Joka ikinen monen pojan äiti toivoo salaa pikku prinsessaa !
ja toisin päin jokainen monen työtn äiti toivoo salaa edes yhtä poikaa.
Paino sanalla salaa - et ikinä saa heitä tunnustamaan asiaa
Kommentit (21)
hyvinpä luin... :) siitähän tossa oli just kyse!
Toivoin mielessäni esikoisen olevan poika ja kakkosen tyttö pari vuotta myöhemmin. No, esikoinen oli poika ja kaks vuotta sen jälkeen aloin odottamaan toista enkä kehdannut muille kuin miehelleni myöntää että toivon senkin olevan poika. (Ilman muuta tyttöäkin olisin rakastanut!)
No toiveeni toteutui, minulla on kaks maailman ihaninta, toivottua poikaa eikä enempää lapsia tule. Joten eipä pidä ainakaan mun kohdalla paikkaansa tuo prinsessatoive! Sorry.
...Sais toki se rinsessakin tulla, ei sillä. Mutta jos nyt seuraava olis tyttö, niin sit haluaisin vielä yrittää sitä kolmatta poikaa... En osaa selittää miksi. Oon ollut iloinen kahdesta pojasta, vaikka kaikki " muut" tuntuu kovasti pettyneen, kun meille ei tullutkaan toisesta lapsesta tyttöä... Outoa.
Luulis, että jos sisarukset on samaa laatua, niin heistä on enemmän seuraa ja turvaa toisilleen, sopii samat vaatteet jne.
Mutta kyllä mä prinsessaakin haluan juu, mutta enemmän sitä poikaa. Eli ei tarvitse salaa haluta yhtään mitään...?
Meilläpä on poika ja tyttö. Ei tarvitse ajatella tollaisia.
Meille saisi tulla tyttö jos on tullakseen, (vaikka toivonkin enemmän poikia) mutta ei ikinä prinsessaa. Prinsessa annettaisiin adoptioon ja vähän äkkiä.
esikoinen oli tyttö ja ihana sellainen onkin. nyt kun toinen on tulossa on mulla hieman ollut kriisiä, koska varmistui että poikahan sieltä tulee. olen jo tottunut ajatukseen, mutta myönnän että tyttöä toivoin. varmasti tätä poikaani tulen aivan yhtä paljon rakastamaan, mutta samalla toivon että saataisiin vielä tulevaisuudessa ainakin yksi tyttö lisää.
Vierailija:
Meille saisi tulla tyttö jos on tullakseen, (vaikka toivonkin enemmän poikia) mutta ei ikinä prinsessaa. Prinsessa annettaisiin adoptioon ja vähän äkkiä.
Olen vastannut näihin jo sata kertaa: minulla on kaksi poikaa, enkä koskaan, ikinä toivo itselleni pientä tyttöä. Syy on tämä: minä vihasin itseäni 4-6-vuotiaana erityisen paljon. Minua ärsyttää vieläkin tämän ikäiset tytöt, kun heitä näen. Siksi tiedän, että kaikille on parasta, ettei minulle tule tyttöä, koska alitajuisesti siirtäisin jotain tästä vihastani tyttärelleni. (olen kyllä selvittänyt omia luurankojani, mutta tästä tyttölapsen vihasta en ole vieläkään, liki 40v, päässyt ylitse).
Mieheni haluaisi vielä kolmannen lapsen, mutta minä en ikipäivänä aio siihen suostua. Koska riski tytön saamiseen on liian korkea. Enkä ole valmis ottamaan sitä riskiä.
en tosiaankaan. olen niin tyytyväinen, että on poikia. tytöt ovat mielestäni vaan ärsyttäviä hienostelijoita rimpsuineen, vaaleanpunaisine vaatteineen ja typerine pikku leluineen.
Pojat ja poikien lelut ja leikit reilumpia. olen hyvin tyytyväinen näin pikien äitinä =)
Minulla on kaksi poikaa ja voin ihan avoimesti myöntää että haluaisin vielä tytönkin. Jos kolmas lapsi on kuitenkin poika niin tottakai häntä rakastaa ihan samalla lailla eikä sitä enää tytöksi vaihtaisi.
Ystäväpiirissä ne joilla on on vain toista sukupuolta ovat kyllä kaikki sanoneet että haluaisivat myös toista sukupuolta. En ymmärrä mitä väärää siinä on?
Enkä tällä hetkellä toivo enää yhtään lasta.
Minä voin sanoa ihan nikilläni ja vaikka nimellänikin, että olisi kivaa saada myös poika, jos lisää lapsia vielä saan. :) " Parempaa" molempien saaminen ei kuitenkaan ole, kuten joku väitti. Kaikenlaiset lapset ovat yhtä hyviä ja rakkaita, eikä mikään ominaisuus aseta heitä paremmuusjärjestykseen.
Minulla on kaksi poikaa ja eka olisi voinut olla tyttökin, mutta toisesta toivoin kiihkeästi poikaa! Ajatuskin jostain prinsessasta oli vastenmielinen!
Kohta syntyy kolmas, enkä tiedä sukupuolta, mutta olen joutunut tietoisesti preppaamaan itseäni, että jos se onkin tyttö. Uskon, että " selviän" , siitä, mutta poikaa toivoisin enemmän.
Minusta on inhottavaa tuntea näin, sillä aikuisella ihmisellä ei voi olla kaikki hyvin, jos lapsen sukupuoli on sellainen kynnyskysymys. Ja minä luulenkin, että todella huono äitisuhteeni tekee ajatuksen omasta tyttärestä niin oudoksi ja vieraaksi.
Minä ainakin tunnustan kenelle tahansa, että toivon kovasti tyttöä. Odotan kolmatta, kaksi poikaa on jo. Jos kolmaskin on poika, niin ei totisesti tule suru puseroon, koska toivottu lapsihan se on.
Toivon viikottain lottovoittoa, mutta olen silti valtavan tyytyväinen elämääni ilman sitä. Toivon tyttöä perheeseemme, mutta olen onnellinen poikieni äitinä, vaikkei tyttöä koskaan tulisi. Onko ihmisten tosiaan vaikeaa käsittää, että voi olla onnellinen, vaikkei saisikaan kaikkea, mitä haluaisi?
Pääasia, että olen saanut lapsia. Sukupuoli on toissijainen asia.
aiheen vierestä, mut meille kelpaisi kumpi vain. kun vain tulisin raskaaksi.
Nyt on kolme poikaa. Anoppi on niin toivonut tyttöä. Jospa miehen veli sitten saisi sellaisen aikaiseksi. Minä en ole nyt ajatellut lähivuosina raskautua. Pitäisi koulutus ja ammattikin hankkia. Sitten voisi vaikka haaveilla neljännestä.
pelkäätkö naiseuttasi vai kilpailijaa miehesi huomiosta?
Olet henkisesti jäänyt kehitysvammaisen asteelle.
tuo on aivan totta, mutta aivan varmasti monen pikkutytön äiti toivoo salaa tai vähemmän salaa pikku prinssiä :) eli aivan sama juttu toistepäin. Paras on saada molempia!