Miten ootte suhtautuneet vanheneviin vanhempiinne?
Oletteko koko ajan huolissanne heistä? Käyttekö usein katsomassa? Onko sisaruksiin välit kunnossa
Itsellä ollut terveyshuolia viime vuodet ja aiheuttanut paljon harmia vanhemmilleni. Nyt vanhemmat reippaasti yli 70v ja huomaa että on voimat ehtymässä. Viikoittain näemme mutta tulevat lähinnä minua katsomaan. Asutaan puolen tunnin välimatkalla. Tuntuu etten oikein osaa olla hyvä tytär. Ainoaan veljeenkin välit vähän huonot. Tai ei huonot mutta etäiset.
Kommentit (27)
No helevetinmoinen lisästressi tää on (aloitus olisi voinut olla kirjoittamani) kun 70v isäni on nyt mennyt sen verran raihnaiseksi, nuorena onnettomuudesta tulleet krenkat pahentuneet ja näin. Sydänsairauttakin on. Asun 2,5h matkan päässä niin sekin ettei voi olla siinä ihan hollilla asioita hoitamassa. Veli asuu vielä kauempana eikä kyllä tule ottamaan vastuuta yhän mistään, se on ihan selvä. Niin paljon helpompaa olisi jos voisi tämän maan vanhustenhoitoon luottaa. On itseasiassa kriisityttänyt aika paljon tämä koska itsellä nyt niin paljon sairauksia että jo omissa asioissa menee sietokyvyn rajoilla koko ajan...
Minullakin on omia terveyshaasteita (MS-tauti), ja olen jo miettinyt, miten se vaikuttaa tulevaisuudessa omaan jaksamiseeni, kun vanhempani alkavat tarvita apua. Olen kyllä valmis auttamaan miten vain pystyn.
Onneksi vanhempani ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Ovat alle 70.
Ja onneksi sisaruksia löytyy. Heihin on hyvät välit.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Bueno kirjoitti:
Rakkaudella suhtaudun. Vanhemmat 70+ ovat juuri pakkaamassa matkalaukkujaan ja menossa taas talveksi Teneriffalle jo kahdeksatta kertaa. Siellä kesäkelissä on parempi lenkkeillä kuin Suomen talven lumessa ja liukkailla. Tekevät vielä 10 km patikkareissuja. Paljon muitakin aktiviteetteja löytyy ja todella pirteitä yli 80v. käy laulamassa kuorossa, jumpalla, ym. ym.
Me lapset käymme sitten joulunvietossa heidän luonaan. Välillä tuntuu, että nämä "vanhukset" ovat paremmasaa kunnossa kuin me 50+! :)
Omat vanhempani 75 ja 76v ovat parhaillaan Kreikassa. Sitten pieni tauko kotona ja seuraava kohde on Gran Canaria jossa ovat pitempään. Tekevät yleensä 4 ulkomaanmatkaa vuodessa.
Isäni on kuollut vuosia sitten. Äiti lähestyy kahdeksaakymppiä ja vihaa kaikkea ja kaikkia kuten aina ennenkin, myös omia läheisiään. Ei hän juurikaan ole tekemisissä minun kanssani. Istuu kotona telkkarin ääressä valittamassa kuten aina ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun surumielisesti koska tiedän että eivät varmaan enää elä kauaa. Siis en heille sitä surua näytä tai kerro, mutta sisälläni sen tunnen aina kun heidät näen. Äiti on jo 72 ja isä on 68.
No eihän nuo ees vanhoja oo...
Paljon näkee lehdissä 50/60-luvulla syntyneiden kuolinilmoituksia, ettei se mikään automaatio ole että jokainen elää 100-vuotiaaksi ainakin.
Paljon näkee kuolinilmoituksia myös 70-90-luvulla syntyneistä.
No en kyllä ole nähnyt paljonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on kuollut vuosia sitten. Äiti lähestyy kahdeksaakymppiä ja vihaa kaikkea ja kaikkia kuten aina ennenkin, myös omia läheisiään. Ei hän juurikaan ole tekemisissä minun kanssani. Istuu kotona telkkarin ääressä valittamassa kuten aina ennenkin.
Välillä tuntuu, että voisi olla helpompi noin. Että vanhempiin olisi huonot välit eikä sitten tuntuisi niin pahalta kun heistä aika jättää.
Olisi kuulemma pitänyt arvata, että he ovat heikkoja terveydeltään, ja voivat kuolla koska vain.