Kova kilpailu töissä ja vihamielinen ilmapiiri

Oli tuollaista kun aloitin valtiolla -17. Esimiehet tykkäs pitää porukkaa varpaillaan. Tietyt suoritukset merkattiin paperille ja pomot keräsi ne tiedot. Kaikki halusi tehdä vaan niitä tehtäviä.

Mulla on kokemus että ne ns kiltinoloiset työkaveritkin voi olla jotenkin hiukan epäluotettavia. Kailottavatkin kaiken minkä tiedon saadat ja värittävät sitä. Kokouksissa puhuvat työstä jonka olen itse tehnyt. 

Niilläkin voi olla aika kova tahto, ja olettavat että jatkopätkän saa kun panttaa tietoa, ei opeta uusia työntekijöitä, tekee minä itte , ne työt. Ovatkin yhtä äkkiä kovaäänisiä ja tekevät aina siitä omasta työstään kovaan ääneen kauhean numeron. Se on jotenkin rasittavaa se esittäminen , että nyt olen laskenut nämä ja nämä ja sitten joka hiton paikkaan laitetaan isolla se oma nimi, eli minulle saa soittaa harjoittelijat ja taas isolla oma nimi kirjekuoreen, että minä tein tämän laskennan. Uuvuttavaa ja hoopoa. Kun pitää itsekkin tehdä samaa jotta ei jää jalkoihin ja oma työ näkymättömäksi! Samoin se oma työtapa ja persoonakin on hyvä tulla esille johtajalle, jotta hän tietää mitä on palkkaamassa. On kyllä ollut välillä ärsyttävää sellaisten ihmisten keskellä jossa pitää vain ottaa se oma tila! Ne jotka kovaan ääneen pätevät. 

Samoin jouduin ikuisuuden oottamaan että minulle kerrotaan uusi tehtäväni, niin ei se helvatun eukko sitä ikinä tehnyt. Kymmeniä kertoja vain kierti tekosyynä kiire, koko asian...olin niin sinisilmäinen että en tajunnut sen olevan hänen peliään. Sain sitten vain jonkun paperin jossa ne oli lueteltu. Että opettele siitä ...esimieskin sanoi useasti että nyt näytät, niin ei . Samoin tuntuu että minut saatetaan ohittaa kuten meeppäs tekee tuo tehtävä, juuri ennenkuin esimies tulee sovitusti. Silloin näyttää että minä en ole työpaikalla. Ja nämä tantat sitten itse voivat ottaa kunnian minun työstäni tai saavat esimiehelle puhuttua mitä ovat tehneet. 

On niin vitsin ovelaa, mutta naamioitu joko kiltteyden tai välillä vähän komentelunkin eli alistamisen taakse. Ja sitten kun esimies on paikalla, niin siihen viereen jäädään kuin tatti vaikka ei enää tarttis, ja kkun minulla on asiani menossa. Kirjoitan jotta muutkin osaa varautua tälläiseen. Se on ovelaa. 

Mulla on kokemus että ne ns kiltinoloiset työkaveritkin voi olla jotenkin hiukan epäluotettavia. Kailottavatkin kaiken minkä tiedon saadat ja värittävät sitä. Kokouksissa puhuvat työstä jonka olen itse tehnyt. 

Niilläkin voi olla aika kova tahto, ja olettavat että jatkopätkän saa kun panttaa tietoa, ei opeta uusia työntekijöitä, tekee minä itte , ne työt. Ovatkin yhtä äkkiä kovaäänisiä ja tekevät aina siitä omasta työstään kovaan ääneen kauhean numeron. Se on jotenkin rasittavaa se esittäminen , että nyt olen laskenut nämä ja nämä ja sitten joka hiton paikkaan laitetaan isolla se oma nimi, eli minulle saa soittaa harjoittelijat ja taas isolla oma nimi kirjekuoreen, että minä tein tämän laskennan. Uuvuttavaa ja hoopoa. Kun pitää itsekkin tehdä samaa jotta ei jää jalkoihin ja oma työ näkymättömäksi! Samoin se oma työtapa ja persoonakin on hyvä tulla esille johtajalle, jotta hän tietää mitä on palkkaamassa. On kyllä ollut välillä ärsyttävää sellaisten ihmisten keskellä jossa pitää vain ottaa se oma tila! Ne jotka kovaan ääneen pätevät. 

Samoin jouduin ikuisuuden oottamaan että minulle kerrotaan uusi tehtäväni, niin ei se helvatun eukko sitä ikinä tehnyt. Kymmeniä kertoja vain kierti tekosyynä kiire, koko asian...olin niin sinisilmäinen että en tajunnut sen olevan hänen peliään. Sain sitten vain jonkun paperin jossa ne oli lueteltu. Että opettele siitä ...esimieskin sanoi useasti että nyt näytät, niin ei . Samoin tuntuu että minut saatetaan ohittaa kuten meeppäs tekee tuo tehtävä, juuri ennenkuin esimies tulee sovitusti. Silloin näyttää että minä en ole työpaikalla. Ja nämä tantat sitten itse voivat ottaa kunnian minun työstäni tai saavat esimiehelle puhuttua mitä ovat tehneet. 

On niin vitsin ovelaa, mutta naamioitu joko kiltteyden tai välillä vähän komentelunkin eli alistamisen taakse. Ja sitten kun esimies on paikalla, niin siihen viereen jäädään kuin tatti vaikka ei enää tarttis, ja kkun minulla on asiani menossa. Kirjoitan jotta muutkin osaa varautua tälläiseen. Se on ovelaa. 

Ihan hitonmoisen työn tein että sain ison työpaikka kiusaajan pois. Sitten jäi sen jäljiltä vielä yksi , joka on niin sekaisin että soittaa joka päivä töihin, kun on siis itse kesälomalla! Tämmöiset vie ihan hitosti voimia kun niistä on niin vaikee ilmoittaa eteenpäin, kun ei halua puuttua toisen juttuihin eikä mitään pahaa toiselle, ja silti on niin näkyvästi jotain pielessä. Tuleekohan nämä työnaromaniat, ylisuorittajat yleistymään kun työpaikoilla on epämääräistä pätkää ja muuta epävakaus tekijää. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan kun mainitsit henkisen väkivallan, niin se tuntuu ihan siltä kuin olisi väkivaltaisessa suhteessa, ainoa vain että se suhde on työelämässä eikä yksityiselämässä.

Suorituksilla pärjäämistä pitäisikin mitata, mutta se ilmapiiri, jossa on selkäänpuukotusta ja valheellisten juorujen levittämistä selän takana on se, mikä syö jaksamista.

Ap

Mitä tuosta, alat kaikessa hiljaisuudessa etsimään uutta työtä, et jää tyhjänpäälle sitten kun potkitaan pois

Tuo on hyvä neuvo. Kiitos minultakin, vaikka en siis kirjoittanut tuota mihin vastasit. Älkää laittako kaikkia munia yhteen koriin. Ja kun on se sopimus voimassa, niin olet vain työn vaihtaja. Henkisesti on hyvä olla miettinyt ja toteuttanut muita paikkoja. Ei elämä ole siitä yhdestä huonosta paikasta kiinni, ei kannata ikinä sairastuttaa itseään. 

Meillä on vakipaikat kummallakin, mutta lähin työtoveri on haluaa vain kilpailla vihamielisesti. Itse en pidä mitään kilpailua yllä. Hän ei anna minun puhua niitä asioita, joita haluaisin puhua. Hän yrittää olla jokin tiukka puheenjohtaja, ja minulla ei ole ollenkaan tarvetta sellaiseen. Olen hyvin itseohjautuva. Hän ei omatoimisesti kerro mitään työpaikan tapahtumista, ja puhuu pahaa selkäni takana. Tuntuu siltä, ettei hän tunnu pysyvän nopean ajatteluni perässä. Eikä halua ottaa selvää, mitä minä tarkoitan. Mitään ei saa selittää, ja kaikki pitää mennä niin kuin hän haluaa. Välillä hän tuntuu pikku Hitleriltä. Onko hänellä niin kova tarve päteä, ettei huomaa ollenkaan mitä minä tarkoitan. Hän muuttaa jatkuvasti suunnitelmia.