En ole koskaan ymmärtänyt eronneiden vanhempien tarvetta haukkua toista vanhempaa lapselle

Ymmärrätkö eroamattomien vanhempien tarvetta haukkua toista vanhempaa lapselle?

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Joo hel vetin raskasta lapselle. Miten voi aikuiset olla niin tyhmiä. Itse osasin lopulta vuosien jälkeen pyytää suoraan äitiä jo vihdoin lopettamaan sen, mutta hämpä siitä kimpaantui ja tuli päälle sellaiset marttyyrin kyyneleet että.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö eroamattomien vanhempien tarvetta haukkua toista vanhempaa lapselle?

Tämä oli ihan kauheaa lapsena! Vanhemmat riitelivät ja tulivat vuorotelleen haukkumaan toista. Haukkuivat kyllä kaikki sukulaiset ja kaveritkin. En ikinä itse arvostelisi yhtäkään lapsen läheistä ihmistä vaikka syytä olisikin (elarit maksamatta jne).

Itselleni vanhempien eron jälkeinen aika oli aivan hirveää, varsinkin äiti haukkui isää joka päivä ja samaa tekee usein vieläkin vaikka erosta on jo yli 20v. Samalla isä yritti koko ajan udella äidin tekemisiä ja vakoilla minun kauttani äidin elämää.

Erovanhemmat, ei näin. Pitäkää kiistat vanhempien välisinä, ja lapset erillään teidän riidoistanne. Erittäin kurjaa lapselle olla vanhempien riitojen välikappaleena, eikä tosiaan tee hyvää mielenterveydelle.

Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa hillitä itseään tunnekuohuissaan. Varsinkaan, jos ei ole ketään muuta jolle puhua, niin lapsi saa kuulla kuinka hänen toinen vanhempansa on sellainen ja sellainen.

Oma isäni jaksoi paasata aiheesta vielä kymmenen vuotta avioeron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Tuskinpa kukaan geenejä haukkuu, vaan käytöstä.

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Tuskinpa kukaan geenejä haukkuu, vaan käytöstä.

Joskus siinä käytöksessä ei ole vikaa, haukkuja on katkera, kun on tullut jätetyksi. Tällaista nähnyt.

Pahimmat ovat ne vanhemmat, jotka eivät hauku toista, vaan kertovat vain totuuden toisesta:)

"kyllä totuuden saa aina kertoa. Ei se ole minun vikani tai haukkumista, että isäs on paska eikä osaa hoitaa mitään"

Siinä ei järkevällä keskustelulle ole sijaa tällaisen ihmistyypin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Tuskinpa kukaan geenejä haukkuu, vaan käytöstä.

Joskus siinä käytöksessä ei ole vikaa, haukkuja on katkera, kun on tullut jätetyksi. Tällaista nähnyt.

Onhan siinä käytöksessä ollut silloin vikaa, yleensä huonosti hoidettu ero. Usein myös pettämistä taustalla.

Mä oon ehkä saanut pienen omakohtaisen esimerkin siitä tunteesta mikä sillä lapsella varmaan siinä tilanteessa on. Mun nykyinen miesystävä haukkuu mun exää mulle usein. Ja rehellisesti, ihan oikeassa hän onkin, mutta jotenkin se exän haukkuminen on ikään kuin mun valintojen haukkumista niin sitä on ikävä kuunnella. Nää on erikoisia asioita. Lapselle se tunne on varmasti vielä moninkertainen.

Molemmat vanhempani ja jopa isäpuoleni haukkunut toista vanhempaa (isäpuoli isääni) oikein urakalla minun ja sisarusteni kuullen ja vaikka mitä pahaa ja valheita puhunut toisesta. Molemmat syyttää toista pettämisestä en edelleenkään tiedä kumpi oikeasti petti vai pettikö kumpikin mutta en enään edes jaksa välittää. Isä syyttää lasten viemisestä, ja siitä kuinka mikään ei riittänyt äidille jne äiti syyttää isää pettämisestä ja narsistisesta käytöksestä ja määräilemisestä sekä kaksoismoralismisuudesta (ei saanut olla miespuolisia kavereita tai mennä kavereille käymään ei edes veljelleensä, mutta isä sai kulkea vapaasti baareissa ja sai olla naispuolisia kavereita jne ja auta armias jos menet puolustamaan toista vanhempaa tai paljastat jonkun valheen niin sitten vanhempi menee toisen vanhemman haukkumisesta sinun haukkumiseen ja suuttuu sinulle sen sijaan että purkaisi tunteitaan sinuun.

Tuota kestänyt jo 10 vuotta enkä jaksa enään edes välittää yritän vain pitää huolen ettei nuoremmat sisarukset kuulle vanhemman haukkumista yms toista vanhempaa kohtaan ja yritän vaihtaa puheenaihetta tai poistua paikalta.

Lapsellista sontaa tuollainen ja hämmentää lasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

Mun isä oli ihan hirviö ja mun äiti ei koskaan sanonut hänestä pahaa sanaa vaikka isä teki meidän elämän helvetiksi kun äiti haki eroa kun isällä oli toinen nainen. Olin 7v.

Isäni yritti houkutella mua kaikin tavoin ja lupasi kaiken mitä halusin, koska mun eka muisto isästä oli kun heitti ämpärin kylmää vettä mun päälle sänkyyn yöllä kännissä kun piti saada äiti hereille niin ei paljon lämmitä.

Samoin olen jatkanut, vaikka lasten isä on narsisti en ole koskaan sanonut pahaa sanaa hänestä lapsille.

Tyhmät ja sivistymättömät toimivat noin, kuten aloituksessa. Pitäisi tajuta, ettei siitä hyvää seuraa.

Lapsi kärsii eniten ja traumoja syntyy jotka seuraavat läpi elämän. Jonkun elämä voi siirtyä vaaralliselle polulle. Aiheuttaa mt- ongelmia etc.

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Totta tämä.

Vieläkin liki 60-vuotiaana olen katkera äidilleni siitä, että eristi isästä.

Monta menetettyä vuotta.

Aikuisena isäni oli paras ja luotettavin kaverini, ihminen, joka ei todellakaan tahtonut minulle kuin pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin pahinta mitä omalle lapselleen voi tehdä, on haukkua lapsen toinen vanhempi eli puolet lapsen geeneistä. Todellinen karhunpalvelus lapsen mielenterveydelle ja itsetunnolle.

Tuskinpa kukaan geenejä haukkuu, vaan käytöstä.

Ensin valitetaan isästä päivästä toiseen ja sitten todetaan, että olet ihan kuin isäs.

t. Äitiinsä kyllästynyt tytär

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lisäät vain lapsesi tuskaa omalla v^ttumaisuudellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle ei saisi olla rehellinen? Ihan hullua, että pitää näyttää tunteita, pitää osoittaa, että on ihminen, mutta toisesta vanhemmasta ei saisi sanoa mitään ikävää. Silloin joutuu olemaan hiljaa tai valehtelemaan. Jos exä oli juoppo paska, niin miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Tai että kun etävanhempi ei ole sovittuun aikaan hakemassa lasta, niin silloinko ei saa sanoa, että se on kavereitten kanssa mökillä eikä viitsi tulla?

Lapsen ei kuulu toimia vanhempansa tai aikuisen sylkykuppina, terapeuttina, roskaämpärinä. Mene terapiaan jos on tarve räyhätä mutta älä räyhää lapselle.

En minä räyhää lapselle, mutta jos isä ei tule lasta hakemaan, niin pitääkö lapselle valehdella vai kertoa totuus? Minusta lapsen on parempi tietää, missä isä on sen sijaan että hän odottaa koko illan tätä hakemaan luokseen.

Vai pitääkö minun lähivanhempana selittää lapselle, että isi on ihana isi, vaikka ei nyt monista lupauksista huolimatta tullutkaan hakemaan? Ja  toivon, ettei lapsi osu somesta katsomaan isänsä samanaikaista riekkumista.