Lue keskustelun säännöt.
Inhoan itseäni ja sitä etten saa aikaseksi oikeasti mitään. Olen sisäisesti vailla elinvoimaa.
21.09.2022 |
Stressi on ainoa joka saa liikkeelle, koska on pakko. Eli töihin, suorituksia täytyy tehdä. Tämäkin painostus on lähinnä tähän yhteiskuntaan liittyvää, että edes johonkin kuuluisi ja tuntuisi pärjäävänsä.
Ulkopäin katsottuna kai pärjäänkin.
Kotona ollessani tai omaa elämää rehellisesti tarkastellen, en oikeasti vaan ole kunnossa.
Olen miettinyt jo viikkoja, että siivoan kunnolla. En jaksa.
En jaksa laittaa kunnon ruokaa mutta välillä pakotan itseni tekemään tietenkin. En jaksaisi opiskella enempää, tehdä suorituksia. En jaksaisi tarpoa eteenpäin vaikka tiedän, että on pakko.
Kohta pidän yhdet juhlat mutta tekisi mieli perua nekin, ketään ei oikeasti kiinnostaisi edes tulla. Pidän ne kutenkin kun olen jo ilmoittanut. Kaikki on niin puuroa ja sellaista rämpimistä päivä kerrallaan.
En jaksa pitää itsestäni huolta. Olen yksin, lapsia eikä parisuhdetta. Ei ole oikeasti edes vapaa-ajalla mitään suurempia taakkoja mutta en silti vain saa energiaa mistään eikä mikään kiinnosta.
Tätä tämä on ollut jo pidemmän aikaa.
Kommentit (44)
No, tavallaan tiedän,, että yksinöisyydelläkin on suuri rooli. On vain jossain välitilassa tämän asian kanssa koska valitettavasti suhteeni ovat olleet ihmisiin tuhoavia. Olen valinnut väärin. Sellaisia jotka vähättelee, kääntää selkänsä, juoruilevat ja parisuhteet olleet väkivaltaisia miesten osalta. On petetty ja nujerrettu. Olen liikaa hyväksynyt, ollut ymmärtäväinen ja typerän kiltti.
Laitoin ihmisiä etusijalle ja yritin kovasti lakaista maton alle asioista, sillä inhimillistä on tehdä virheitä.
Menetin kuitenkin itseluottamuksen ja lapsuuden perheeseenkin on hankala tukeutua. Ovat myös rikkinäisiä, alkoholisteja olleet koko elämäni ajan.
Jotenkin vain on tunne, että täytyy pärjätä yksin. Se on jopa helpompaa kuin aloittaa ussia suhteita. En vain uskalla enää.
Kaikki pelottaa ja olen jossain omassa maailmassani jossa ei oikein tunnu olevan mitään enää. Tämä on aika typerää, miksi en vain voi olla vahvempi ja rohkeampi. Tätä on hankalaa selittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinollessa ei pysty palvelemaan ketään ja ihmisen elämän suurin tarkoitus on varmaan siinä että pystyy palvelemaan. Jos kaikki olisivat samanlaisia niin kukaan ei pystyisi palvelemaan toista. Kun kaikki ovat erilaisia niin se takaa että jokainen pystyy/pystyisi palvelemaan jotakuta
Eikö amsennus ole ennekaikkea sitä että mikään ei itketä sen paree kuin nauratakaan, mikään ei ärsytä eikä hotsita. Tunteminen on tauonnut. Masenuksen en usko olevan mikään tunne, vaan paremminkin kaikkien tunteiden puute tai että kaikki tunteet ovat päällä samaan aikaan
Onko niin notta että vihahormoonit on ainoa nörtsinlähde, eli että töihin ei mennä munalla (kuten vanha kansa sanoi) vaai adrenaliinilla ja kortisolilla...
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmainen ongelma taitaa olla taas kerran yhteyden puuttuminen muihin ihmisiin eli yksinäisyys. Hyvien ihmissuhteiden puuttuminen aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta ja johtaa väistämättä apatiaan ja masennukseen. Uskaltaisin jopa väittää että tuossa on pähkinänkuoressa suurin syy sille miksi mielialalääkkeitä syödään niin paljon tässä maassa. Ja tuleehan sitä elämässä aina kaikkea p*skaa niskaan, mutta jos niiden asioiden kanssa ei ole yksin taakka on puolet helpompi kantaa.
Kyllä. Suomalainen kulttuuri on kylmäkiskoinen ja vääristynyt, vertaa muualle maailmaan jossa ihmiset on toistensa tukena ihan eri tavalla. Korostuu vaan entisestään kun Suomi luisumassa ihan kehitysmaatasolle, mitä merkitsee yhteisön tuki kun sitä ei olekaan. Kukaan ei välitä eikä auta. Itsekin olen ihan yksin. Kauhea turvattomuuden tunne koko ajan, tietää että vaikka olisi mikä hätä ketään ei kiinnosta eikä kukaan auttaisi. Koettu on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli opiskeletko ja teetkö töitä nyt samanaikaisesti vai oletko vain töissä, mutta koet paineita siitä, että nyt täytyisi jotenkin kouluttautua toiselle alalle tai "korkeammalle"? Jostakin siihen elämään täytyy löytyä miellekkyyttä. Mitä siellä töissä tapahtuu, onko siellä ilmapiiri kunnossa? Onko ala osoittautunut vääräksi sinulle? Tällaisetkin asiat voi huomaamattansa vaikuttaa omaan jaksamiseen aika paljon!
Oletko koittanut semmoisia lääkkeitä mitkä nostaa sressihormooni tasoja
ja saat energiaa asioiden tekemiseen? Niitä kannattaa kysyä lääkäreiltä ympärimaailmaa koska lääkäreitä on erillaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmainen ongelma taitaa olla taas kerran yhteyden puuttuminen muihin ihmisiin eli yksinäisyys. Hyvien ihmissuhteiden puuttuminen aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta ja johtaa väistämättä apatiaan ja masennukseen. Uskaltaisin jopa väittää että tuossa on pähkinänkuoressa suurin syy sille miksi mielialalääkkeitä syödään niin paljon tässä maassa. Ja tuleehan sitä elämässä aina kaikkea p*skaa niskaan, mutta jos niiden asioiden kanssa ei ole yksin taakka on puolet helpompi kantaa.
Osa meistä mennä porskuttaa, saa elämäänsä iloa kirpputoreilta, kasvien ja lemmikkien johdosta, työstäkin.
Osa taas kaipaa kuuntelijaa. Voi olla, että ympärillä on perhe ja lähellä puoliso, mutta heitä ei kiinnosta kuulla esim. miten työpäiväsi on mennyt. Kun kertoo jostain sattumuksesta, hauskasta tai ikävästä, niin toinen vain lähtee huoneesta kesken tarinan tai avaa laitteesta urheilukanavan, jota alkaa seurata intensiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
No, tavallaan tiedän,, että yksinöisyydelläkin on suuri rooli. On vain jossain välitilassa tämän asian kanssa koska valitettavasti suhteeni ovat olleet ihmisiin tuhoavia. Olen valinnut väärin. Sellaisia jotka vähättelee, kääntää selkänsä, juoruilevat ja parisuhteet olleet väkivaltaisia miesten osalta. On petetty ja nujerrettu. Olen liikaa hyväksynyt, ollut ymmärtäväinen ja typerän kiltti.
Laitoin ihmisiä etusijalle ja yritin kovasti lakaista maton alle asioista, sillä inhimillistä on tehdä virheitä.
Menetin kuitenkin itseluottamuksen ja lapsuuden perheeseenkin on hankala tukeutua. Ovat myös rikkinäisiä, alkoholisteja olleet koko elämäni ajan.
Jotenkin vain on tunne, että täytyy pärjätä yksin. Se on jopa helpompaa kuin aloittaa ussia suhteita. En vain uskalla enää.
Kaikki pelottaa ja olen jossain omassa maailmassani jossa ei oikein tunnu olevan mitään enää. Tämä on aika typerää, miksi en vain voi olla vahvempi ja rohkeampi. Tätä on hankalaa selittää.
Ap
No ei tuossa tilanteessa kannata kyllä uusia ihmissuhteita aloittaakaan. Terapiaan mahdollisuutta? Oletko tutustunut aca-ryhmiin? Niitähän pyörii nykyään netin kauttakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että eniten san aikaan kun raadan hommia sunnuntaina eli epäsoveliaana päivänä. Kai se johtuu siitä että työnarkkaruus on pahentunut
Ap, sulla on takki tyhjä. Ei ole mistä antaa/ammentaa. Tyhjyyden tunne tarkoittaa aina rakkauden puutetta= positiivisten tunteiden puute.
Saat sitä itseesi tekemällä asioita joista juuri sinä itse pidät ja haluat tehdä. Olemalla siis hyvä itsellesi. Silloin sinulla on voimia tehdä niitäkin asioita jotka eivät ole niin lemppari juttuja. Mutta eihän kenenkään pidä kiusata itseään niin, että tekee asioita jotka ovat täysin itseään vastaan eli ei pidä siitä yhtään. Sellainen vie aina ihmisestä voimia. Jätä siis elämästäsi asiat jotka kuluttavat voimaasi. Ole itsellesi armollinen. Olet sen arvoinen. Jokainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarttis varmaan tehrä jotain? Vauvapalstalle kirjoittelu tuskin sinua auttaa
Mä kuulin töissä (varasto) etten ole tarpeeksi tehokas vaikka raadan hulluna, myös ylitöitä. Nyt puhuin esimiehen kanssa etten tee vähään aikaan ylitöitä josko se auttaisi. Palautuisin vapaalla paremmin. Jos sekään ei auta niin vähennän tunteja.
En mä edes tiedä miksi mun pitäisi raataa, ei ole lapsia, asuntolainaa ja mies aloittaa myös työt jos sillä saralla onnistuu. Aamun olin masentunut ja väsynyt kunnes join kahvia monta kuppia ja söin kolme isoa katkarapupaahtoleipää. Eli varmaan sitä uupuukin kun ei syö edes tarpeeksi. Samoja fiiliksiä on kyllä ettei millään ole oikein mitään tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kuulin töissä (varasto) etten ole tarpeeksi tehokas vaikka raadan hulluna, myös ylitöitä. Nyt puhuin esimiehen kanssa etten tee vähään aikaan ylitöitä josko se auttaisi. Palautuisin vapaalla paremmin. Jos sekään ei auta niin vähennän tunteja.
En mä edes tiedä miksi mun pitäisi raataa, ei ole lapsia, asuntolainaa ja mies aloittaa myös työt jos sillä saralla onnistuu. Aamun olin masentunut ja väsynyt kunnes join kahvia monta kuppia ja söin kolme isoa katkarapupaahtoleipää. Eli varmaan sitä uupuukin kun ei syö edes tarpeeksi. Samoja fiiliksiä on kyllä ettei millään ole oikein mitään tarkoitusta.
Sullekin sanoisin, että kannattaa varmaan vaihtaa työpaikkaa. Nuo on myrkyllisiä paikkoja, joissa tekee itse parhaansa ja silti saa jatkuvasti kuulla, että se ei riitä. Kyllä jo tuo sun ylitöiden tekeminen kuulostaa siltä, että sä oot tehnyt sinne enemmän kuin on tarpeen. Pidä itsestäsi huoli.
Ap, mitä jos vika onkin ympäristössä ja yhteiskunnassa eikä "masennuksessa"? Minkä asian pitäisi muuttua, että saisit elinvoimaa?
Vierailija kirjoitti:
Tarttis varmaan tehrä jotain? Vauvapalstalle kirjoittelu tuskin sinua auttaa
Sitähän ap täältä kyselee että mitä pitäisi tehdä kun ei itse tiedä. Kyllä täältä voi saada apua ja neuvoja, olettaen tietysti että vastaukset on rakentavia ja asiallisia.
Onko ympärilläsi hyviä ihmisiä, jotka arvostavat sinua ap? Onko sinulla yhteisö ja läheisiä suhteita?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pelottaa ja olen jossain omassa maailmassani jossa ei oikein tunnu olevan mitään enää. Tämä on aika typerää, miksi en vain voi olla vahvempi ja rohkeampi. Tätä on hankalaa selittää.
Ap
Uskon, että yllätyt jossain vaiheessa itsekin siitä miten vahva ja rohkea olet. Vielä ei ole tullut oikea hetki, et ole vielä ollut valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttis varmaan tehrä jotain? Vauvapalstalle kirjoittelu tuskin sinua auttaa
Sitähän ap täältä kyselee että mitä pitäisi tehdä kun ei itse tiedä. Kyllä täältä voi saada apua ja neuvoja, olettaen tietysti että vastaukset on rakentavia ja asiallisia.
Kyllä hän tietää mitä pitäisi tehdä, muttei tee. Ei kannata lähteä tukemaan uhriutumista.
minäkin inhoan sinua