Kansalaisopistojen posliininmaalauskerhot pitäisi kieltää lailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin jo että setämiehet maala nuoria pim psoja.

Voi vanhaakin posliinia maalata. Vaikka vesivärit niin saa puuhaa näin sadepäivänä. 

Muniahan ne jo maalaakin. Pääsiäinen lähestyy.

Älä oo niin rajoittunut. Maalatusta vanhasta posliinipildestä saa kivoja kuvia. Lähettää vaikka postikorttina. Mumma ilahtuu maisemakortista louvren tunneli.

Vierailija kirjoitti:

Kun maalaa vain sellaisia astioita, joita voi myös käyttää arkiastioina, ei tule ongelmaa. Etenkin lapsiperheessä tippuvat ennemmin tai myöhemmin lattialle ja hajoavat.

Jos on liian rumat kuvat, pese niitä astianpesukoneessa korkeassa lämpötilassa, niin vähitellen kuvat haalistuvat ja häviävät kokonaan. Taas on valkoinen kippo, jonka voit maalata uudestaan.

Lue tuo aiempi varoitus, niistä maalausväreistä liukenee käytössä ruokaan ja juomiin karmeita myrkkyjä. Lyijyä, kadmiumia, kromia, kaikki myrkyllisiä, älä hyvä ihminen lapsiasi myrkytä!

Vierailija kirjoitti:

Kun mummu on 25 vuotta käynyt opiston posliinikursseilla ja olet joka ikiseksi nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi vuosittain saanut erivärisen ja muotoisen sateenkaarensävyissä kimaltelevan lysteriesineen, niin ne alkaa kyllä näyttäytyä ongelmajätteenä. Okei, niillä voisi olla mummun muisteluarvoa YHDELLÄ tai KAHDELLA esineellä, mutta ei 75:llä kipolla ja kupilla. Kai ne pitää kaatopaikalle pistää kun mummusta aika jättää. Nyt hän vielä kyläillessä kyttää, onko ne kipot varmasti käytössä.

Vihaan muutenkin turhaa rojua nurkissa.

Hah, kiitos. Mulla ei ollut nimeä näille anopin raahaamille kimallekammotuksille. Lysteri!

Ymmärrän että mummoista on kiva käydä siellä kerhossa ja kiva antaa tuotokset lahjaksi. Mutta, pliis, voisko sen posliininmaalauksen vaihtaa vaikka korttiaskarteluun?

Anopilta on kanssa syntynyt tehotuotantona satoja Tiffany-esineitä ja ainakin saman verran kransseja ja paperikukka-asetelmia.Kaikki tosi kömpelöitä tekeleitä. Antaa lahjaksi ja suuttuu jos ei ole esillä. Mun on vaikea ymmärtää tälläistä käsityöharrastusta että tehdään kohtuuttomat määrät jotain mitä itse ei tarvita eikä kukaan mukaan tarvitse. Sisustus on makuasia ja on törkeää tuputtaa jotain kransseja koko ajan.

Posliinimaalaus on hauska harrastus. Lähinnä kuvien jäljentämistä. Kuvat säilyvät, kun posliini poltetaan.

Kieltämättä nuo esineet ovat vanhahtavia. Harvempi maalari on niin taitava, että tulee modernia ja kaunista.

Pahinta oli, kun yksi muija tuli maalaamaan omaa posliiniaan ihan pokkana. Oliko ymmärtänyt väärin?

Ei se nyt ole niin vakavaa, posliinimaalaus on hyvä harrastus monelle. Raja menee tietysti siinä ettei pidä odottaa muiden pitävän niistä. Lahjaksi voi antaa mutta niin että lahjan saaja voi tehdä niillä mitä haluaa. Eli ei niin että kytätään käytetäänkö niitä tai pidetäänkö esillä. Mutta mieluummin ei anna lahjaksikaan ellei kyseinen ihminen ole ilmaissut pitävänsä niistä.