Lue keskustelun säännöt.
Pelkään etten koskaan enää kykene parisuhteeseen, vanhojen traumojen takia :(
18.09.2022 |
Olen 40+ vuotias nainen, vakkariduuni löytyy, olen ihan kivan näköinen, fiksu ja hauska. Avioerosta on aikaa 10 vuotta, avioliitto päättyi siihen että mies teki avioliiton aikana toisen naisen kanssa lapsen (samaan aikaan kun itse olin raskaana meidän kuopusta). Pettäminen tuli puskan takaa, ja traumatisoi mut kyllä pahasti. Käytiin parisuhdeterapiassaja kävin terapiassa yksinkin, ja sitten vertaistukiryhmässä eron jälkeen, mutta tunnen silti olevani täysin "vahingoittunut". Kesti pitkään että edes innostuin ajatuksesta deittailla muita miehiä, ja yhden mukavan miehen sitten tapasinkin - mutta kipinää ei lopulta ollut. Hän muutti ulkomaille ja suhde loppui.
Reilu vuosi takaperin tapasin yllättäen uuden tyypin - täysin erilaisen kuin miehet joita yleensä olen "katsellut" ja deittaillut, ja rakastuimme. Oli ihanaa huomata, että pystyn vielä rakastumaan ja rakastamaan. Ihan rakkauden tunne. Ja että hänkin rakastaa minua. Olemme etäsuhteessa sillä hän omistaa yrityksen matkan päässä, mutta viettäneet tietysti paljon aikaa yhdessä ja jatkuvasti muuten yhteydessä.
Mutta nyt tämä suhde on päättymässä minun vuokseni; olen vainoharhainen ja koko ajan surullinen kun emme voi olla fyysisesti yhdessä. Olen huomannut itsessäni vanhan kaavan; kyselen kysymyksiä, äänenpainoni muuttuu, minusta tule hieman ivallinen kun hän kertoo esim. jostain menosta ystävän kanssa. Alitajunnassa mietin että jos se ystävä onkin NAISystävä. Eli pelko jätetyksi tulemisesta, siitä että minut hylätään, on alkanut nostaa päätään - ja olen alkanut itse tekemään töitä sen eteen että näin tapahtuisi - tai kaivella että löydän syyn siihen, että voin jättää hänet ensin itse, ennen kuin saan selville jotain mikä rikkoisi sydämeni taas.
Mitä voin tehdä. Em haluaisi menettää tätä ihmistä. Tänä aamuna puhuimme pitkän puhelun ja sain miehen jo mainitsemaan "paussin" suhteesta, - kun kunnolla häntä siihen painostin - että jos hänestä tuntuu, että stressaan häntä liikaa niin olisiko paussi sitten paras vaihtoehto. Hän sanoi että ehkä se sitten olisi. Ja sitten hermostuin taas "ai sinä haluat paussin!".
Vuosi ollut muutenkin rankka, menetin toisen vanhempani, töissä on todella kuormittavaa, ja koen olevani burnoutin partaalla. Ja nyt tämä parisuhdekuviokin tuntuu murenevan käsiin. Ja minusta tuntuu, että aiheutan itse ihan kaiken surun elämääni.
Kommentit (10)
Huomenna on kuningatar Elisabetin hautajaiset
Aioin kyllä katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity hyvään. Älä ole tuollainen, käytökselläsi ajat miestä poispäin.
Itse olen rauhallinen, ole sinäkin.
Saatan pelätä asioita mutta en näytä muille pelkoani.
Kerro miehelle, mistä skitsoilu johtuu.
Etäsuhteet ovat rasittavia, jos ei ole yhteistä tulevaisuutta näkyvissä kuin etänä. Itse aikoinaan olin vajaan vuoden etäsuhteessa ja emme kumpikaan enää jaksaneet sitä, koska tyyppi ei voinut muuttaa. Oli helpotus ja samalla suru, kun jouduimme lopettamaan rakkaussuhteen, jossa muuten oli kaikkea hyvää ja kivaa.
Suhteesta on jo parikymmentä vuotta ja olemme edelleen kavereita ja soittelemme. Puhu avoimesti tunteistasi ja hae vaikka lyhytaikaista apua ammattilaiselta, koska tuntuu, että vanhat traumat aktivoituvat tuon tilanteen takia. Selvyys tulevaisuuden suhteen auttaisi, uskon. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna sanoisin hänelle ettet halua mitään pausseja pitää vaan ikävöit häntä ja se välillä turhauttaa. Voisitteko jotenkin viettää aikaa enemmän yhdessä? Älä kysele ja tenttaa ja ole salapoliisi. Kaikki voi pettää jos on pettääkseen, sitä ei kyselyt estä. Mutta tiedän että voi olla hankalaa, yritä edes. Lopeta se ivallinen kysely, itse ajoin yhden hyvän lopullisesti pois sillä. Koita keskittyä muihin asioihin silloin kun tiedät hänen menevän johonkin, pidä itsesi kiireisenä ja anna hänelle vain parhaita paloja sinusta.
Ymmärrän hyvin epävarmuutesi. Olen itsekin tullut törkeällä tavalla petetyksi ja siitä yli pääseminen ei ole vielä 8 vuoden jälkeen täysin onnistunut, vaan tapauksen muistelu saa edelleen minut voimaan pahoin. Omalla kohdallani silloisella kihlatullani oli lyhyt suhde työkaveriinsa heidän yhteisellä työmatkallaan. Mieheni valehteli asiasta, kunnes toinen nainen päätti kertoa minulle. Tulin nöyryytetyksi pahimmalla mahdollisella tavalla. Yritimme hetken vielä jatkaa, mutta muutaman kuukauden päästä jätin hänet, koska en päässyt asiasta yli. Sen jälkeen on ollut kyllä vaikeaa luottaa kehenkään uuteenkaan tyyppiin, vaikka syyttömiähän he minun menneisyyteeni ovat..
Mielestäni tärkeintä olisi nyt sanoittaa tunteet kumppanillesi. Yritä kiukun ja ivailun keskellä tunnustaa, että "tunnen epävarmuutta" tai "minua pelottaa". Se antaisi keskustelussa miehelle mahdollisuuden auttaa sinua ja voisitte lähentyä, sen sijaan, että sinua nolottaa äksyilysi ja hän on ymmällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekkään. Vaikka nyt seurustelenkin niin ne päästä revityt metoo jutut on aiheuttanut sen että en ikinä mene naimisiin tai muutenkaan ajattele naista muutakun satunnaisena osana elämääni.
Puhu suoraan. Sano että sulla vähän traumoja, olet rakastunut ja panikoit.
Jokainen järkevä ihminen joka välittää susta ymmärtää ja tukee. Jos ei, it was not meant to be.
Ghur kjde kutre🤣🤣🤣