Lue keskustelun säännöt.
Mikä on narsismin vastakohta? Liittyykö uhriutuminen mihinkään persoonallisuushäiriöön?
17.09.2022 |
Narsistiseksi henkilöksi mielletään sellainen ihminen, joka on omasta mielestään "kaikkivoipa" ja "paras kaikessa". Niin sanotusti sellainen henkilö, jota täytyy ihailla ja katsoa ylöspäin. Tietysti sisältäpäin narsisti on aivan rikki.
Mutta minkälainen henkilö on sitten ihminen, joka uhriutuu kaikesta ja kuvittelee olevansa maailman väärinymmäretyin ja kaltoinkohdelluin ihminen? Ihminen, joka kuvittelee olevansa kaikista epäonnistunein ja väärinymmärretyin? Ja joka hakee sitä sääliä ja lohdutusta muilta lastensa/kumppaninsa hyvinvoinnin kustannuksella?
Oma äitini on tällainen "uhriutuja". Jos lapsena satutin itseni ja kaipasin lohtua äidiltä, niin tilanne kääntyi päälaelleen ja minä olinkin lohduttamassa äitiäni siitä, että hänellä on niin rankkaa olla äiti. Tai jos kerroin, että nyt ahdistaa, niin äiti kertoo, miten häntä ahdistaa paljon enemmän. Äitini uhriutui monissa tilanteissa jatkuvasti ja hakeutui tilanteisiin, joissa pääsee uhriksi ja saa sitten sääliä/lohdutusta/empatiaa meiltä muilta. Mutta äidiltä itseltään ei empatiaa ja lohdutusta koskaan herunnut meille lapsille tai kumppanilleen.
Teini-iässä jouduin usein todistamaan tilanteita, joissa äitini provosoi deittailemiaan väkivaltaisuuteen taipuvia miehiä ja he alkoivat sitten lyömään äitiäni. Lyöminen ei missään tilanteessa tietenkään ole oikein, mutta äitini tiesi, että sai nyrkistä nopeammin kun provosoi. Tilanteissa äitini ei puolustautunut millään lailla, minun piti mennä väliin ja soittaa poliisit paikalle. Itkin ja anelin äitiäni lopettamaan tällaisten miesten tapailun, mutta ei... sama meno jatkui taas kuukauden päästä ja taas jouduin "ymmärtämään" ja "auttamaan" uhria eli äitiäni. Äitini ei koskaan pahoitellut, että jouduin menemään väliin tai koskaan edes halannut lohduttaakseen minua siitä, että jouduin todistamaan tällaisia tilanteita. Ei tullut edes kiitosta siitä, että autoin häntä.
Häntä vain piti "ymmärtää" ja piti ymmärtää, että hän on se uhri tässä...
Jollain tapaa tämä uhriutuminen on aika narsistimaista, mutta mielestäni tätä ei voi kuitenkaan kutsua narsismiksi, koska äitini piti itseään maailman huonoimpana ja säälittävimpinä ihmisenä maailmassa. Äitini myös aina haukkui itseään peilin edessä, varsinkin, jos olimme yhdessä menossa jonnekin. Jouduin aina kehumaan äitiäni tai sanomaan, että äiti, et sä ole ruma tai lihava.
Eli mistä siis on kyse? Onko tämä jokin persoonallisuushäiriö? Vai onko kyse jostain traumaperäisestä käytöshäiriöstä?
Itsetuntoni on nollissa ja koen itsekin olevani epäonnistunut ihminen, mutta en silti suostu ottamaan uhrin roolia tai vaatimaam muilta väkisin ymmärrystä, jos sitä ei heiltä automaattisesti tule. :/
Kommentit (15)
Marttyyri.
.ei osaa sanoittaa mitä oikeasti haluaa, vaan märisee, uhriutuu ja hakee huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marttyyri.
.ei osaa sanoittaa mitä oikeasti haluaa, vaan märisee, uhriutuu ja hakee huomiota.
Tämä. Marttyyriys on se palkinto, mikä tyydyttää. Se nyrkinisku mieheltä otetaan kiitollisuudella vastaan koska sen jälkeen saa myötätuntoa lapsiltaan ja mieskin katuu ja hännystelee kunnes kaikki alkaa taas alusta.
Marttyyrius on yksi narsismin muoto. Vaikka ovatkin vastakohtia toisilleen niin sama syy piilee takana.
En osaa sanoa mikä sana määrittelisi äitisi käytöksen. Joka tapauksessa hän on käyttäytynyt henkisesti väkivaltaisesti sinua kohtaan. Väkivaltaisuuden lisäksi hänellä ei liene empatiakykyä, tai se on hyvin vähäistä. Väkivaltaisuuden lisäksi hän hyväksikäyttänyt sinun empaattisuutta ja lapsen asemaa. Aikuisella on valtasuhde verrattuna lapseen. Terapiassa asian läpikäyminen voisi olla tarpeellista, mikäli et ole jo käynytkin.
En ehdi lukemaan aloitusta, vastaan otsikkoon; altruismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se on se viaton nainen joka eron jälkeen toteaa miehensä narskuksi kun jäi vuittonit saamatta.
Narsismiin liittyy uhriutuminen ja se, ettei kanna vastuuta mistään toisille aiheuttamastaan tuskasta eikä ole kiinnostunut kehittämään itseään. Narsismiin kuuluu olennaisesti surkea itsetunto. Hauras itsetunto saa erilaisia ilmenismuotoja esim. sen takia monet narsistit räjähtävät helposti pienistäkin asioista ja etsivät loukkauksia sieltäkin missä kukaan ei ole tarkoittanut loukata. Lue narsistin keskustelutyyli-ketju, narsistityyppejä on monia, yhtä vahingollisia kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo narsismiin sopii (googlaa englanniksi vertaiskeskusteluja). Samoja kokemuksia, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan aloitusta, vastaan otsikkoon; altruismi.
Egoismin vastakohta.
Narsisti juuri piinaa henkisesti uhriaan ja provosoi uhrinsa räjähtäviin reaktioihin, jonka jälkeen saa näytettyä kaikille miten hirveä ihminen se toinen on ja saa itselleen kaikki sympatiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismia on. Ympyrä sulkeutuu niin sanotusti. Sekä sellainen loputon itsekehu että sitten toisessa päässä marttyyrius on narsismia. Kaikki narsistit haluaa tuon uhristatuksen, koska sillä on supernopeasti huomion keskipisteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan aloitusta, vastaan otsikkoon; altruismi.
Olet varmaan jo kiirehtinyt muualle mutta jos joku samoin toimiva voisi vastata niin tämä kiinnostaa: miksi ihmeessä on niin suuri tarve vastata että vastaat vaan jotakin, huolimatta siitä oletko yhtään ymmärtänyt ketjun aihetta tai kysymystä? Eikö mieluummin joko lukisi tai sitten valitsisi vähemmän ketjuja joita avaa niin ehtisi kunnolla lukemaan ja vastaamaan.
Kuvailet ns ohutnahkaista narsistia. Ei siis narsismin vastakohta vaan yksi sen muoto.