En ole koskaan ymmärtänyt eronneiden vanhempien tarvetta haukkua toista vanhempaa lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lisäät vain lapsesi tuskaa omalla v^ttumaisuudellasi.

Mitä minä siis sanon lapselle, kun isä ei lupauksista huolimatta sunnuntaina klo 13 tule hakemaan kanssaan katsomaan jääkiekkoa/pesäpalloa/jalkapalloa tms.? Kun totuutta ei saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

Kiitos tästä kommentista. Se nimenomaan koen olleeni, äidin sylkykuppi ja roskaämpäri, johon sai kaataa kaikki negatiiviset asiat ml. parisuhteeseen ja eroon liittyvän turhautumisen. Minun omista tunteista ei kyllä ole oltu kiinnostuneita, kunhan sai purkaa omaa pahaa oloa silloin kun huvittaa. Lopputuloksena tunnevammainen aikuinen, joka ei osaa puhua omista tunteistaan eikä oikein niitä kokeakaan, koska lapsuudessa koki ettei omat tunteet ja oma itse ole aikuisille tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lisäät vain lapsesi tuskaa omalla v^ttumaisuudellasi.

Mitä minä siis sanon lapselle, kun isä ei lupauksista huolimatta sunnuntaina klo 13 tule hakemaan kanssaan katsomaan jääkiekkoa/pesäpalloa/jalkapalloa tms.? Kun totuutta ei saa sanoa.

Ei tarvitse valehdella, mutta selitä asia lapselle kuin aikuinen ja ole hänelle tukena äläkä pura lapseen omaa kiukkuasi ja säti isää kuin pahainen teini. Todennäköisesti pahemmalta se tulematta jättäminen lapsesta tuntuu kuin sinusta, ja tuon ikävän kokemuksen lisäksi joutuu vielä kestämään sinun raivoamisesi ja isän haukkumisen.

Ei tarvitse valehdella, mutta selitä asia lapselle kuin aikuinen ja ole hänelle tukena äläkä pura lapseen omaa kiukkuasi ja säti isää kuin pahainen teini. Todennäköisesti pahemmalta se tulematta jättäminen lapsesta tuntuu kuin sinusta, ja tuon ikävän kokemuksen lisäksi joutuu vielä kestämään sinun raivoamisesi ja isän haukkumisen.[/quote]

Tossa tilanteessa ainoa oikea tapa lasta kohtaan on lohduttaa ja olla positiivinen. Keksi jotain kivaa olemista sinun kanssasi niin paha olo helpottuu.

T. Se ämpärilapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

En minä räyhää lapselle, mutta jos isä ei tule lasta hakemaan, niin pitääkö lapselle valehdella vai kertoa totuus? Minusta lapsen on parempi tietää, missä isä on sen sijaan että hän odottaa koko illan tätä hakemaan luokseen.

Vai pitääkö minun lähivanhempana selittää lapselle, että isi on ihana isi, vaikka ei nyt monista lupauksista huolimatta tullutkaan hakemaan? Ja  toivon, ettei lapsi osu somesta katsomaan isänsä samanaikaista riekkumista.

Aika mustavalkoisessa maailmassa elät jos vaihtoehdot on joko sanoa jotain ikävää toisesta tai kehua ihanaksi. Sinun pitää selittää asia lapselle, mutta asiallisesti siten, ettei lapselle tule suotta entistä pahempi mieli. Ei lapsen kuulu tietää, että toinen vanhempi onkin nyt mieluummin ryyppäämässä eikä halua sinua nähdä. Tajuatko mitä tuollaisen asian ääneen sanominen aiheuttaa lapselle? Jos toinen vanhempi toistuvasti jättää noudattamatta tapaamisia, sitten niitä ei enää järjestetä, jotta lapsi ei koe jatkuvasti pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lisäät vain lapsesi tuskaa omalla v^ttumaisuudellasi.

Mitä minä siis sanon lapselle, kun isä ei lupauksista huolimatta sunnuntaina klo 13 tule hakemaan kanssaan katsomaan jääkiekkoa/pesäpalloa/jalkapalloa tms.? Kun totuutta ei saa sanoa.

Ei tarvitse valehdella, mutta selitä asia lapselle kuin aikuinen ja ole hänelle tukena äläkä pura lapseen omaa kiukkuasi ja säti isää kuin pahainen teini. Todennäköisesti pahemmalta se tulematta jättäminen lapsesta tuntuu kuin sinusta, ja tuon ikävän kokemuksen lisäksi joutuu vielä kestämään sinun raivoamisesi ja isän haukkumisen.

Olenko jossain sanonut raivoavani? Enpä huomannut noin kirjoittaneeni. Sen sijaan olen ihmetellyt sitä, että lapselle ei saa sanoa totuutta, koska se koetaan automaattisesti haukkumiseksi.

Lapsi näyttää tiktokista, miten isä örveltää kännissä ja minun tehtäväni on siis aikuisesti kertoa lapselle, että kas, isi on iloisella päällä. En saa sanoa, että se on kännissä enkä saa pahoitella sitä, että lapsi ei pääsekään toivomaansa otteluun, koska silloinhan  minä tekisin isästä syyllisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

En minä räyhää lapselle, mutta jos isä ei tule lasta hakemaan, niin pitääkö lapselle valehdella vai kertoa totuus? Minusta lapsen on parempi tietää, missä isä on sen sijaan että hän odottaa koko illan tätä hakemaan luokseen.

Vai pitääkö minun lähivanhempana selittää lapselle, että isi on ihana isi, vaikka ei nyt monista lupauksista huolimatta tullutkaan hakemaan? Ja  toivon, ettei lapsi osu somesta katsomaan isänsä samanaikaista riekkumista.

Aika mustavalkoisessa maailmassa elät jos vaihtoehdot on joko sanoa jotain ikävää toisesta tai kehua ihanaksi. Sinun pitää selittää asia lapselle, mutta asiallisesti siten, ettei lapselle tule suotta entistä pahempi mieli. Ei lapsen kuulu tietää, että toinen vanhempi onkin nyt mieluummin ryyppäämässä eikä halua sinua nähdä. Tajuatko mitä tuollaisen asian ääneen sanominen aiheuttaa lapselle? Jos toinen vanhempi toistuvasti jättää noudattamatta tapaamisia, sitten niitä ei enää järjestetä, jotta lapsi ei koe jatkuvasti pettymyksiä.

Miksi lapselle ei saa kertoa totuutta? Ei kai lähivanhemman tehtävänä pidä olla toisen vanhemman nostaminen jalustalle ja virheiden peittely? Jos vanhempi on ryyppäämässä/pahassa krapulassa, vaikka edellisenä päivänä on soittanut ja sopinut otteluun menosta, niin pitääkö lapselle valehdella, että isi ei ehdi/isi unohti /isin auto taitaa olla rikki?

Ei lähivanhempi voi sanoa etävanhemmalle, että et saa sopia lapsen kanssa yhteisiä menoja tai yhteistä aikaa, jos et pidä lupauksia. Semmoinen kun on lapsen vieraannuttamista ja rangaistavaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Sinähän sen exän olet valinnut lapsesi vanhemmaksi. Oma vikasi. Älä kaada virheitäsi lapsesi kannettavaksi. Älä aiheuta lapsellesi lisää surua. Lapsesi varmaan jo sitä surua hylkäämisestä sydämessään kantaa.

Vain vakavasti häiriintynyt tekee tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Sinähän sen exän olet valinnut lapsesi vanhemmaksi. Oma vikasi. Älä kaada virheitäsi lapsesi kannettavaksi. Älä aiheuta lapsellesi lisää surua. Lapsesi varmaan jo sitä surua hylkäämisestä sydämessään kantaa.

Edelleen et suostu vastaamaan kysymykseen eli pitääkö lapselle valehdella vai saako kertoa totuuden? Enkä suostu olemaan vastuussa exästä ja tämän elämästä, kyllä hän saa ihan itse kantaa siitä vastuunsa. Minun virheeni oli valita hänet isäksi, mutta vastuuni päättyy juuri siihen, en vastaa muusta tekemisestään ja todellakin kerron lapselle totuuden. Parempi ymmärtää jo lapsena, että vika ei ole hänessä. Isä vain ei välitä.

Todella tyhmää on haukkua toista vanhempaa ja erittäin kiusallista lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

En minä räyhää lapselle, mutta jos isä ei tule lasta hakemaan, niin pitääkö lapselle valehdella vai kertoa totuus? Minusta lapsen on parempi tietää, missä isä on sen sijaan että hän odottaa koko illan tätä hakemaan luokseen.

Vai pitääkö minun lähivanhempana selittää lapselle, että isi on ihana isi, vaikka ei nyt monista lupauksista huolimatta tullutkaan hakemaan? Ja  toivon, ettei lapsi osu somesta katsomaan isänsä samanaikaista riekkumista.

Aika mustavalkoisessa maailmassa elät jos vaihtoehdot on joko sanoa jotain ikävää toisesta tai kehua ihanaksi. Sinun pitää selittää asia lapselle, mutta asiallisesti siten, ettei lapselle tule suotta entistä pahempi mieli. Ei lapsen kuulu tietää, että toinen vanhempi onkin nyt mieluummin ryyppäämässä eikä halua sinua nähdä. Tajuatko mitä tuollaisen asian ääneen sanominen aiheuttaa lapselle? Jos toinen vanhempi toistuvasti jättää noudattamatta tapaamisia, sitten niitä ei enää järjestetä, jotta lapsi ei koe jatkuvasti pettymyksiä.

Miksi lapselle ei saa kertoa totuutta? Ei kai lähivanhemman tehtävänä pidä olla toisen vanhemman nostaminen jalustalle ja virheiden peittely? Jos vanhempi on ryyppäämässä/pahassa krapulassa, vaikka edellisenä päivänä on soittanut ja sopinut otteluun menosta, niin pitääkö lapselle valehdella, että isi ei ehdi/isi unohti /isin auto taitaa olla rikki?

Ei lähivanhempi voi sanoa etävanhemmalle, että et saa sopia lapsen kanssa yhteisiä menoja tai yhteistä aikaa, jos et pidä lupauksia. Semmoinen kun on lapsen vieraannuttamista ja rangaistavaa!

On eri asia sanoa, että isä ei voi nyt tulla, koska hän on humalassa ja hänellä on alkoholiongelma kuin sanoa, tyyliin että isä on yksi kusippää juoppo josta ei ole mihinkään.