Onpa ihanaa tää vauva-arki vauva 2 viikkoa

Ikää on " jo" 1v ja 3v, silti helppoa ja ihanaa :) NAUTI! Kaikki eivät pääse yhtä helpolla.

Uhmat ja murrokset ohitetaan kevyesti kun lapsi vaan nukkuu ja syö ja kakkaa.

minäkin olin ennen tyhjästä valittaja mutta nyt tämä äitiys on saanut ajatusmaailmani muuttumaan. Elämä on ihanaa

ap

Katso leffoja, lue kirjoja, käy kaupungilla kahvilla. Myöhemmin, kun vauva alkaa kiinnostua enemmän ympäristöstään ja haluaa liikkua ja tutkia, voi oma aika käydä niukaksi. Tulee tarrakausia yms. Mutta nekin on onneksi ohimeneviä. Salaisuus onnelliseen vauva-arkeen on se, että osaat nauttia kunkin vaiheen omanlaisista ilonaiheista. :)



T:Onnellinen kotiäiti (vaikkakin joskus naatti...) ;)

Olen kuitenkin niin onnellinen vauvastani että en jaksa suuttua noista ikävistä kommenteista. Kiitos teille jotka ymmärrätte mun fiilkset :)

ap

mulla vauva vajaan viikon ja on tää ihanaa!



(ja porvoon huutelijoille tiedoksi että tää on jo neljäs :))

Niin minäkin, mulla samanlainen tapaus tuossa tuhisee... Ja eka oli jotain ihan muuta, huusi, huusi ja huusi jo tässä vaiheessa, koko ajan tississä kiinni (siis syötöt ja syöttöjen välit...), vauvaa piti jo tässä vaiheessa nukuttaa, heräsi jos siirsi sylistä koppaan/sänkyyn ja hereillä ollessaan siis huusi kuin hyeena aina jos tissi ei ollut suussa! Ja yöllä piti sellaista ääntä ja elämää, ettei tosikaan.



Ja tää toinen, tää vaan nukkuu suloisesti, vääntää ruikut, nukkuu taas, syö, pällistelee hetken maailmaa hereillä, ei päästä juuri ääntäkään vaan on oikein tyytyväisen oloinen. Antaa nukkua yöt rauhassa, siis syö toki mutta väliajat nukkuu... Olen onnellinen!!!

nauti ihmeessä jokaisesta hetkestä! kyllä saa nauttia, silloin kun on ihanaa. se, että se arki ei todennäköisesti jatkossa tule olemaan aina yhtä ihanaa, on sitten eri asia. sitä ei kannata murehtia nyt, vaan iloita siitä, mitä on!



Kumma, kuinka pitää kateellisten aina mollata. minä olin parikymppisenä hoikka kuin pajunvitsa, enkä lihonut, vaikka söin mitä. moni sanoi, että ootas vaan, kun täytät kolmekymmentä, kyllä sitten lihot. nyt olen kolmekymppinen ja lihonut jonkin verran, mutten vieläkään käsitä, miksi minun silloin nuorempana olisi pitänyt olla syömättä herkkuja, kun en niistä kerran silloin lihonut.

Vanhempi nyt 3v ja nuorempi 4kk. Nauti, niin minäkin tein. Meillä ei missään vaiheessa ole ollut " vaikeaa" .

ja vaivatonta, voi täysillä panostaa uhmikseen isoveljeen

" hiukset tippuu päästä ja on aina ihan likaiset" jne.

kun vissiin tämän arjen pitäisi olla niin kamalaa ja shokkia, mutta eipä vaan ole. paljon on omasta asenteesta kiinni. Oma olo hyvä kun saa nukkua, synnytyskiloja ei enää edes ole ja mieskin niin ihana!

ap

Biologiahan sen määrää, että äiti näkee lapsen alussa ainoastaan ihanana. Luonto on näin varmistanut sen, että äiti huolehtii lapsestaan. Ei se välttämättä ihan vain asennejuttukaan ole, luonto auttaa.

mutta kyllä ne vauvat aika helppoja useimmiten on, pahinta on se äidin tylsistyminen ja yksinäisyys.

Ja mieti vielä vähän onko se asenne ihan niin ratkaiseva juttu. Kun nyt olet auvoisessa tilassa, niin pystyt varmaan jakamaan empatiaa muillekin, ettei tarvi rivien välissä vihjailla muita asennevammaisiksi.

Vierailija:

mutta kyllä ne vauvat aika helppoja useimmiten on, pahinta on se äidin tylsistyminen ja yksinäisyys.

Yöt pitkät huutavan vauvan kanssa ei ehdi tylsistymään eikä ole yksinäistä, sillä vauvan parku on läsnä korvia vihlovasti.

todella perushelppoja ja ihania, meilläkin kaksi tuollaista poikaa. Mutta ehkä ne katsoo äidiltään mallia, joka itsekin on iloinen ja positiivinen, eikä mikään rähjäävä ränkkä.

kilttejä ja tuhmia vauvoja, on vaan ihania vauvoja

ap

Mutta kiitos iltapäiväni piristämisestä!

Ja nuo vaivat tulee vasta ajan kanssa. Monet tuntuvat kyllä kuvittelevan, että vauva-arki on aina yhtä ja samaa, mutta miten se niin olisi, kun se pieni ihminen kehittyy periaatteessa sikiöstä toimivaksi ja tuntevaksi yksilöksi sen ekan vuoden aikana. Siihen mahtuu jos minkälaista vaihetta ja ohjelmaa. :)



Huom! Varoituksen sana: se mies ei välttämättä ole enää myöhemmin ihan yhtä ihana. Alussa vanhemmat elää vielä sitä yhteistä vauvaunelmaa ja puhaltaa yhteen hiileen, mutta myöhemmin väsymys iskee päälle, ja puoliso saattaa tuntua varsinaiselta ilkimykseltä, joka oikein yrittää tehdä elämän vaikeaksi. Mutta kyllä sekin muuttuu yleensä jossain vaiheessa. ;)