Reagoitko toisten perintöhaaveisiin miten? Oletko itse perimässä/perinyt paljon?

Itse sain ison perinnön ja ajattelen aina kannustavasti siitä, että muutkin perivät. Perintö on aniharvoin jos koskaan pois kenenkään varoista. Sen takia ahneus-huutelut perintökeskusteluissa tms vaikuttavat typerältä. tietenkin sisarusten kesken perintö saattaa jakautua epätasaisesti, mutta se on eri keskustelun aihe ja asia sitten.

Ap

En reagoi. Mä en ole perinnyt koskaan. Suvusta ei ole tietoa. Vanhemmilla ei ole säästöjä tai omaisuutta.

52v.

Tuli vain mieleeni, kun tuossa 82v. isän kultaharkot -keskustelussa jotkut sanoivat arvostavansa isän asennetta. Sanoisin, että on sairasta arvostaa tuollaista asennetta (eli että ei jätä kultaa lapselleen, vaan hautaa sen reinkarnaatioharhoissaan metsään.)

Ap

Sellainen ihminen joka ottaa moiset asiat esiin antaa itsestään ahneen ja rahvaanomaisen kuvan.

Arvostan ihmisiä, jotka välittävät lapsistaan. Siihen kuuluu myös se, että haluavat lapsilleen hyvää myös taloudellisesti ja jättävät perintöä (jos on mitä jättää). Perinnön piilotukseen/pimitykseen liittyy jotain outoa perhesuhteissa. Toki lapset (tai osa lapsista) voi olla ahneita p*skoja, mutta itsehän se vanhempi on ne kasvattanut.

Perintöhaave?

Haave siitä, että läheinen ihminen kuolee?

Itse lähden siitä että vanhemmat voisivat käyttää sen omaisuutensa oman elämänsä laadun parantamiseksi. En ymmärrä sitä kun ei käydä lääkärissä ei tehdä sitä eikä tätä jotta jää paljon perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen joka ottaa moiset asiat esiin antaa itsestään ahneen ja rahvaanomaisen kuvan.

Samaa mieltä. Yksi kaverini peri hiljattain runsaan summan rahaa äidiltään, ja tuntuu kyllä vähän oudolle se kaverin hehkutus siitä miten nyt on rahaa. No, hän on jotenkin tosi rahaorientoitunut ollut aina joten ei sikäli yllätä.

Minun isälläni on suuri omaisuus, mutta en ole kovin montaa ajatusta sille uhrannut. Toivon mukaan menee vielä pitkään ennen kuin siitä mitään saan, ja silloin minulla toivon mukaan on muutenkin talous kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Perintöhaave?

Haave siitä, että läheinen ihminen kuolee?

Ei ne perintöä jättävät ihmiset aina ole perijöille läheisiä.

Muiden perimiset ei kuulu minulle eikä paljoa kiinnosta. Omalla kohdalla en nuolaise ennenkuin tipahtaa. Niin kauan kuin rahat yms omaisuus on vanhempieni ja muiden iäkkäiden sukulaisten, voivat ja tietysti saavatkin tehdä niillä mitä haluavat, vaikka tuhlata rahapeleihin kaiken. On myös mahdollista, vaikkakin epätodennäköisempää, että emme kuole täältä pois ikäjärjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähden siitä että vanhemmat voisivat käyttää sen omaisuutensa oman elämänsä laadun parantamiseksi. En ymmärrä sitä kun ei käydä lääkärissä ei tehdä sitä eikä tätä jotta jää paljon perintöä.

Tää on totta. Sekä tietoinen perinnön pimittäminen että toisaalta sen säästely oman hyvinvoinnin kustannuksella on outoa. Lähtökohtaisesti ihminen saa käyttää rahansa itseensä ja miten haluaa, mutta toki normaalissa perheessä ne mitä jää jätetään sitten lapsille.

En tule perimään käytännössä mitään. Myönnän että olen hieman katkera ja kateellinen tästä syystä niille, jotka saavat isot perinnöt. Mutta en anna sen häiritä omaa elämääni, joka sujuu muuten normaalisti. Tämä vastausvaihtoehto puuttui listastasi.

Vierailija kirjoitti:

En tule perimään käytännössä mitään. Myönnän että olen hieman katkera ja kateellinen tästä syystä niille, jotka saavat isot perinnöt. Mutta en anna sen häiritä omaa elämääni, joka sujuu muuten normaalisti. Tämä vastausvaihtoehto puuttui listastasi.

Juu, se että ei hirveästi kiinnosta omat eikä muitten perinnöt puuttuu kyllä listalta.

En tule sisarusteni kanssa perimään kuin sekalaista roinaa ja rompetta ja varmasti melko arvottoman 70-luvun omakotitalon, tämä on aina ollut tiedossa, eikä ole ikinä aiheuttanut mussa mitään katkeruuden tunteita. Muiden perinnön saanti ei ole multa pois, hienoa niille jotka saavat, mutta toki pistää vihaksi ne, jotka vaan rahan takia odottavat vanhempiensa kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen joka ottaa moiset asiat esiin antaa itsestään ahneen ja rahvaanomaisen kuvan.

Minun mielestäni ei. en tajua, mikä tabu on perinnöistä puhuminen? Meillä isäni puhui minulle aiheesta jo alkaen kun olin noin parikymppinen. Hän oli itsekin käöytännössä saanut omaisuutensa lahjoina, siis kesämökit, asunotoja, osakkeita, kultaa jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Perintöhaave?

Haave siitä, että läheinen ihminen kuolee?

Okei, eli että jos perintöä ei ajattele tai odota, perittävät eivät kuole? Kiva. Oletko kertonut tästyä kirkolle tai muille vastaaville tahoille?

Ap