnella. Nautin hiljaisuudesta lenkillä ja salilla kajareiden yleismusa riittää. Nykyään ihmettelee miten naapurin nuori tyttö jaksaa kulkea luurit päässä koko ajan. Ajaessa autoa, koiraa taluttaessa, lenkillä, salilla. Luulisi kuulostavan jo melu saasteelta.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?

Tässä on perää. Nuoret myös kaipaavat idoleita, joita voi ihailla, joihin voi rakastua -etäältä.

Minäkin osasin aikoinani koko Bowien tuotannon ulkoa, sanoituksineen.

Olin aivan haltioissani kaikesta, mikä liittyi häneen.

Nyt olen 65 v, ja haltioidun edelleen monista asioista. Bowieen ja musiikkiinsa suhtaudun nyt objektiivisesti, eräänä aikansa edustajana.

Voin kertoa, koska se minulla tapahtui. Siitä lähtien kun MTV tuli Suomeen, meillä oli telkkari auki ja musa soimassa tuntikausia päivässä. Kuuntelin musiikkia muutenkin, teininä istuin iltaisin ikkunalaudalla kuulokkeet korvilla ja soitin samoja Radioheadin biisejä uudestaan ja uudestaan. 

Kun sain esikoiseni 00-luvun puolivälissä MTV oli vielä päällä. Sitten yhtenä päivänä heräsin siihen, että en voi tykittää lapseni verkkokalvoille tuntikausia puolialastomia ihmisiä, alkoholin nauttimista ja muuta musavideo kuvastoa.

Tv meni kiinni, eikä lapsiperhekakofoniassa tullut enää tarvetta musiikilla. Paitsi tietty Ipanapa levyille ja Robinille. 

Kun on vuosikymmeniä kuunnellut mölyä alkaa pitää hiljaisuudesta. Toisekseen nykymusiikki on paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Merkitys muuttuu. Nykyään musiikki toimii terapiana ja myös pakokeinona arjesta. Samoin kuin sarjat ja elokuvat. Sekä jotkin videopelit. Musiikki saa mielikuvituksen lentämään. Se rauhoittaa ja kiihdyttää. Antaa voimaa treeniin. En lopeta musiikin kuuntelua ikinä. Terveisin keski-ikäinen.

Samoilla linjoilla ja musiikki minulla toimii pakokeinona liika sosiaalisuudesta, liiasta ihmis ärsykkeistä kun haluaa olla rauhassa ja omissa ajatuksissaan eikä tarvitse puhua jos kulkee tuolla kodin ulkopuolellakin. Kuuntelen musiikkia bussissa ja kaupassakin shoppaillessa. Minussa on puolet erakko luonnetta. Katseleminen, kuunteleminen ja ajatteleminen on yllensä mielenkiintoisempaa kun jonnin joutava lörpöttely ulosanti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Nuorille musiikkimaku on tärkeä osa identiteettiä mutta aikuisista ei voi päätellä mitä he kuuntelevat. Kun minun ikäiseni 50+ kokoontuvat yhteen jonkun kotona, musiikkia ei kuunnella ja jos musiikkia kuuluu baarissa se ärsyttää meitä riippumatta siitä mitä se on. Musiikin kuuntelumme loppui siinä kolmekymppisenä tai jo ennen. Mitä meille tapahtui?

Hieman vanhempana aivot vaativat paljon lepoa ja hiljaisuutta, kuten ruumiskin. Muutoin ei jaksa, mittään.

Vierailija kirjoitti:

Joo kumma juttu. Autossakin oli pakko olla kunnon jumppuvehkeet mutta nykyään en ole jaksanut edes virittää radioon koodia.

Nytkin ulkona joku sahaa ja pärisee, hieman ottaa aivoon, vaikka työtähän siellä tehdään. Juu, lähteehän jo autostakin itsessään ääntä. Väsynyt olen minäkin. Järviratiota joskus kuuntelen, aika mukava kanava.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten ihan totta. Mistähän johtuu. Nuorena tuli kuunneltua musiikkia jatkuvasti, kun nykyään taas nauttii enemmän hiljaisuudesta. Musiikkia tulee kuunneltua enää pääasiassa auton radiosta. Siinäkin suhteessa olen nähtävästi tullut jo vanhaksi, että nykynuorison suosima musiikki kuulostaa omaan korvaan aika kamalalta.

Kuka se sanoi , että Hiljaisuus on parasta musiikkia?

Vierailija kirjoitti:

Olen 43-vuotias ja kuunnellut lapsesta saakka musiikkia paljon. Ei tämä ole mihinkään hävinnyt, ihan samalla tavalla kuuntelen edelleen.

Et sie ookkaan viel 5-kymppinen. Sitten voi olla jo eri mieliala. Kerro sitten kuulumiset. 

Minä olen kohta kuusikymppinen ja kuuntelen musiikkia edelleen päivittäin. Ilmeisesti jatkan samaa koko loppuelämän.

Musa ei keski-ikäisenä enää kiinnosta, ainoastaan jos on täysin vapaalla ja ehkä nauttii (enemmän) alkoholia. Tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain järkevää: (ääni)kirjoja, asiaohjelmia (ehkä YouTube).

Musatarjonta viihdeohjelmissa nykyään:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret hakevat aistielämyksiä enemmän. Lisäksi opettelevat kaikin mahdollisin keinoin tätä maailmaa. Musiikki (sanoitettu) kertoo heille tarinoita ihmiselämistä. Aikuiset näkevät ja kokevat paljon enemmän ja maailmankuva on muovautunut. Ei ole tarvetta ikään kuin keinotekoisesti etsiä tietoa ihmisyydestä. Olisiko jotakin tällaista?

Minulle ulkomaankielisessä musiikissa sanoitukset ovat aina olleet käytännössä merkityksettömiä. Suomenkielisessä jonkin verran merkityksellisiä, mutta nuorempana en juuri kuunnellut suomenkielistä musiikkia paitsi esiteini-ikäisenä suomi-iskelmää.

Perheellisenä en kaipaa enää muuta kuin hiljaisuutta :D Sitä onneksi järjestyy yhden lapsen kanssa. Musiikkia tavallaan kaipaan, mutta ei ole enää aikaa uppoutua siihen ja lähteä jonnekin hillumaan niissä fiiliksissä.

Mä en ole koskaan kuunnellut koko ajan musiikkia vaan silloin vain kun sitä haluan kuunnella. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ikää nyt 43v. ja tilanne edelleen sama. Ei ole jäänyt pois musiikin kuuntelu.

38 jatkaa, että radiota en varsinkaan kestä. Kaikki tyhjänpäiväinen "hei, mitäs teidän torstaipäivään, onko toivoa täynnä höhöhö"-lörpöttely tekee hulluksi. Ja parikymppisenä kuuntelin ahkerasti Aamutiimiä.