Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa kun mies haluaa aikalisän?
19.09.2022 |
Tapailua vasta kolme viikkoa takana ja mies vetoaa elämäntilanteeseensa joka on kyllä hieman vaikea. Sanoin että minulle ei tarvitse puhua aikalisistä vaan voi sanoa ihan suoraan jos haluaa skipata tämän jutun kokonaan, että en mene siitä rikki. Mies ei halua, vaan pyytää kärsivällisyyttä. Sanoin että ymmärrän.
Mitä tämä nyt ihan oikeasti tarkoittaa? Mies piti paljon yhteyttä ja puhui niin kuin olisi todella ihastunut. Ja nyt sitten totaalinen hiljaisuus. Kuinka kauan tässä pitäisi pitää täyttä hiljaisuutta? Onko tällaisilla miettimistauoilla tapana pitää mitään yhteyttä?
Kommentit (47)
Se voi tarkoittaa sitä, että hän katsoo toisen kortin ennen sinua, mutta sinä itse tiedät meitä tarkemmin miehen tilanteen.
Jos tiedät, että hänellä on nyt kiireinen elämäntilanne esimerkiksi juuri eron, lasten elämän ja uuden kodin kanssa, niin aikalisä on varmasti paikallaan. Hänellä ei ole juuri nyt vain niin paljon aikaa ja energiaa, että saisi sinut sisällytettyä elämäänsä, vaan esimerkiksi lasten hyvinvointi menee sinun edellesi. Hän on kuitenkin oikeasti halukas jatkamaan, mutta sitten, kun tilanne on hieman rauhoittunut.
Riippuu siis myös itsestäsi ja omista fiiliksistäsi miten homma jatkuu. Jos olet munaa vaille, niin et ota vastaan aikalisäpyyntöä, vaan sanot moikka. Jos taas sinulla ei ole kiirettä ja elämäsi sujuu ihan mukavasti, niin voihan sitä hetken hyvää odottaa. Ei kai sitä kukaan jaksa huonoa odottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä aikalisä tarkoittaa ei kiitos. Se on kiertoilmaisu, koska kuvitellaan sen olevan jotenkin pehmeämpi isku kuin suoraan sanottu erohalu.
Mutta ei aina. Vain ap tietänee mikä on tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua olla yksin mutta ei osaa tai halua olla yhdessäkään. Joka tapauksessa huono merkki, hän ei ainakaan koe että olisit henkilö jolta saa voimia tai johon voi tukeutua.
Itse en jaksaisi alkaa mitään vatvomista henkilön kanssa joka vaikeassa tilanteessa sulkee minut pois, kun oma käsitykseni suhteesta on että siinä jaetaan taakat ja tuetaan toinen toistaan. Kenties olet väärä ihminen hänelle tai sitten hän on tottunut pärjäämään yksin, kumpaakaan sinä et voi korjata.
Sekin on ihan ok että mies ei halua alkaa puolituntemattomaan tukeutua, mutta jos kolmen viikon jälkeen on haluamassa "aikalisää" eli optiota hyllyttää sinut ja palata asiaan kun huvittaa, niin kiertäisin kaukaa ja lähtisin etsimään seuraavaa ehdokasta.
Täh? Meinasitko, että olisit kolmen viikon aikana tullut jollekin niin tärkeäksi ihmiseksi, että hänen pitäisi jakaa sinun kanssasi ihan kaikki, varsinkin ne vaikeat tilanteet? Okei.. Minä en ainakaan ole ollut kolmen viikon jälkeen niin avoin vielä.
Kolmas erä on tasatilanteessa, ja peliaikaa on enää 5 min. jäljellä. Pitää päättää mennäänkö kuudella kenttäpelaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tällaista tarvetta. Elämässä on kaikenlaista lapsiin ym. liittyvää, ja usein tutustumisen alussa 24/7 viestittelevä mies alkaa pian ahdistaa. Kun on työt, lapset, koti, harrastuksia, lähipiiri ym. niin arki on aika täyttä. Silti toivoisin voivani pukkuhiljaa tutustua uuteen ihmiseen. Olen siis saattanut kaiken kiireen keskellä ajatella että en jaksa tätä juttua ja ilmoittanut että ei tavatakaan jne. Vaikka ihminen on aivan ok ja sitten kun on saanut vähän tilaa ja lapset menneet isälleen niin on ehtinyt ajatella muutakin ja tekee mieli laittaa viesti. Mistään varalla pitämisestä ei siis todellakaan kysymys. Mutta kaikilla on nykyään hirveä kiire ja heti pitäisi olla antamassa numero, jonka jälkeen alkaa se tauoton hyvää huomenta, hyvää päivää, mitäs sinne, hyvää yötä -viestittely. Olisi ihanaa oikeasti tutustua hitaasti ja rauhassa.
Kyllä se aikalisä tarkoittaa sitä ettei ole oikeasti vakavia aikeita. Mikäli haluaa miettiä ja vatvoa lapsiaan, exiään tai muita asioita pyydetään hidastamaan vauhtia. Tutustuminen ja seurustelu jatkuu ,muttei niin intensiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetteko oikeasti ketään, kenen suhde olisi jatkunut "aikalisän" jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Olepa nyt iso tyttö ja ota sitä todellista vastuuta ja ilmoitat, että tämä oli nyt tässä.
En vaivautuisi edes ilmoittamaan. Miehen puolelta on nyt hiljaisuutta, voihan olla, ettei hänestä kuulu enää ikinä muutenkaan. Miksi ilmoitella yhtään mitään? Poistaisin numeron ja muut yhteystiedot ja siirtyisin elämässäni eteenpäin. Mies aikalisineen jäisi historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä teillä on kestänyt 3 viikkoa, ettekä vieläkään tiedä? Harkinta-aika mihin?
Ellei kolmessa viikossa tiedä onko toisen kanssa hyvä olla, olisi kai parempi unohtaa koko yhdessäelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä miestä vähän ahdistaa, eikä se ole kyllä hirveän hyvä merkki.
Kun minusta otettiin aikalisä, niin jonkin ajan päästä se mies sai sanottua, ettei taida olla kiinnostunut jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
No sitä miestä vähän ahdistaa, eikä se ole kyllä hirveän hyvä merkki.
Kun minusta otettiin aikalisä, niin jonkin ajan päästä se mies sai sanottua, ettei taida olla kiinnostunut jatkamaan.
Aikalisän haluava osapuoli saattaa haluta vaan välttää sen roiston roolin, kun ei tarvitse suoraan jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tällaista tarvetta. Elämässä on kaikenlaista lapsiin ym. liittyvää, ja usein tutustumisen alussa 24/7 viestittelevä mies alkaa pian ahdistaa. Kun on työt, lapset, koti, harrastuksia, lähipiiri ym. niin arki on aika täyttä. Silti toivoisin voivani pukkuhiljaa tutustua uuteen ihmiseen. Olen siis saattanut kaiken kiireen keskellä ajatella että en jaksa tätä juttua ja ilmoittanut että ei tavatakaan jne. Vaikka ihminen on aivan ok ja sitten kun on saanut vähän tilaa ja lapset menneet isälleen niin on ehtinyt ajatella muutakin ja tekee mieli laittaa viesti. Mistään varalla pitämisestä ei siis todellakaan kysymys. Mutta kaikilla on nykyään hirveä kiire ja heti pitäisi olla antamassa numero, jonka jälkeen alkaa se tauoton hyvää huomenta, hyvää päivää, mitäs sinne, hyvää yötä -viestittely. Olisi ihanaa oikeasti tutustua hitaasti ja rauhassa.
Kyllä se aikalisä tarkoittaa sitä ettei ole oikeasti vakavia aikeita. Mikäli haluaa miettiä ja vatvoa lapsiaan, exiään tai muita asioita pyydetään hidastamaan vauhtia. Tutustuminen ja seurustelu jatkuu ,muttei niin intensiivisesti.
Olettepa katkeria! Ihan huvittaa lukea näitä joidenkin viestejä, kun niistä huutaa ja lujaa, että nyt on kirjoittaja-typykkä jätetty rannalle ruikuttamaan ja typykkä on tosi vihainen, kun miehen elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä ja asioita.
Hei, olkaa aikuisia. Jos leikitte aikuisten leikkejä, niin yrittäkää tajuta, että minäminä ei ole aina se ensimmäinen asia ja minäminän pilke päällimmäisenä, vaan sen edelle saattaa mennä vaikka työasiat, miehen perhe, vanhemmat jne. Liian sinisilmäinen ei kannata olla, mutta einse liiallinen minäminä asenne ole myöskään paras. Yrittäkää asettua toisen asemaan joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko oikeasti ketään, kenen suhde olisi jatkunut "aikalisän" jälkeen?
Todellakin tunnen. Ystäväni esimerkiksi. Hän oli erotessaan hieman yli nelikymppinen ja helmoihin jäi kolme lasta, joista nuorin oli päiväkodissa.
Siihen saumaan osui myös mielenkiintoinen jälleennäkeminen vanhan luokkakaverin kanssa ja juttua heillä olisi riittänyt vaikka kuinka. Ystävälläni ei kuitenkaan ollut yksinkertaisesti aikaa juuri silloin alkaa tutustumaan toiseen niin perinpohjin, kuin aloittavassa kiinnostavassa suhteessa ehkä olisi halunnut. Kiinnostusta riitti paljon ja he kävivät muutamilla treffeillä, juttelivat tuntikausia lasten ollessa isän luona viikonloppuna, mutta lasten tullessa taas ystävän luokse ja muuton edistyessä omaan kotiin loppui ylimääräinen vapaa-aikakin. Ystävä pyysi siis mieheltä hieman aikalisää, että saisi selvitettyä omat kuvionsa, sekä voisi olla suurta muutosta kokeville lapsilleen läsnäoleva äiti ja tehtyä kaikki ne tuhat kiireellistä asiaa järkevästi.
Mies sanoi, että hän odottaa, odottaa vaikka puoli vuotta, että ei hänellä ollut mitään syytä lähteä etsimään muitakaan, koska ystäväni kanssa oli tullut jo erittäin hyvä yhteys ja olo oli hyvä tämän kanssa.
Siinä meni muistaakseni neljä kuukautta, kunnes ystäväni koki, että nyt on aikaa ja elämään mahtuu muutakin. Hän otti yhteyttä mieheen ja he ovat olleet yhdessä nyt kymmenisen vuotta. Tunnen muitakin vastaavia tapauksia. Kaikki ovat keski-ikäisiä ja perheellisiä, joten muutakin elämää on.
Vierailija kirjoitti:
No sitä miestä vähän ahdistaa, eikä se ole kyllä hirveän hyvä merkki.
Kun minusta otettiin aikalisä, niin jonkin ajan päästä se mies sai sanottua, ettei taida olla kiinnostunut jatkamaan.
Niin, eli et ollut hyvän tuntuinen ja sehän on ok. Et sinäkään alkaisi olemaan jonkun aika ok:n kanssa, mutta jos eteen tulisi huonolla hetkellä tosi hyvä ihminen, niin saattaisit ehdottaa pientä aikalisää, että saat hoidettua asiasi kuntoon. Myös nainen voi ehdottaa aikalisää.
Vierailija kirjoitti:
No sitä miestä vähän ahdistaa, eikä se ole kyllä hirveän hyvä merkki.
Kun minusta otettiin aikalisä, niin jonkin ajan päästä se mies sai sanottua, ettei taida olla kiinnostunut jatkamaan.
Samanlaisia kokemuksia. Sanoisi sitten vaan suoraan, ettei halua olla suhteessa. Se, että joku kuvittelee tuon keinon olevan jotenkin pehmeämpi tapa jättää, kertoo vain tyypin selkärangattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko oikeasti ketään, kenen suhde olisi jatkunut "aikalisän" jälkeen?
Todellakin tunnen. Ystäväni esimerkiksi. Hän oli erotessaan hieman yli nelikymppinen ja helmoihin jäi kolme lasta, joista nuorin oli päiväkodissa.
Siihen saumaan osui myös mielenkiintoinen jälleennäkeminen vanhan luokkakaverin kanssa ja juttua heillä olisi riittänyt vaikka kuinka. Ystävälläni ei kuitenkaan ollut yksinkertaisesti aikaa juuri silloin alkaa tutustumaan toiseen niin perinpohjin, kuin aloittavassa kiinnostavassa suhteessa ehkä olisi halunnut. Kiinnostusta riitti paljon ja he kävivät muutamilla treffeillä, juttelivat tuntikausia lasten ollessa isän luona viikonloppuna, mutta lasten tullessa taas ystävän luokse ja muuton edistyessä omaan kotiin loppui ylimääräinen vapaa-aikakin. Ystävä pyysi siis mieheltä hieman aikalisää, että saisi selvitettyä omat kuvionsa, sekä voisi olla suurta muutosta kokeville lapsilleen läsnäoleva äiti ja tehtyä kaikki ne tuhat kiireellistä asiaa järkevästi.
Mies sanoi, että hän odottaa, odottaa vaikka puoli vuotta, että ei hänellä ollut mitään syytä lähteä etsimään muitakaan, koska ystäväni kanssa oli tullut jo erittäin hyvä yhteys ja olo oli hyvä tämän kanssa.
Siinä meni muistaakseni neljä kuukautta, kunnes ystäväni koki, että nyt on aikaa ja elämään mahtuu muutakin. Hän otti yhteyttä mieheen ja he ovat olleet yhdessä nyt kymmenisen vuotta. Tunnen muitakin vastaavia tapauksia. Kaikki ovat keski-ikäisiä ja perheellisiä, joten muutakin elämää on.
Tuo, että on just eronnut ja on lapsia, joiden lähivanhempi olet, on ehkä ainoa tilanne, mitä keksin, että milloin voisi olla normaalia tarvita aikalisää ennen uuden suhteen aloittamista, vaikka toinen olisikin kiinnostava. Ja tuolloin syy on siis kuormittavuus ja lasten vaatima erityishuomio.
Jos olisi esimerkiksi jotain surua, murhetta tai huolta, niin silloinhan olisi vain kiva, jos olisi joku toinen siinä, jonka kanssa olisi positiivista ihastusta vastapainona ja/tai tukemassa. Joku uusi työ, muutto tms. nyt ei niin paljoa tai pitkäaikaisesti kuormita, että suhde pitäisi tauolle laittaa. Eli silloin olisi kyllä kyse vain kiinnostuksen puutteesta.
Jos taas kyse jostain katkaisuhoidosta, mielenterveysongelmien akuuttivaiheesta tms., niin ehkä en lähtisi uutena sekaantumaan sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko oikeasti ketään, kenen suhde olisi jatkunut "aikalisän" jälkeen?
Todellakin tunnen. Ystäväni esimerkiksi. Hän oli erotessaan hieman yli nelikymppinen ja helmoihin jäi kolme lasta, joista nuorin oli päiväkodissa.
Siihen saumaan osui myös mielenkiintoinen jälleennäkeminen vanhan luokkakaverin kanssa ja juttua heillä olisi riittänyt vaikka kuinka. Ystävälläni ei kuitenkaan ollut yksinkertaisesti aikaa juuri silloin alkaa tutustumaan toiseen niin perinpohjin, kuin aloittavassa kiinnostavassa suhteessa ehkä olisi halunnut. Kiinnostusta riitti paljon ja he kävivät muutamilla treffeillä, juttelivat tuntikausia lasten ollessa isän luona viikonloppuna, mutta lasten tullessa taas ystävän luokse ja muuton edistyessä omaan kotiin loppui ylimääräinen vapaa-aikakin. Ystävä pyysi siis mieheltä hieman aikalisää, että saisi selvitettyä omat kuvionsa, sekä voisi olla suurta muutosta kokeville lapsilleen läsnäoleva äiti ja tehtyä kaikki ne tuhat kiireellistä asiaa järkevästi.
Mies sanoi, että hän odottaa, odottaa vaikka puoli vuotta, että ei hänellä ollut mitään syytä lähteä etsimään muitakaan, koska ystäväni kanssa oli tullut jo erittäin hyvä yhteys ja olo oli hyvä tämän kanssa.
Siinä meni muistaakseni neljä kuukautta, kunnes ystäväni koki, että nyt on aikaa ja elämään mahtuu muutakin. Hän otti yhteyttä mieheen ja he ovat olleet yhdessä nyt kymmenisen vuotta. Tunnen muitakin vastaavia tapauksia. Kaikki ovat keski-ikäisiä ja perheellisiä, joten muutakin elämää on.
Tuo, että on just eronnut ja on lapsia, joiden lähivanhempi olet, on ehkä ainoa tilanne, mitä keksin, että milloin voisi olla normaalia tarvita aikalisää ennen uuden suhteen aloittamista, vaikka toinen olisikin kiinnostava. Ja tuolloin syy on siis kuormittavuus ja lasten vaatima erityishuomio.
Jos olisi esimerkiksi jotain surua, murhetta tai huolta, niin silloinhan olisi vain kiva, jos olisi joku toinen siinä, jonka kanssa olisi positiivista ihastusta vastapainona ja/tai tukemassa. Joku uusi työ, muutto tms. nyt ei niin paljoa tai pitkäaikaisesti kuormita, että suhde pitäisi tauolle laittaa. Eli silloin olisi kyllä kyse vain kiinnostuksen puutteesta.
Jos taas kyse jostain katkaisuhoidosta, mielenterveysongelmien akuuttivaiheesta tms., niin ehkä en lähtisi uutena sekaantumaan sellaiseen.
No oletpas sinä avarakatseinen. Vai että vain ero ja lapset kelpaisivat sinulle syyksi aikalisän ottoon, mutta uusi vaativa työ ei kelpaa. Tai muutto. Varmaankaan edes se, että oma vanhempi tarvitsee nyt apua ei riitä sinulle syyksi tai läheisen kuolema. Eli vaikka toisella olisi tekemistä enemmän kuin on tunteja vuorokaudessa, niin aina pitäisi repiä aikaa viestitellä höpöjä ja kertoa tälle hyvin tuoreelle tapailukaverille kaikki elämästään, kun aikaa ei juuri silloin ole. Selvä, ehkä sinulle ei ole monella aikaa.
Juuri näin. Ja aika moni on sitten silleen, että moido. Varmasti aivan oikein menee silloinkin ne suhteet.