Voiko paniikkikohtaus olla ilman paniikkia?
Kysyn täällä koska en tiedä pitäisikö asialla häiritä lääkäriä (muita kuin puhelinaikoja on vaikea saada) vai ei. Eli minulla on ollut useamman vuoden ajan hyvin stressaava elämäntilanne - kirjaimellisesti en ole stressannut koronapandemiaa ollenkaan, koska ei ole riittänyt energiaa siihen - joten sen puolesta kyseessä voisi ollakin paniikkikohtauksia, mutta kun asiaan ei liity mitään pelon tunnetta niin voiko se olla sitä? Olen itse nimennyt ne stressikohtauksiksi, koska saan niitä vain silloin kun stressi on pahimmillaan.
Eli tuollaisen kohtauksen iskiessä yhtäkkiä vaan korvissa alkaa humista (ei soida, ei mitään piipausta, vain sellainen ääni jonka kova tuuli saa aikaan kuusimetsässä), sydämen syke tuntuu liian kovana rinnassa, näkö hämärtyy reunoilta lähtien, sormia ja varpaita alkaa kihelmöidä, ja jos olen pystyssä, jalat tuntuvat niin heikoilta että yleensä istun niin etten kaatuisi. Sitten se menee ohi vajaassa minuutissa ja kaikki on taas normaalisti.
Ensimmäinen vähän säikäytti, mutta itse tilanteeseen ei kuulu mitään erityistä pelon tunnetta ja sydämen sykekin nimenomaan tuntuu VOIMAKKAANA, se EI NOPEUDU. En hyperventiloi, en ole tehnyt mitään hirveän fyysisesti rasittavaa ennen kohtauksia, ne eivät riipu asennosta tai väsyneisyydestä tai verensokerista tai verenpaineesta (jälkimmäisiä kahta tarkkaillaan muista syistä, niin olen kotona sattuneiden kohtausten jälkeen mitannut ja ovat olleet normaalit). Kun muusta syystä on otettu sydänfilmiä, olen kysynyt voisiko tuollainen tuntemus olla jokin sydänhäiriö, mutta kun sydänfilmi on aina ollut ihan normaali, hoitaja vain mutisi jotain paniikkikohtauksesta. Mutta netistä hakemani infon mukaan paniikkikohtaukseen nimenomaan kuuluu pelon tunne ja sitä itselläni ei ole.
Onko kellään muulla ollut tämmöisiä ja onko niiden syy selvinnyt?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että voi olla paniikkikohtaus niin miksi? Antakaa jokin lähde, jossa kerrotaan että aloittajan kuvaamaa oiretta kutsutaan psyykkisen sairauden oireeksi ilman kyseistä psyykkistä komponenttia.
Saan noita kohtauksia pari kertaa vuodessa (plus niihin liittyy ripuli :D mutta ei varsinaista pelkoa tai paniikkia) ja oon mieltänyt ne paniikkikohtauksiksi. Terapeuttini on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Millaista luulet paniikin olevan? Sitä, että juoksee kiljuen ympyrää? Ennen kun voidaan vastata, voiko olla paniikkikohtausta ilman paniikkia, olisi hyvä tietää.
Tuo on ihan paniikkikohtauksen oppikirjaesimerkki, mitä kuvailet.
Unohtui tähän vastata. Paniikin tunne on itselleni sitä että pelottaa, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, hengitys on pinnallista, ajatukset jumittaa ja haluaisi vain paeta jonnekin turvaan, mutta on kuin jumissa eikä saa liikuttua.
Tuota tunnetta ei liity näihin kohtauksiini.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että voi olla paniikkikohtaus niin miksi? Antakaa jokin lähde, jossa kerrotaan että aloittajan kuvaamaa oiretta kutsutaan psyykkisen sairauden oireeksi ilman kyseistä psyykkistä komponenttia.
Lähteestäsi: "Paniikkikohtaus on äkillinen voimakas pelko- tai ahdistuskohtaus".
Eli siis miten tuo lähteesi muka toimii selityksenä sille että kohtaus johon ei liity pelon tai ahdistuksen tunnetta sopisi määritelmään?
Ahdistusta on siis muuten, stressiperäistä, mutta se ei ole näiden kohtausten aikana mitenkään erityisen voimakasta, paremminkin itse kohtauksen aikana on aika tyyni olo.
- ap
Kymmenisen vuotta mua on hoidettu paniikkipotilaana noilla oireilla.
Esim jos alkaa kaupassa, niin siihen liittyy vahva "mä en halua olla täällä" fiilis. Silloin pitää päästä johonkin istumaan ja hengittelemään syvään, että pahin menisi ohi.
Kotona kohtauksessa ei ole tuota fiilistä ja silti huiliminen ja hengittelyt auttaa. On mulla rauhoittaviakin, mutta viime vuosina olen pärjännyt ennakoimalla ja hengitysharjoitteilla.
On mahdollista. Itselläni on vaikea masennus joka on johtanut siihen että en tunne enää muuten mitään. Olen täysin turta. Paniikkikohtauksia saan edelleen. Sydän hakkaa, tulee sellainen pyörryttävä todella epämukava olo, kuin verensokeri olisi tosi alhaalla ja verenpaine tosi korkella samaan aikaan. Jopa hiukan oksettaa ja on sellainen olo että pitäisi päästä jotenkin karkuun. Näitä tulee vaikka olisin ihan rauhallinen muuten. Ahdistusta en enää tunne juurikaan, ahdistusta aiheuttavat asiat ovat menettäneet merkityksensä.
Ap. Kyllä tuo on selvä paniikkikohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenisen vuotta mua on hoidettu paniikkipotilaana noilla oireilla.
Esim jos alkaa kaupassa, niin siihen liittyy vahva "mä en halua olla täällä" fiilis. Silloin pitää päästä johonkin istumaan ja hengittelemään syvään, että pahin menisi ohi.
Kotona kohtauksessa ei ole tuota fiilistä ja silti huiliminen ja hengittelyt auttaa. On mulla rauhoittaviakin, mutta viime vuosina olen pärjännyt ennakoimalla ja hengitysharjoitteilla.
Olen kommentin 27 kirjoittaja ja tämä kuvaus sopii minuun tuon muun lisäksi. Tuo pois haluaminen saattaa tulla esim ravintolassa syödessä vaikka siellä olisi aivan rauhallista. Kaupasta onneksi pääsee äkkiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Verenpaine kannattaa ottaa seurantaan
Kuten jo kirjoitin, sitä tarkkaillaan jo muista syistä ja se on ainakin kohtausten jälkeen (kun kotona pääsee heti mittaamaan) ollut ihan normaali.
Anteeksi monta viestiä peräjälkeen. Ja kiitos kaikille jotka ovat vastanneet. Yritän ehkä sitten saada kiireettömän lääkärinajan ennen vuodenvaihdetta, kun pitäisi valittaa nivelkivuistakin taas vaihteeksi. (Nekin kuuluvat sarjaan "pitäisi tutkia perusteellisesti ja heti", mutta lääkärin kommentti on aiempina vuosina vaan ollut ettei alle viiskymppisellä voi olla sitä nivelongelmaa mihin oireet sopivat.)
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että voi olla paniikkikohtaus niin miksi? Antakaa jokin lähde, jossa kerrotaan että aloittajan kuvaamaa oiretta kutsutaan psyykkisen sairauden oireeksi ilman kyseistä psyykkistä komponenttia.
Lähteestäsi: "Paniikkikohtaus on äkillinen voimakas pelko- tai ahdistuskohtaus".
Eli siis miten tuo lähteesi muka toimii selityksenä sille että kohtaus johon ei liity pelon tai ahdistuksen tunnetta sopisi määritelmään?
Ahdistusta on siis muuten, stressiperäistä, mutta se ei ole näiden kohtausten aikana mitenkään erityisen voimakasta, paremminkin itse kohtauksen aikana on aika tyyni olo.
- ap
"Eri ihmisillä oirekuvassa korostuvat joko ruumiilliset tuntemukset, kuoleman pelko tai sekoamisen pelko.
Paniikkikohtaukset voivat olla joko täysin odottamattomasti ilmeneviä tai nimenomaan ahdistavien tai pelottavien tiettyjen tilanteiden tai tapahtumien laukaisemia."
Mulla paniikkikohtaukset on sellaisia, että mulle tulee vahva tunne siitä että nyt mä muuten oikeasti kuolen. Alkaa pelottaa. Tulee tunne etten muka saisi henkeä (oikeasti hengitän ja pystyn jopa puhumaan) ja mulla alkaa kädet ja pää kihelmöidä. Joskus koko naama puutuu.
Onneksi osaan nykyään rauhoittaa itseni niin kohtaukset menee nopesti ohi.
Paniikkikohtaus ilman pelkoa kuulostaa kyllä vähän hassulta, mutta en ole ammattilainen
Minulla paniikkikohtaukset ovat sellaisia, että tulee yhtäkkiä hermostunut olo, ikään kuin hälytyskello alkaisi soida, että "nyt jokin on pielessä" tai "kohta tapahtuu jotain pahaa". Tunteen voimakkuus ei joka kerta ole sama. Pahimmillaan voi tulla tosi ahdistunut olo, mutta ei mitään kirjaimellista paniikkia.
Kerran kohtaukseen liittyi lievää huimausta. Kun kohtaus meni ohi, huimaus jatkui. Jossain vaiheessa jo luulin, että minua huimaa koko loppuelämäni, mutta ei sitä kestänyt kuin ehkä vuoden verran.
Paniikkikohtaukset eivät ole kaikilla samanlaisia, eivätkä edes saman henkilön kohtaukset ole joka kerta samanlaisia. Itselläni kohtauksiin ei ole koskaan liittynyt voimakasta pelkoa, ja kun erään järkyttävän kokemuksen jälkeen menetin kokonaan kykyni tuntea pelkoa, en ole sen jälkeen tuntenut sitä edes paniikkikohtauksen aikana.
Verenpaine kannattaa ottaa seurantaan