Fyysisesti terveet, ette tajua miten onnekkaita ootte
Mulla on fyysinen sairaus ollut jo yli kymmenen vuotta ja oon koko ajan liian väsynyt tehdäkseni mitään. Kotona vain oleilen. Te jotka ootte fyysisesti terveitä, ootte ihan helkkarin onnekkaita. Miettikää sitä seuraavan kerran kun alatte mämmättää jostain pikkujutusta. Te pystytte mihin vain jos vain itse valitsette niin. Sen sijaan moni teistä vain itkeskelee jostain turhasta, mässyttää, juopottelee ja laiskottelee. Jos olet fyysisesti terve, lopeta laiskottelu ja tee jotain elämässäsi. Sun parhaaks tää saarna on.
Kommentit (28)
Tuo on noin totta, mutta ihmisten on melko mahdotonta olla pitämättä asioita itsestään selvinä. Juttuja osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Muu ei kerta kaikkiaan onnistu. Yritän koko ajan mutta on vaikeaa kun ei ole kokemusta mitä se on kun vaikka on koko ajan kivuissa.
Ollaan me etuoikeutettuja kun liikutaan, syödään järkevästi ja ei vedetä kamaa harva se päivä. Pitäisi ihan kiittää muita, että saadaan olla olemassa.
Ei sitä tajuakaan muuta kuin vasta sitten kun on itse kipeä. Kuinka joku pienikin juttu voi uuvuttaa ihan hirveästi kun tarpeeks kauan jatkuu.
Entäs kun viiraa fyysisesti ja psyykkisesti.
Olen elinsiirtojonossa ja tajuan, miten onnekas olen moniin muihin verrattuna. Jossain toisessa maassa minulla ei välttämättä olisi varaa hoitoihin tai hoitoa ei olisi saatavilla ollenkaan.
Ymmärrän, ettei terveenä mieti sairauksia. Mielestäni ei tarvikaan. En tunne katkeruutta terveitä kohtaan. Jokainen elää omaa elämäänsä. Myös sillä terveen oloisella voi olla elämässään vaikeita asioita, jotka eivät näy päälle päin.
Olen kalju nainen ja se on hyvin suuressa roolissa elämässäni. Näin vähän aikaan sitten miehen, joka laittoi proteesia jalkaansa ja mietin, että ehkä minun asiani eivät niin huonosti olekaan.
Asioita on vaikea hyväksyä tai laittaa perspektiiviin - ehkä se on inhimillistä.
Osaan olla siitä kiitollinen joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin puhuttu. [\quote]
Hyvä saarna.
Kyllä minä tajuan. Ja olen siitä joka päivä kiitollinen. Koska tiedän, että terveyden tai liikuntakyvyn voi menettää koska tahansa.
No ei nää kilot oo tuonu mitään vaivoja,veriarvotki kunnossa.....
Niinpä, terveys on mennyttä 30v. 37v. alkoi pahenemaan ja tuli krooniset kivut.
52v.
Kyllä mun mielestä ihminen saa marmattaa ja ärsyyntyä, kettuuntua ihan pienistäkin asioista. Se on täysin normaalia toimintaa. Mutta sen sanoisin että jos sinulla on jotain asioita joista olet haaveillut taikka siirtänyt aina vain kauemmaksi niin älä enää vatvo ja siirrä! Toteuta ja tee juttuja, ole rohkea. Itse olen ollut sängyssä viimeiset 7 vuotta kun vakava sairaus vei kyvyn norm. elämään. Parantumisesta ei ole tietoakaan. On ollut aikaa miettiä mikä elämässä on lopulta tärkeää ja mikä ei. Itseäni on jäänyt kaivelemaan tietyt jutut joita en enää koskaan voi tehdä. Kun olin terve siirsin ratkaisujen tekemistä, en "uskaltanut" toimia niin kuin itse olisin halunnut tehdä. Jätin monta hyvää tilaisuutta käyttämättä joita eteeni tuli. Nyt on myöhäistä. Ja se harmittaa.
Entäs henkiset ongelmat?! Ihminen voi olla fyysisesti kunnossa mutta voi olla niin pahoja mielenterveys ongelmia ettei ole paljoa hyötyä muusta kunnosta kun ei jaksa liikkua eikä touhuta! Meitä on myös paljon. Itsekin olen juuri saraslomalla masennuksen, ahdistuksen vuoksi, ei tämäkään hääviä ole.
Näin on. Ja tehkää elämällänne jotain VIELÄ KUN olette terveitä, sillä sairaus voi iskeä milloin vain. Itsekin olen sairas, mutta myös kiitollinen siitä, että asun Suomessa enkä jossain Intian katuojassa, ja että minulla ei ole esimerkiksi parantumatonta syöpää. En voi itse luoda uraa tai sijoittaa (kun ei ole paljon rahaa), mutta tuen puolisoani noissa asioissa ja tsemppaan häntä harrastamaan, liikkumaan ja pitämään terveydestään huolta.
Vierailija kirjoitti:
Entäs henkiset ongelmat?! Ihminen voi olla fyysisesti kunnossa mutta voi olla niin pahoja mielenterveys ongelmia ettei ole paljoa hyötyä muusta kunnosta kun ei jaksa liikkua eikä touhuta! Meitä on myös paljon. Itsekin olen juuri saraslomalla masennuksen, ahdistuksen vuoksi, ei tämäkään hääviä ole.
Nekin voivat olla todella vaikeita. En ole ap, mutta sanoisin teille, että menkää vaikka lenkille tai metsään. Tai vaikka seinäkiipeilemään. Se ei todennäköisesti paranna mielenterveysongelmia, mutta siitä voi saada tunteen, että Hei mä pystyn tähän! En ole täysin kyvytön! T. Eräs joka on ollut sekä mielenterveysongelmainen että fyysisen sairauden vuoksi kyvytön kävelemään.
Mitä sinäkin luulet tietäväsi minun elämästä?
Tuota en ole tullut ajatelleeksikaan. Onneksi olen terve ja kaunis.
Hyvin puhuttu. Ollaan etuoikeutettuja me terveet, vaikka moni meistä ei halua ajatella niin.
Sinäkin ap olet etuoikeutettu puolestaan moniin muihin, vielä huonommassa asemassa oleviin nähden.