Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kaverina kaverittomalle
20.09.2022 |
Aikoinaan oli yhdellä äidillä huoli ettei hänen lapsella ole kavereita. Sitten sain oman lapseni alkamaan tällaiselle kaveriksi.
Nyt sitten isompana hän syyttää minua, että tämä "tukilapsena" oleminen onkin vain tuonut hänelle traumoja.
Olisiko ollut parempi sitten antaa sen kaverittoman syrjäytyä?
Kommentit (2)
Lapsena maalla ei ollut paljoa väkeä. Vanhemmat sopi keskenään että pitää olla kavereita joten jouduin kavereiksi sellaisten kanssa joiden kanssa en olisi halunnut olla missään tekemisissä. Ei natsannut luonteet ja joukossa oli todellisten ongelmaperheiden lapsia, osa ongelmaihmisiä itsekin.
Hauskaa paimentaa 5-vuotiaan jotain 3-v psykopaatin alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi on todella empaattinen ja pidetty kaveripiirissään. Koulussa joutuu aina ottamaan vastuuta muita enemmän, opettaja nakittaa hänet usein juurikin tällaisiin avustustehtäviin ja tukemaan heikompia ja syrjäytyneitä. Lapselle tämä on ok tiettyyn pisteeseen asti, mutta kyllä vähän ahdisti, kun hän kerran sanoi, että äiti, mä en millään jaksais aina olla kaikkien kaveri. Lasta ei näissä asioissa kyllä saisi kuormittaa liikaa eikä siirtää aikuisen vastuuta lapsen hoidettavaksi.