Miksi kaikki oli lapsuudessa niin paljon hienompaa?

Muistin just miltä isovanhempieni talon porstuassa tuoksui talvipakkasella. Ikkunoissa oli huurretta ja lumitähtiä. Odotin porstuassa isoäitiäni iltakävelylle maantielle. Isoäiti työnsi minua potkukelkassa. Kaikkialla oli paksut valkeat luminietokset. Oli jotenkin suurta ja ihmeellistä. Kokeekohan nykyajan lapsetkin suurena ja ihmeellisenä kaiken vai oliko ennen paremmin objektiivisesti?