Onko yksin juominen alkoholiongelman merkki?

En ole ikinä ymmärtäny yksin juomista. Mitä hauskaa siinä on?

Varmaan tuo sanonta liittyy siihen, että joskus juomistaan ja määriään häpeävät alkoholistit juovat mieluummin yksin, ettei kukaan pääse kritisoimaan. Ja jos valitsee mieluummin yksin ryyppämisen muiden ihmisten seurassa olon sijaan, voi sekin olla vähän hälytysmerkki. Määrät kuitenkin ratkaisevat.

Alkoholisteilla on aina hyvä selitys juomisilleen.

Juon alkoholini lähes aina yksin, koska ei riitä energia bailaamiseen ja porukkaillanviettoihin.

Mun ex tuli käymään mun luona (etäsuhde). Toi tullessaan pullon jotain hirveetä kurakaakaota, kumpikaan sitä pystynyt oikein juomaan. Sanoin, että kaadetaan se loppu wc-pyttyyn, kielsi ja vei sen loppupullon mukanaan. Viikon päästä soitti iloisena: hän joi yksinään sen lopun. Muutaman päivän päästä soitti taas: oli oksennellut koko seuraavan päivän.

Mutta silti: I drink alone, just like my grandpa. (George Thorogood, tubesta löytyy).

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtäny yksin juomista. Mitä hauskaa siinä on?

No juuri se yksin oleminen. Olen yksin ehkä kerran vuodessa illan, jos silloinkaan. Aivan upea fiilis juoda pari lasia viiniä, syödä ihan sitä, mitä itse haluaa, ja kuunnella mielimusiikkia. Jos sitä kutsutaan alkoholismiksi, niin siitä vaan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ai että pitäis pyytää joku kaveri kylään, jos haluaa ottaa esim. yhden siiderin illalla? Viime pe tai la taisin juoda yhden, milloinhan lie edellisen kerran? En edes muista. Asun ylsin, olenko siis alkoholisti, kun myös juon yksin. Siis sen yhden siiderin (0,33l) suunnilleen kerran kuussa / kahdessa.

Niin ongelmallisempaa on lähteä muualle nauttimaan alkoholia, kun ei voi lähteä omalla autolla ellei tyydy vain yhteen annokseen alkoholia illan aikana. Kaksi on jo sen verran, etten rattiin lähde, vaikka laskennollisesti alkoholin pitäisikin poistua verestä. Ja mitään tunnin bussireissuja on minulle turha ehdottaakaan.

Hei! Nyt juon yksin! Sherryä! Ja valkoista rommia löytyy!

Ei ole.

Kamala ajatus, että en voisi yksin nauttia asioista, jos en saa tai halua seuraa.

Yksin juominen voi olla merkki yksinäisyydestä.

Jos on, niin olkoon sitten. Asun yksin, käyn töissä. Lauantaisin juon valkoviiniä, olen introvertti. Siivoan kotini, sytytän kynttilät, nautin hektisen työviikon päätteeksi yksinolosta ja hiljaisuudesta. Tämä on minulle 100% rentoutumiskeino. Jos olen juoppo, niin sitten olen.

Juon aina yksin, koska arvoistani seuraa on mahdotonta löytää.

Vierailija kirjoitti:

Juon aina yksin, koska arvoistani seuraa on mahdotonta löytää.

Ilmeisesti et ole tavannut minua!

 

Vierailija kirjoitti:

Yksin juominen voi olla merkki yksinäisyydestä.

Tai siitä, että saa joskus olla yksin, se on luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo sanonta liittyy siihen, että joskus juomistaan ja määriään häpeävät alkoholistit juovat mieluummin yksin, ettei kukaan pääse kritisoimaan. Ja jos valitsee mieluummin yksin ryyppämisen muiden ihmisten seurassa olon sijaan, voi sekin olla vähän hälytysmerkki. Määrät kuitenkin ratkaisevat.

Tämä. Ajatellaan, että yksin juova salailee juomistaan, ja voihan se joskus niin ollakin, muttei läheskään aina.

Vierailija kirjoitti:

Jos on, niin olkoon sitten. Asun yksin, käyn töissä. Lauantaisin juon valkoviiniä, olen introvertti. Siivoan kotini, sytytän kynttilät, nautin hektisen työviikon päätteeksi yksinolosta ja hiljaisuudesta. Tämä on minulle 100% rentoutumiskeino. Jos olen juoppo, niin sitten olen.

Kuulostaa ihanalta!

On. Alkoholi ei ole mikään terveysjuoma. Turha valehdella itselleen että siihen alkoholin juomiseen on joku ihan jörkevä syy. Se syy on se alkoholi. Jos voi olla ilman niin sitten on ilman, jos ei on alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

On. Alkoholi ei ole mikään terveysjuoma. Turha valehdella itselleen että siihen alkoholin juomiseen on joku ihan jörkevä syy. Se syy on se alkoholi. Jos voi olla ilman niin sitten on ilman, jos ei on alkoholisti.

Tää oli hyvä! Eli jos ei ole ilman, on alkoholisti 😆